Henkilöt

Muodostelmavalmentajat Hanna ja Heidi Kunelius:

”Meidät erottaa salilla erivärisistä kengistä”

heinäkuu 30, 2020 Helena Tienhaara Hanna ja Heidi Kuneliuksen kotialbumi

Jos luulet näkeväsi Espoon jäähalleilla valmentajan kahtena, et ole sekoamassa. Vastaasi ovat juuri tulleet Kuneliuksen identtiset valmentajakaksoset Hanna ja Heidi.

Identtiset kaksoset Hanna ja Heidi Kunelius aloittivat luistelun Oulun Luistelukerhossa 9-vuotiaina. Luistelukoulussa he päätyivät eri ryhmiin, mutta sen jälkeen käännöksiä ja blokkeja harjoiteltiin aina samassa joukkueessa. Ainoastaan aikuisiän vaihto-oppilasaikoina Saksassa kaksikko luisteli eri joukkueissa.

Kun Hannan ja Heidin luistelu-urat päättyivät Stella Polariksessa vuonna 2008, pääsivät he mukaan seuran minorijoukkueen valmennustiimiin. Myöhemmin kaksikko valmensi kaikkia Oulun Luistelukerhon joukkueita, mukaan lukien SM-juniorit ja SM-noviisit.

Kaksikko on vieraillut valmentamassa myös Rovaniemellä, Münchenissä ja Stuttgartissa. Tämän lisäksi Hanna on tehnyt koreografioita saksalaiselle rullamuodostelmaluistelujoukkueelle.

– Pidämme aktiivisesti yllä omaakin luistelutaitoamme. Kesäisin luistelemme usein myös taitoluistelijoille suunnatuilla rullaluistimilla. Meillä ovat Riedellin luistimet, joissa on Snow Whiten erikoispyörät. Niillä on hauska tehdä temppuja, Hanna ja Heidi kertovat.

Kaksoset Hanna ja Heidi Kunelius valmentavat nykyään pääkaupunkiseudulla.
– Oman aktiiviuran aikana emme kokeneet, että olisimme kilpailleet toisiamme vastaan. Positiivista kilpailua oli toki esimerkiksi jonkun tietyn askeleen, tempun tai hypyn opettelussa, sanovat Hanna (vas.) ja Heidi.

Pituuseroa kaksi senttiä

Oulussa joukkuekaverit oppivat vuosien varrella erottamaan Hannan ja Heidin toisistaan, mutta koulussa heidät sekoitettiin usein. Esimerkiksi Hannan vanhojentanssipari meni tiedustelemaan vahingossa Heidiltä, miksei hän päässyt harjoittelemaan. Sekaannuksia on tullut vastaan myös valmennusuran aikana. Joskus lenkkipolulla Hannan luistelijat moikkaavat Heidiä.

– Se on tosin ihan mukavaa, ja moikkaan mielellään takaisin. Tarkemmat kysymykset täytyy toki esittää asianomaiselle, toteaa Heidi.

Hanna ja Heidi harrastavat crossfitiä, jossa muut treenaajat tunnistavat heidät lähinnä erivärisistä kengistä. Pituuseroa sisaruksilla on pari senttiä, Hanna on kaksi senttiä pidempi. Erona on myös se, että Hanna on oikeakätinen ja Heidi vasenkätinen.

– Minun käsialani on ihan järkyttävää, kun taas Hannalla on nättiä taitelijakäsialaa. Ennen meidät erotti myös siitä, että meillä oli hiuksissa jakaus eri puolella. Mutta sitten tajusin, että minulle sopii jakaus paremmin samalle puolelle kuin Hannalla, naureskelee Heidi.

Seuranvaihtajat shokkina

Hanna ja Heidi päätyivät Oulusta pääkaupunkiseudulle kaksi vuotta sitten. Hanna etsi valmennustöitä etelästä, ja Espoon Taitoluisteluklubi nappasi hänet rivistöönsä. Nykyisin Hannan vastuulla ovat SM-juniorijoukkue Reflections ja kansallinen seniorijoukkue Situations. Maisemanvaihdos Oulusta Espooseen on ollut avartava.

Heidi sitoo taitoluistelijoille suunnattuja rullaluistimia ja kertoo, että siskokset pitävät aktiivisesti yllä omaa luistelutaitoaan.

– Oulussa ollaan omassa kuplassa. Joukkueen kanssa saa tehdä hommia rauhassa ja sitten mennään kisoihin katsomaan miten käy. Saimme Oulussa luotua seuraan hyvän kulttuurin ja perustettua useita joukkueita. Huono puoli omassa kuplassa treenaamisessa oli se, että tiedonkulku ja sparraus olivat heikoissa kantimissa, analysoi Hanna.

Espoossa Hannaa on ilahduttanut uusi isompi työyhteisö, sillä Oulussa päätoimisia valmentajia oli muodostelmapuolella vain kaksi. Espoossa on Hannan mielestä hyvät puitteet harjoitteluun ja mahdollisuus vahvan valmennustiimin rakentamiseen. Motivoituneet luistelijat saavat Hannalta kiitosta, vaikka sadan uuden nimen opettelu olikin aluksi tuskaa.

– Seuravaihtajat ovat olleet minulle kuitenkin shokki, niitä ei Oulussa juurikaan ollut. Hommia tehtiin oman joukkueen kanssa, kunnes oltiin siellä, minne haluttiin yhdessä päästä, toteaa Hanna.

Luistelu arjen kohokohta

Heidi tuli pääkaupunkiseudulle työn perässä samaan aikaan kuin Hanna. Hän toimii nykyisin Terveystalossa yhteyspäällikkönä ja vastaa lääkäreiden rekrytoinnista. Valmennus on hänelle kakkostyö kerran viikossa. Heidin vastuulla on Espoon Jäätaitureiden masters-joukkue Valley Bay Synchrohearts.

– Luistelusta voi nyt nauttia ihan eri tavalla. Kilpailut, treenit ja leirit ovat arjen kohokohtia, kun muu arki pyörii toimistossa täysin erilaisten tehtävien parissa, toteaa Heidi.

Kansallisen sarjan joukkueen valmentaminen on erilaista SM-joukkueiden parissa vietettyjen valmennusvuosien jälkeen. Tavoitteena on nauttia niistä taidoista, mitä pitkän uran aikana on kerrytetty. Tärkeintä on hyvä meininki ja hauskanpito. Haastavaa on puolestaan se, että treenimäärät ovat pienet eikä viimeistelylle jää aikaa samalla lailla kuin SM-tasolla.

– Haastetta tuo myös se, että kansallisella tasolla luistelijat eivät enää keskity pelkästään luisteluun. Muut asiat elämässä vievät aikaa harrastukselta, analysoi Heidi.

Valmentajasisko on etu

Vaikka Hanna ja Heidi valmentavat nykyisin eri joukkueita eri sarjatasoilla, on valmentajasiskosta molemmille iloa. Oma sisko on luottoihminen, jolle paljastetaan ensimmäisten joukossa uudet teemat, musiikit ja puvut.

– Omalle siskolle kehtaa näyttää ohjelmaa, vaikka se olisi vielä ihan raakile. Joskus kysymme toisiltamme ideoita esimerkiksi siirtymiin. Palautetta tulee tosin yleensä pyytämättäkin, toteavat Heidi ja Hanna.

Kaksoset Hanna ja Heidi Kunelius valmentavat nykyään pääkaupunkiseudulla.
Taitoluistelulehdessä oli juttua luistelevista sisaruksista vuonna 2003. Kaksoset Hanna (vas.) ja Heidi kertoivat, millaista on luistella oman siskon kanssa samassa joukkueessa: ”Sähäköillä sisaruksilla on joskus erimielisyyksiä muun muassa askeleista. Mutta tukeakin löytyy. Tarvittaessa esim. siskon ollessa sairaana kerrotaan harkoissa tapahtuneet jutut ja opetetaan uudet asiat toiselle.”

Hanna ja Heidi kertovat molempien olevan valmentajina luovia, tehokkaita, aikaansaavia ja rehellisiä. Hanna on pohdiskelevampi ja taiteellinen, Heidi puolestaan osaa tehdä päätöksiä ja on rohkeampi.

”Valmennuksessa motivoi se, että aina voi kehittyä paremmaksi. Toki tässä työssä pitää myös sietää paljon epävarmuutta.”

– Valmentajina olemme sisukkaita ja uskomme urheilijan ja joukkueen kykyihin. Haluamme sytyttää palon tähän lajiin. Visioimme innolla uutta, mutta hyödynnämme myös vanhaa hyvää kokemusta valmennuksessamme ja konsultoimme huippuosaavia kollegoitamme, sanoo Heidi.

Valmennuksessa on Hannan ja Heidin mielestä parasta yksilön ja joukkueen auttaminen sekä onnistumisen kokemusten tarjoaminen. Ikimuistoisia hetket joukkueen kanssa ovat etuoikeus.

– Valmennuksessa motivoi se, että aina voi kehittyä paremmaksi. Toki tässä työssä pitää myös sietää paljon epävarmuutta. Kunhan pitää pilkkeen silmäkulmassa, on luova ja ymmärtävä, pärjää kyllä, tiivistää Hanna.