Kun raavas mies rakastuu päätä pahkaa taitoluisteluun, jäällä on tunteiden lisäksi mukana myös järki. Nelikymppisinä lajin aloittaneet Markus Peltonen ja Ilkka Palonen kertovat hersyvästi muun muassa fysiikan peruslaeista ja argumenttien kaipuusta.

Helsinkiläinen diplomi-insinööri Ilkka Palonen ei vieläkään tiedä, mikä häneen kolmisen vuotta sitten iski.

– Olen ollut liikunnallisesti aina hyvin kömpelö. Työkaverini harrasti muodostelmaluistelua, ja se kuulosti mielenkiintoiselta. Marssin hetken mielijohteesta taitoluistinkauppaan. Siellä oli luistimet, joita oli käytetty tv:n kuvauksissa ja sain ne puoli-ilmaiseksi.

Alkukaatuilut piikkiterien kanssa Ilkka otti kotinsa lähijäällä. Sitten hän huomasi olevansa Helsingin Luistelijoiden aikuisten luistelukoulussa ja lähes samaa vauhtia IceMen United -muodostelmajoukkueessa.

”Ajattelin ehkä, että muut ovat kauhean osaavia ja tiukkapipoja.”

Hieman samanlainen äkkirakastuminen tapahtui nelisen vuotta sitten geriatrian erikoislääkärille Markus Peltoselle. Hän oli juuri aloittanut työt Heinolassa ja samaan aikaan ystäväpiiri alkoi laajeta joukolla taitoluistelukärpäsen puremia ihmisiä. Eräältä heistä järjestyi miehelle myös taitoluistimet käyttöön.

– Me olimme perheenä kaikki luistimilla, kun olin lapsi. Luistelutaitoni ei kuitenkaan kovin kaksinen, osasin jotenkuten sirklata. Jää oli kuitenkin tuttu elementti enkä pelännyt.

Ensikokeilut hän teki yksin ja sitten yksityistunneilla Vierumäellä. Kynnys Heinolan Taitoluistelijoiden aikuisryhmään tuntui olevan korkea – syyttä.

– Ajattelin ehkä, että muut ovat kauhean osaavia ja tiukkapipoja. Mutta kun vihdoin menin mukaan, ihmiset olivatkin leppoisia ja kannustavia, Markus kertoo.

Mörkojä ei ole olemassa

Ilkka Palonen ja Markus Peltonen huomasivat pian kokeilun koukuttavaksi.

– Oma pitkäaikainen harrastukseni on vapaapalokuntatoiminta. Voisi ajatella, että taitoluistelu ja VPK ovat ääripäitä, toisessa olin ”naisten tontilla” ja toisessa taas ei naisia juuri näy. Mutta löysin muodostelmasta saman perusasian kuin VPK:sta, se on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki ja kaveria ei koskaan jätetä pulaan.

Se pani Ilkan ponnistelemaan.

– Tajusin, että taitoluistelun harrastamisessasi on kyseessä yksinkertaisesti omien mörköjeni voittaminen, itseni haastaminen ja siitä seuraava hyvän olon tunne. Se on tavoitteeni jatkossakin: harrastukseni pitää pysyä hauskana.

Hyvä olo, riemu ovat keskeisiä sanoja myös Markuksella.

– Ihan alkuun ihastuin liukuun ja vauhtiin, se oli jopa päihdyttävää.

”Löysin muodostelmasta saman perusasian kuin VPK:sta, se on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki ja kaveria ei koskaan jätetä pulaan.”

Nyt pikkuhiprakka on muuttunut positiiviseksi pakoksi. Markus olisi joka päivä jäällä, jos siihen olisi mahdollisuus. Hän huolehtii myös venyttelyistä huolella ja lääkärin työhuoneessa on piruettilusikka.

– Taitoluistelu on minun lajini, minun elämäntapani. Luistelu tuo rytmiä elämääni. Taitoluistelu on niin kokonaisvaltaista, että kun olen jäällä, kaikki murheet unohtuvat.

Uskallusta ja järkeä

Viimeiset puolisentoista vuotta Ilkka Palonen ja Markus Peltonen ovat kulkeneet harrastuksessaan näennäisesti eri suuntiin.

– Joukkueessani porukka halusi kisaamaan. Kilpaileminen ei ole minun juttuni. Totesin myös, että ohjelmaa harjoiteltaessa minulle tuli kerralla liian monta asiaa muistettavaksi. Halusin ensin opetella paremmin luistelemaan, ja siirryin hiomaan perusasioita luistelukouluun. En sulje pois, ettenkö joskus palaisi joukkueeseen, Ilkka kertoo.

Markuksen luistelun opiskelu vei niin mukanaan, että hän osallistui toissa vuonna ensimmäisiin kansallisiin aikuisten yksinluistelukilpailuihin ja ryhtyi valmistautumaan Oberstdorfin kansainvälisiä kilpailuja varten.

– Aikuiskilpailuissa tosin kyseessä on enemmänkin näytös kuin kilpailu, ja aikuisluistelussa riittää sarjoja joka tasolle.

Markus ei pelkää hyppimistä. Ilkka vasta haaveilee, että uskaltaa pompata ylös jäästä. Molemmat kuitenkin tunnistavat lajin aikuisharrastajan riskit.

”Tässä iässä nopeus on hidastunut. Kolmoishypyt pitää ehkä unohtaa.”

– Tässä iässä nopeus on hidastunut. Kolmoishypyt pitää ehkä unohtaa, Markus kuvaa nauraen.

– Myöskään alaselkä ei taivu niin kuin jos olisi nuoresta asti treenannut. Sen sijaan venymiseen ja liikkuvuuteen pystyy aikuinenkin yllättävän paljon vaikuttamaan.

Ilkka taas on huomannut kehon hallinnan ja tasapainon selvästi parantuneen.

– On hienoa tajuta, että neljävitosenakin voi uutta oppia. Kunhan ei tavoittele kuuta taivaalta. Aikuinen yrittää aina minimoida vahingot. Vähän harmikin, aina ei uskalla haastaa itseään täysillä.

Kouluopit mukaan jäälle

Markus Peltonen ja Ilkka Palonen puhuvat myös siitä, kuinka aikuinen hyödyntää taustansa mukanaan tuomia teoriaoppeja jäällä.

– Hyödynnän fysiikan lakeja. Tunnustelen, missä painoni ja lasken, missä sen pitää olla hetken päästä, jos haluan edetä oikealla voimalla ja oikeaan suuntaan. Minulla on myös vihko, johon merkitsen esimerkiksi leireillä havaintoni.

Markus on harrastanut nuoresta pitäen pianon soittoa, sekin tuo pohjaa taitoluisteluun.

– Taitoluistelussa pätee sama fakta kuin pianonsoitossa: tiettyjä asioita pitää jaksaa hinkata niin kauan, että ne menevät lihasmuistiin.

”Jos minulle sanotaan, että tässä liikkeessä pitää vasemman käden olla edessä ja oikean takana, mieleni tekee heti kysyä, miksi näin.”

Ilkka puolestaan toteaa, että insinööri on insinööri jäälläkin.

– Jos minulle sanotaan, että tässä liikkeessä pitää vasemman käden olla edessä ja oikean takana, mieleni tekee heti kysyä, miksi näin. Haluan perusteet, joiden pohjalta työstää.

– Tässä on valmentajilla varmasti iso haaste: miten opettaa lapselle, miten aikuisille.

Rohkeasti mukaan

Miehinen pokka kestää taitoluistimilla hyvin, vakuuttavat Markus Peltonen ja Ilkka Palonen.

Markus ei saanut yhtään negatiivista kommenttia harrastuksestaan, iäkäs äiti on tosin muistuttanut, ettei kaksimetrinen poika ole notkea pikkulikka, varovaisuutta tarvitaan. Ilkka on saanut muutaman kuittauksen ”kuvioluistelusta”, valtaosalta on tullut klassinen ”wau!”.

– Kokeilemaan vaan muutkin miehet. Alkuun suositan ehdottomasti yksityistunteja, ryhmässä pääsee liian helposti valmentajalta piiloonkin, Markus kehottaa.

– Se on tietysti harmi, ettei miesten taitoluistimia saa ihan mistä kaupasta vain. Olisikohan mahdollista, että edes pääkaupunkiseudun taitoluistinkaupoissa olisi muutama pari, joita voisi kokeilua varten vuokrata vaikka viikoksi, Ilkka lisää.

Ilkka muistuttaa, että miehenä taitoluistelu on myös sosiaalisen elämän haaste.

– Kun vedät yleisöjäillä taitoluistimia jalkaasi, saat taatusti juttuseuraa. Ihmisiä kiinnostaa, halusit tai et, hän nauraa.