Henkilöt

"Rinnassani sykkii suuri seurasydän taitoluistelulle loppuun asti”

Vuoden seura­työntekijä Tuija Uosukainen ei ole lopettanut vapaa­ehtois­työtä edes sairastuttuaan vakavasti

4 toukokuun, 2023 Marita Kokko Tuija Uosukaisen kotialbumi

Kun Tuija Uosukaisen tyttäret rakastuivat taitoluisteluun, imaisi Vihdin Taitoluistelijat äidin vapaaehtoistensa vahvuuteen. Teho-osaston hoitaja päätyi heti ensiapuvastaavaksi ja monituisten pestien rinnalla aina Vihdin Taitoluistelijoiden varapuheenjohtajaksi. Taitoluisteluliitto nimesi moniosaajan juuri vuoden seuratyöntekijäksi.

”Enpä olisi ikinä uskonut kun vein kolme vuotiaan esikoiseni luistelukouluun kolmetoista vuotta sitten, kuinka se tulee muuttamaan elämääni. Luistelusta ei tullut vain tyttärieni harrastus, vaan koko perheen elämäntapa. Kymmenes vuosi seuran hallituksessa taitaa olla menossa, mutta kuka näitä laskee. Pienessä seurassa on puhallettava kaikkien yhteen hiileen, että homma toimii.”

”Suuri kiitos tästä tunnustuksesta Taitoluisteluliitolle, mutta erityisesti seurallemme Vihdin Taitoluistelijoille ja sen upealle hallitusporukalle. Ihan sanattomaksi veti, no minun kohdallani kirjaimellisesti, ja meni iso roska silmään, kun kuulin tästä tunnustuksesta”, Tuija kirjoittaa kiitoksessaan.

Vapaaehtoistyön monitaitaja oli juhlagaalassa vastaanottamassa tunnustuksen, mutta ALS-lihassairaus vaatii kirjoittamaan kaiken, mitä hän haluaa kertoa, sillä sairaus on sammuttanut puheen. Myös vapaaehtoistyönsä tarinan hän kertoo sähköpostein, jotka syntyvät silmän liikkein tabletin avulla, koska kädet eivät nouse enää näppäimille.

Teho-osaston sairaanhoitajahoitaja työskentelevä Tuija Uosukainen (kesk.) päätyi heti kilpailujen ensiapuvastaavaksi, kun tyttäret aloittivivat taitoluisteluharrastuksen.
Teho-osaston sairaanhoitajaba työskentelevä Tuija (kesk.) päätyi heti kilpailujen ensiapuvastaavaksi, kun tyttäret aloittivat taitoluisteluharrastuksen.

Luistelukoulusta se lähti

Tuija vei ensin vanhimman tyttärensä luistelukouluun, koska hän halusi tytön oppivan luistelemaan kunnolla. Hänestä luistelu on perustaito, joka jokaisen suomalaisen pitää osata.

Tyttö siirtyi pian kehitysryhmään ja äiti hallitukseen varajäseneksi. Tytär nousi ennen pitkää kilparyhmään ja äiti isompaan rooliin hallituksessa, sillä Tuija oli jo nuoruudessaan tottunut vastuunkantoon toimiessaan partiolippukunnan johtajana.

Taitoluisteluseuran työsaralla ei oikeastaan ole kuin puheenjohtajan ja sihteerin tehtävät, joissa Tuija ei ole vuosien mittaan työskennellyt. Ensiapuvastaavan hommien lisäksi hän on joukkueenjohtajana pitänyt luistelijoista huolta leireillä, tehopäivinä ja kilpailuissa, ollut myös testivastaavana ja vetänyt nuorten juniors-ryhmää. Kevätnäytösten käsikirjoitukset ja organisointi kuuluvat myös hänen osaamisalueeseensa.  

Hallinnossa hän on työskennellyt rahastonhoitajan apukätenä, valmentajien esimiestiimissä sekä seuran varapuheenjohtajana.

Perhe, vapaaehtoistehtävät ja vaativa työ teho-osaston hoitajana lomittuivat Tuijan mukaan hyvin, sillä tehotyö opettaa tekijänsä järjestelmälliseksi, mutta usein yhdistelmä on vaatinut minuuttiaikataulua.

Kun tytöt luistelivat eri ryhmissä, oli Tuijalla aikaa työskennellä seuran toimistolla vapaaehtoistehtävien parissa. Pitkä matka hallille oli eduksi, sillä edestakaisin ajamisen sijaan hän käytti odotusajat vapaaehtoistyöhön.

Korona haastoi luistelun ja työn

Korona toi Tuijan elämään haasteensa sekä luistelussa että työssä. Seura pyrki järjestämään luistelijoille säännöllisen viikko-ohjelman. Esimerkiksi oheiset Zoomin kautta pidettiin useana päivänä viikossa. Työelämässä korona merkitsi astumista etulinjaan, kun Meilahden teho-osasto muutettiin koronatehoksi.

Tuija Uosukainen työskentelij koronapandemian alkaessa Meilahden teho-osastolla.
Tuija Uosukainen työskentelij koronapandemian alkaessa Meilahden teho-osastolla.

Tehohoitajan työssään Tuija sai koronatartunnan toukokuussa 2020. Se jätti jälkeensä long covidin, joka heikensi työkuntoa. Hän katsoo, että jatkuvat koronaoireet vaikeuttivat myös osallistumista täysillä seuran toimintaan.

Tuija oli tottunut vaivoihin, jotka hän arveli long covidin oireiksi. Siksi hän ihmetteli huhtikuussa 2021 vain hieman oikean kätensä voimien heikentymistä. Sormien nykiminen ja puheen vaikeutuminen vaikuttivat hänestä koronan aiheuttamilta hermovaurioilta.

”Olen muuttunut nopeassa ajassa auttajasta autettavaksi.

Hän hakeutui kuitenkin tutkimuksiin, mutta tuolloin ei mitään varmistunut. Oireet voimistuivat kuitenkin kolmannen koronarokotteen jälkeen. Ääni toimi huonosti, nieleminen vaikeutui ja hän sai tärinäkohtauksia. Diagnoosi varmistui marraskuun ensimmäisenä 2021.

ALS-oireet etenivät nopeasti. Kevättalvella 2022 Tuija pystyi vielä kävelemään, mutta saman vuoden huhtikuun alussa sairastettu kolmas koronainfektio vei hänet sairaalaan, ja sairastumisen jälkeen hän menetti kyvyn puhua ja liikkua.

”Olen muuttunut nopeassa ajassa auttajasta autettavaksi. Aktiivisesta seuratoimijasta joka oli kaikessa mukana sivusta katsojaksi. Tarvitsen hoitajan 24/7 ja en pysty itse tekemään mitään enää.”

Tehotyö antaa perspektiivin

Tuija tuntee surua siitä, että tyttäret joutuvat kokemaan äitinsä sairauden, eikä hän itse tiedä, näkeekö hän tyttäriensä elämän etappeja.

Hän ei enää pysty seuraamaan kisoja ja tapahtumia paikan päällä. Pitkä työkokemus teholta on kuitenkin opettanut perspektiiviä asioihin.

”Olen työssäni nähnyt ihmiselämän loppuvan äkisti ja yllättäen ilman, että kukaan voi siihen varautua, ja vaikka kaikki maailman apu on käden ulottuvilla. Minä voin kuitenkin viettää aikaa perheeni kanssa kotona ja osallistua jokapäiväiseen elämään. Nuoremman tyttäreni sanoin vaikka kaikki on muuttunut, niin mikään ei ole muuttunut. Olen se sama äiti vähän eri paketissa.”

Uudesta elämästä on tullut normaalia Tuijan perheelle, 12- ja 16-vuotiaille tyttärille ja aviomiehelle. Hänen sisarensa ja äitinsä sekä paras ystävänsä Kaisa ovat olleet myös apuna ja tukena, samoin tuttavat ja tuntemattomatkin.

Tytöt ovat voineet jatkaa rakasta harrastustaan tukenaan taitoluisteluperhe ja moni muu taho.

Seura-aktiivina edelleen

Sairaudestaan huolimatta Tuija on päättänyt elää mahdollisimman normaalia elämää, johon kuuluu isona osana myös työ taitoluisteluseurassa.

”Olen jatkanut kaikkea, mitä vain olen kyennyt. Ei tästä elämästä pystyisi yhtään nauttimaan, jos jäisi kieppumaan sairauden ympärille. Menisi sekin aika vain hukkaan. Yritän tehdä loppuelämästäni mahdollisimman mielekästä. Ja kuka meistä tietää, kuinka paljon sitä on jäljellä.”

”Nopeasti etenevä ALS-lihassairaus on heikentänyt kykyäni tehdä seuratyötä mutta ei vienyt sitä kokonaan.”

Tuijalle yhteistyö vapaaehtoistehtävissä on tarjonnut lukuisia upeita kokemuksia seuran leireillä, kisoissa ja tapahtumissa.  Se on tuonut myös unohtumattomia elämyksiä liiton lääkintätiimin tehtävissä kansainvälisissä kisoissa. Ja ennen kaikkea se on lahjoittanut elämänikäisiä ystäviä.

”Aina elämä ei mene suunnitelmien mukaan ja syksyllä 2021 minun kohdallani elämä päätti toisin. Nopeasti etenevä ALS-lihassairaus on heikentänyt kykyäni tehdä seuratyötä mutta ei vienyt sitä kokonaan. Istun yhä seuran hallituksessa ja autan niin paljon kuin silmieni ja tämän tabletin avulla pystyn. Rinnassani sykkii suuri seurasydän taitoluistelulle loppuun asti.”

Sitaatit ovat pääosin Tuijan kiitoksesta, jonka hän kirjoitti kuultuaan tulleensa valituksi vuoden seuratyöntekijäksi sekä hänen vastauksistaan sähköpostihaastatteluun.

Perustelut vuoden seuratyöntekijä -palkinnon saajasta:

”Rakkaudesta lajiin” kuvaa hyvin Tuijan pitkää taivalta taitoluistelun ja Vihdin Taitoluistelijoiden parissa. Hän on toiminut seuran hallituksessa jo kymmenisen vuotta tehden hommia laidasta laitaan. Tuija on ollut myös tuttu näky esimerkiksi Finlandia Trophyssa vapaaehtoistehtävissä.

Moni asia ei olisi toiminut seurassa ilman Tuijan vankkaa tietämystä taitoluistelumaailmasta. Etenkin kilpailusäännöt ja tekniset vaatimukset ovat olleet Tuijan vahvaa osaamisaluetta, joiden suhteen on ollutkin tunnettu tietopankki, jolta on taatusti löytynyt vastaus kysymykseen. Ja jollei sattumoisin olekaan löytynyt, se on nopeasti otettu selville.

Tuija on kertonut avoimesti sairastumisestaan ALSiin. Ikävä sairaus vei häneltä nopealla aikataululla liikunta- ja puhekyvyn. Tuija ei kuitenkaan vetäytynyt seuratoiminnasta tai edes hallituksen jäsenyydestä. Hän on ollut sairastumisensa jälkeen mukana jokaisessa hallituksen kokouksessa etäyhteyden kautta kuuntelemalla, ja oman mielipiteensä esiin tuoden kirjoittamalla.

Myöskään omien kisojen talkoohommista Tuija ei ole jäänyt sivuun. Koska kirjoittaminen onnistuu häneltä sukkelasti silmien liikkeiden avulla, hän on pystynyt tekemään monia tärkeitä kisoihin liittyviä valmisteluja. Myös seuran helmikuun kisoissa tuli vastaan ongelma, johon emme heti keksineet vastausta, mutta Tuija etäyhteyden kautta tiesi heti miten toimia.

Taitoluistelussa tarvitaan paljon sitkeyttä, rohkeutta ja periksiantamattomuutta, ja tätä kaikkea Tuija on ihailtavasti toteuttanut omassa elämässään erittäin vaikeassa elämäntilanteessa.

Seura on mittamattoman kiitollinen kaikesta valtavasta työstä, mitä Tuija on kaikkien luistelijoiden ja perheiden eteen tehnyt ihan vain rakkaudesta ja intohimosta lajiin!

Lue myös
Henkilöt

”Haluan, että lapset ja nuoret nauttivat luistelusta”

Vuoden kasvattaja­valmentaja Helen Tytenko haluaa tuoda ilon taitoluistelun ytimeen

24 toukokuun, 2023

Henkilöt

Palkittu valmentaja Merja Huttunen:

Temppujen sijaan jäälle oikeaa taitoluistelua

16 toukokuun, 2023