Henkilöt

Palkittu valmentaja Merja Huttunen:

Temppujen sijaan jäälle oikeaa taitoluistelua

16 toukokuun, 2023 Kaisa Viitanen STLL

Kansainvälinen luistelumaailma etsii juuri keinoja, joilla taitoluistelun ohjelmissa nähtäisiin muutakin kuin pisteiden keruuta vaikeilla hypyillä. Tunnettu valmentaja ja arvioija Merja Huttunen uskoo, että nyt on korkea aika muutokseen.

– Lajimme, erityisesti yksinluistelu, on mennyt pitkälti temppuluisteluksi, jossa arvostetaan vain vaikeiksi määriteltyjä elementtejä eli hyppyjä. Luistimen terällä voi kuitenkin tehdä vaikeita asioita ilman neloishyppyjäkin. Esimerkiksi askeleet, piruetit ja musiikkiin luistelu ovat kovia haasteita. Kaipaan kovasti jäälle takaisin oikeaa taitoluistelua, Merja Huttunen toteaa suorasanaisesti.

Merjalla on kanttia sanoa, hän on Suomen arvostetuimpia lajivalmentajia. Merja on koulinut ja luotsannut eteenpäin valtavan määrän luistelijoita. Samalla hän on opiskellut sekä yksinluistelun että jäätanssin tekniseksi spesialistiksi, yksinluistelussa hän on korkeimmalla kansainvälisellä tasolla. Tänä keväänä Taitoluisteluliitto palkitsi Merjan kultaisella ansiomerkillä.

Syke valmennukseen

Merjan taitoluistelu-ura alkoi aikanaan klassisesti. 5-vuotias turkulaistyttö kipitti isosiskonsa perässä Kupittaan jäähalliin.

– Sisko lopetti taitoluistelun aika pian, minä jäin. Rakastuin taitoluisteluun.

Merjan aktiiviura kesti 21-vuotiaaksi, ja siihen sisältyi muun muassa kokelastyttöjen loppukilpailun toinen sija sekä pronssi naisten SM-kilpailuista. Saavutuksia enemmän ura kerrytti kuitenkin sykettä valmentamiseen.

– Tuohon aikaan Suomen seuroilla oli vain vähän kesäjäitä, joten minäkin olin viitenä vuonna Kanadassa koko kesän harjoittelemassa. Siellä valmennuskulttuuri oli hyvin erilainen kuin Suomessa, yksilöllisemmin luistelijaa käsittelevä ja eteenpäin ohjaava.

Merja Huttunen nuorten projektityhmän leirillä Vierumäellä.
Merja Huttunen

Samoin työskenteli Merjan viimeinen suomalaisvalmentaja, Berit Kaijomaa. Merja ei pannut hanttiin, kun Berit tyrkki hänet valmentajakoulutukseen ja työkokemusta hankkimaan eri seuroissa.

”Minulle ei merkitse mitään, millä tasolla kukin on, vaan se, että voin auttaa heitä saavuttamaan omia tavoitteitaan.”

– Työ seuroissa oli haastavaa ja antoisaa, opin ainakin hyväksi organisaattoriksi ja sain myös rakentaa kokonaisia seura- ja luistelijapolkuja. Mutta seuravalmentajalla on paljon muutakin työtä kuin saada keskittyä valmentamiseen, joten tein vuonna 2012 rohkean hypyn ja siirryin valmennuksen freelanceriksi.

Merjan vuosittainen työaikataulu koostuu palasista. Koulujen lukuvuoden aikana hän muun muassa huolehtii Pohjois-Haagan yhteiskoulun taitoluistelijoiden aamujäistä, osallistuu Suomen Taitoluisteluliiton tapahtumiin valmentajana ja myös työskentelee liiton työryhmissä tai muuten asiantuntijana. Merkittävä osa talvista työpanosta ovat myös teknisen spesialistin tehtävät kilpailuissa. Kesät taas ovat täynnä leirejä.

– Työskentelen kaikenikäisten lasten ja nuorten, tätä nykyä myös aikuisluistelijoiden, kanssa. Minulle ei merkitse mitään, millä tasolla kukin on, vaan se, että voin auttaa heitä saavuttamaan omia tavoitteitaan.

Tavoitteet täyttyvät Merjan mukaan vain harjoittelemalla monipuolisesti.

– Hassua sanoa, mutta kun aikanaan harjoittelin, koin pakolliset kuviot niin tylsiksi, että en jaksanut niihin niin keskittyä ja olin suoraan sanottuna niissä tosi huono. Nykyisin järjestän erilaisia klinikoita askeleista ja pirueteista. Painotan valtavasti omassa työssäni kaaren nojaa, kaaren hallintaa, hyvän luisteluasennon hallitsemista sekä käännöksiä ja niiden puhtautta, kaikki peräisin vanhoista kuvioista.

Onko pakko kilpailla?

Niin paljon kuin nykyinen arviointijärjestelmä toi mukanaan hyvää, siinä on Merjan mielestä myös koukkunsa. Yksi niistä on yhäkin lajin arvioinnissa olevat ongelmat hahmottaa ja arvottaa oikeanlainen vaikeus ja monipuolinen osaaminen.

– Jos iso osa kilpailuissa nähtävistä flipeistä on itse asiassa rittejä, jotain on pielessä. Ja kun yksinluistelun ohjelmat painottuvat vain hyppyihin, lajistamme tulee tylsää. Toivottavasti kansainvälisessä luisteluliitossakin ollaan suunnitelluissa sääntömuutoksissa hereillä.

Merja heittäisi mielellään niin koko lajimaailman, Suomen taitoluistelun kuin jokainen luisteluperheen mietittäväksi sen, onko aina pakko kilpailla.

– Meillä Suomessa taitoluistelu voi hyvin, ja se on levittäytynyt ympäri maan. Mutta se tuo omat haasteensa. Suomalaisessa taitoluistelussa kilpaillaan paljon, ja välimatkat ovat pitkiä. Jo pienet lapset ovat mielestäni hyvin kuormittuneita harrastustensa kanssa. Entä miten kehitämme muita kehittymisen mittareita ja pidämme lajin parissa ne luistelijat, jotka eivät yksinkertaisesti halua kilpailla? Esimerkiksi Kanadassa on täysin mahdollista harjoittaa lajia kilpailematta.

”Miten kehitämme muita kehittymisen mittareita ja pidämme lajin parissa ne luistelijat, jotka eivät yksinkertaisesti halua kilpailla? ”

Kilpailupainotteisuus on Merjan mukaan yhteyksissä myös yhteen paljon puhuttuun ilmiöön.

– Shoppailukulttuuri tuntuu taitoluistelussakin räjähtävän käsiin. Pienillekin lapsiIlle hommataan liian helposti kaikki värkit, koreografiat, yksityistunnit… Toivon todella mielelläni paluuta perusasioiden pariin.

Entä mitkä ovat Merjan mielestä perusasioita? Rauha, aika, jatkuva oppiminen ja ilo onnistumisen elämyksistä.

– Minulle valmentajana tärkein tavoite on saada mahdollisimman monta ihmistä itseni lailla jäämään koukkuun lajiin. Mitä enemmän pystyn luotsaamaan lapsia ja nuoria eteenpäin niin, että näen heitä jatkossakin lajin parissa eri rooleissa, sitä paremmin koen onnistuneeni, Merja Huttunen päättää.

Lue myös
Henkilöt

”Haluan, että lapset ja nuoret nauttivat luistelusta”

Vuoden kasvattaja­valmentaja Helen Tytenko haluaa tuoda ilon taitoluistelun ytimeen

24 toukokuun, 2023

Henkilöt

"Rinnassani sykkii suuri seurasydän taitoluistelulle loppuun asti”

Vuoden seura­työntekijä Tuija Uosukainen ei ole lopettanut vapaa­ehtois­työtä edes sairastuttuaan vakavasti

4 toukokuun, 2023