Hanna Kunnaksen viisi alle 10-vuotiasta lasta harrastavat kaikki taitoluistelua. Yrittäjänä ja opettajana työskentelevä Hanna tahtoo miehensä Jonin kanssa tarjota lapsilleen mahdollisuuden löytää elämään eri urheilulajien kautta merkityksellisyyttä. 

Viiden lapsen äiti ja yhden lapsen bonusvanhempi Hanna Kunnas on opetellut suunnittelemaan arkeaan lasten urheiluharrastusten mukaan. Koska perheen kuopukset, kaksoset, ovat vasta alle kolmevuotiaita, on Hanna osittaisella hoitovapaalla luokanopettajan ja tankotanssiohjaajan töistään, mikä antaa mahdollisuuden valmistella lapsia harrastuksiin iltapäivisin. Helsinkiläisperheen kalenteri muistuttaa silti palapeliä.

Tällä hetkellä Kunnaksen perheellä on alakouluikäinen tytär Helsingin Taitoluisteluakatemian yksinluistelun kilparyhmässä, kaksi lasta yksinluistelun kehitysryhmissä ja kaksospojat luistelukoulussa. Koska lapset tarvitsevat apua luistinten pukemisessa, viettää Hanna tai hänen puolisonsa Joni Kunnas monia iltoja viikossa jäähallilla. Kahdenkymmenen minuutin matkat Kaarelan ja Myllypuron jäähalleille taitetaan perheen yhdeksänpaikkaisella autolla. Aikataulupulmia on pyritty ratkomaan sillä, että lapset saisivat mahdollisuuksien mukaan harjoitella samoissa ryhmissä. 

– Meille harrastamisen on mahdollistanut muun muassa se, että Helsingin Taitoluisteluakatemiassa on oltu todella joustavia ja suurperhelähtöisiä sekä tuettu monilajisuutta. Esimerkiksi kilparyhmässä henkilökohtaiseen viikkoharjoitusmäärään pystyy hieman vaikuttamaan. Keskiviikkoisin saamme viisi kärpästä yhdellä iskulla, kun kaikilla on silloin treenit samalla hallilla, Hanna kertoo.

”Kun näen heidän viihtyvän, tulee olo, että tämä on kaiken arvoista.”

Tärkeään rooliin on noussut myös lasten isovanhempien tarjoama taloudellinen tuki ja kuljetusapu. Hanna tiedostaa, etteivät kaikki pysty nojautumaan vastaavaan tukiverkkoon, mutta kannustaa puhumaan haasteista niin lähipiirille kuin luisteluseurallekin. Ratkaisuja saattaa Hannan kokemusten mukaan löytyä yllättävistä suunnista, vaikka venyä saa myös vanhempi itse.

– Tämä vaatii paljon motivaatiota vanhemmilta. Minullakin on päiviä, kun haluaisin rojahtaa makaamaan jäähallin lattialle. Hyvin nopeasti saan kuitenkin iloa lasten riemusta ja kehityksestä jäällä. Kun näen heidän viihtyvän, tulee olo, että tämä on kaiken arvoista, Hanna sanoo. 

Harrastusvarusteet tuppaavat uutena ostettuna olemaan hintavia, joten Hanna hyödyntää Facebookin taitoluistelukirpputoreja varusteiden hankinnassa. Myös varusteiden kierrättäminen perheen sisällä on onnistunut hyvin.

Iloa arkeen harrastusten kautta

Hanna on itse harrastanut muodostelmaluistelua 1990-luvulla Joensuun Katajassa aina junioreiden SM-tasolle asti. Kumppani Joni on entinen jääkiekkoilija, joka niin ikään työskentelee nykyään luokanopettajana. Hanna arvelee, että vanhempien urheilutausta auttaa ymmärtämään muun muassa harrastamiseen liittyviä tunteita ja vastoinkäymisiä. Lasten laittaminen luistelukouluun tuntui luontevalta. 

– Jos oikein mietin, että miksi me tätä vähän hulluakin harrastusrumbaa jaksetaan, niin varmaan pohjimmainen syy on se, että koska olemme molemmat Jonin kanssa saaneet itse lapsena harrastaa, niin tiedämme miten tärkeää ja merkityksellistä se on. Tietenkin nyt itse pyrimme tarjoamaan sen saman mahdollisuuden omille lapsillemme, Hanna pohtii.

”Toivomme, että lapsemme löytäisivät palon johonkin, joka saattaisi avata heille ovia elämässä tai vähintään tuo iloa arkeen.”

Luistelu ei ole ainoa laji Kunnasten arjessa. Perheen kaksi vanhinta lasta harrastaa myös joukkuevoimistelua, minkä aikatauluttamista helpottaa käveltävät harjoitusmatkat. Kaikki lapset harrastavat myös tankotanssia, sillä tankotanssi Hannan ohjauksessa on lapsille ilmaista ja helposti arkeen yhdistettävää. Hanna on iloinen siitä, että lapset ovat viihtyneet usean lajin parissa, mutta vanhemmat ovat seuranneet lastensa jaksamista tarkasti. 

– Tärkeintä on, että lapset viihtyvät. Harrastuksen ei tarvitse olla luistelu, mutta toivomme, että lapsemme löytäisivät palon johonkin, joka saattaisi avata heille ovia elämässä tai vähintään tuo iloa arkeen. Tietenkin urheiluharrastus tuo myös fyysisen kyvykkyyden tunteen, joka toivottavasti kantaisi pitkälle elämässä, Hanna kertoo. 

Hanna kokee, että vaikka hän ei ole enää luistellut säännöllisesti lukiovuosiensa jälkeen, on luistelutausta antanut hyvän pohjan tanssiharrastuksille aikuisena. Oman luistelu-uransa lopetettuaan Hanna kouluttautui tuomariksi ja on toiminut muodostelmaluistelutuomarina yli 20 vuoden ajan. 

Ennakointia ja pitkää pinnaa

Hannan mukaan Kunnakset ovat oppineet ennakoimaan ja suunnittelemaan elämäänsä, mikä ei harrastustaipaleiden alkaessa ollut itsestäänselvyys. Perheen arjen avaimia ovat muun muassa ruokien ja varusteiden laittaminen valmiiksi. Hanna vinkkaa löytämään kiireeseen ruoan, joka todetusti maistuu lapsille vaivatta. Hän vannoo myös kärsivällisyyden ja armollisuuden nimeen.

”En halua luoda suorituspaineita kenellekään, sillä tottakai lapsiperhearki on rankkaa.”

– En halua antaa arjestamme liian ruusuista kuvaa tai luoda suorituspaineita kenellekään, sillä tottakai lapsiperhearki on rankkaa. Siirtymätilanteet ovat vielä pienille vaikeita, ja aika usein saa kaikenlaisten yllätysten tahdittamana liikkua päiväkodista kotiin ja jäähallille. Vaikka kaikki olisi laitettu valmiiksi, niin aina se ei riitä, Hanna toteaa.

Hanna kertoo mahdollisten myöhästymisten aiheuttaneen perheessä aiemmin stressiä. Nyt vanhemmat ovat omaksuneet mentaliteetin, että tarpeen tullen harjoituksiin on mukavampi mennä pari minuuttia myöhässä kuin jättää kokonaan menemättä. Ajatus kannattelee nykyään muutakin lapsiperhearjen toimintaa: Hanna Kunnas tahtoo tehdä sen minkä pystyy sen sijaan, että jättäisi riittämättömyyden pelossa jotakin tekemättä.