Helen Tytenko on valmentanut Varkauden Tarmon taitoluistelijoita päättäväisesti kohta neljä vuotta ja nostanut seuran sinä aikana kokonaan uudelle tasolle. Kilpaluistelijoiden määrä on muutamassa vuodessa lähes nelinkertaistunut, ja nykyään seuran luistelijoita kilpailee SM-tasolla asti. Suomen Taitoluisteluliitto palkitsi Helena Tytenkon vuoden kasvattajavalmentaja -tunnustuksella.

– Tunnustus oli iso yllätys. Tuntuu hienolta, että muut ihmiset arvostavat ja ovat huomanneet, millaista työtä meillä Varkaudessa tehdään. Kun aloitin täällä päävalmentajana, tavoitteenani ei ollut voittaa palkintoja tai tehdä seuraavaa Suomen mestaria. Halusin vain jakaa kaikille, kuinka hieno laji taitoluistelu on, Helen toteaa.

”Tuntuu hienolta, että muut ihmiset arvostavat ja ovat huomanneet, millaista työtä meillä Varkaudessa tehdään.”

Helenin mukaan Varkauden Tarmon taitoluistelijamäärien nopean kasvun salaisuus on, ettei asioita oteta liian vakavasti.

– Varkaudessa ollaan onnistuttu rakentamaan todella hieno ilmapiiri. Luistelijat ovat kiinnostuneita harjoittelemaan ja oppimaan vaikeampia elementtejä. On tärkeää, että lapsista luistelu ei tunnu totiselta ja kovalta työltä, vaan kivalta ajanvietolta ja harrastukselta. Olen miettinyt, miten voin säilyttää tuon saman ilmapiirin nyt, kun luistelijoitamme kilpailee kovemmalla tasolla ja vaativimmissa sarjoissa, Helen pohtii.

Työtarjous Suomesta muutti uran suunnan

Helen on kotoisin Kiovasta, Ukrainasta, jossa hän luisteli aikoinaan huipputasolla. Uransa lopetettuaan hän toimi ensin apuvalmentajana omalle valmentajalleen, jonka kanssa hän pääsi valmentamaan heti huippuluistelijoita ja kerryttämään hyviä valmennusoppeja. Yllättäen Helenille tarjottiin töitä Suomesta.

– En tiennyt Suomesta mitään muuta kuin, että siellä on Nokia, joulupukki ja kylmä ympäri vuoden. Opiskelin tuolloin liikuntakasvatusta yliopistossa enkä suunnitellut uraa päätoimisena valmentajana, vaan ajattelin suuntautua enemmän tutkimuspuolelle. Päätin aluksi, että tulen Suomeen vuodeksi tai pariksi. Nyt olen valmentanut täällä kohta 11 vuotta, Helen kertoo.

Kun Ukrainassa syttyi sota, Helen otti paljon ukrainalaisia luistelijoita valmennettavakseen. Myös seuran luistelukoulussa kävi useita ukrainalaisia pakolaisia. Seura tarjosi heille ilmaiset treenit ja vanhemmat järjestivät asunnon ja kalusteet.

– Se oli hyvä kokemus myös meidän luistelijoillemme, sillä he pääsivät näkemään, miten nuoria ja taitavia ukrainalaiset luistelijat olivat, ja saivat tilaisuuden harjoitella heidän kanssaan.

Tasa-arvo ja ilo taitoluistelun ytimessä

Viime aikoina Helen on viihtynyt paljon moottoriurheilun parissa. Uusi harrastus on saanut pohtimaan, miten taitoluistelua voisi kehittää enemmän siihen suuntaan, että se olisi hauska ja houkutteleva urheilulaji entistä useammalle nuorelle. Helenin mielestä kehitettävää on etenkin lajin ilmapiirissä ja psykologisessa puolessa.

– Nykyään kansainväliset kilpailusäännöt ovat niin vaativat, että laadukkaasti suoritettujen elementtien opettelu vaatii todella paljon aikaa. Monissa kaupungeissa harrastajamäärät pienenevät, ja koko taitoluistelun maailmankuva on lipsumassa mielestäni hieman vaaralliseen suuntaan. Tavoitteeni on selvittää, miten taitoluistelusta saataisiin kehitettyä houkuttelevampi laji.

– Haluan, että lapset ja nuoret nauttivat luistelusta. Ihmisiä on erilaisia, eikä kaikkien tarvitse olla SM-tason urheilijoita. Minulle kaikki luistelijat ovat yhtä tärkeitä ja samanarvoisia, eikä ole väliä, luisteleeko SM-tasolla vai aluesarjoissa. Tasa-arvo on seuramme tärkein arvo, Helen painottaa.

”Valmentaja ei voi vain käskyttää, vaan hänen pitää kuunnella luistelijaa ja ymmärtää hänen tilanteensa ja tavoitteensa.”

Helenillä on vahva teoreettinen tausta valmennuksesta ja urheilupsykologiasta. Valmennustyössään hän nojaa positiivisen valmennuksen periaatteisiin ja tieteelliseen näkökulmaan.  

– Valmentajan pitää ymmärtää, että valmennus on dialogia luistelijan kanssa. Valmentaja ei voi vain käskyttää, vaan hänen pitää kuunnella luistelijaa ja ymmärtää hänen tilanteensa ja tavoitteensa. Valmentajan on oltava huolehtiva, mutta rehellinen, Helen sanoo.

Helenin pitkälle valmentajauralle on mahtunut monia hienoja hetkiä, minkä vuoksi yksittäistä kohokohtaa on vaikea nostaa.

– Minulla ei ole vahvaa kunnianhimoa toisin kuin valmentajilla perinteisesti on. Ainoa tavoitteeni ei ole tehdä seuraavaa MM-mitalista, vaan nautin prosessista. Olen valmentanut satoja luistelijoita, joista jokaisella on oma hieno tarinansa. Jos jotain kivaa sitten tapahtuu, se on iloinen yllätys – vähän niin kuin tuo palkinto.