Belgian olympiatoivo Loena Hendrickx on elävä osoitus siitä, että jopa useita vuosia kestäneen loukkaantumiskierteen jälkeen on mahdollista palata omalle tasolleen. Aikaa, kärsivällisyyttä ja valmentajan tukea paluu kuitenkin vaatii.

Muistat ehkä Loena Hendrickxin, 21, iloisen hymyn Tukholmassa maaliskuussa 2021 järjestetyn taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailun vapaaohjelman Fever loppuasennossa. Hymyyn oli syytä: puhdas vapaaohjelma nosti luistelijan lyhytohjelman jälkeiseltä kymmenenneltä sijalta neljänneksi ja yhteispisteissä naisten yksinluistelukilpailun viidenneksi – eli maailman huipulle – pitkän ja kivisen tien jälkeen.

”Oikea ajoitus ja tasapainon löytäminen on vaikeaa, kun luistelija itsekin on innokas palaamaan jäälle.”

Lahjakkaan ja menestyksekkään belgialaisurheilijan vastoinkäymisiin on kaudesta 2015–2016 lähtien mahtunut useita selkä- ja nilkkavammoja. Yksittäisistä vammoista toipuminen on vienyt parista kuukaudesta jopa yli vuoteen. On helppoa eläytyä siihen, millainen henkinenkin koettelemus jokaisen uuden fyysisen vastoinkäymisen selättäminen on ollut urheilijalle itselleen mutta myös hänen valmentajilleen, Carine Herrygersille ja Jorik Hendrickxille.

Tiimi on pysynyt uskossaan vahvana: ”Every setback is a setup for a comeback”, Loena itse kirjoitti Facebook-tilillään kesäkuussa 2019. Mutta mitä paluu takapakkien jälkeen vaatii?

Valmentajalla tärkeä rooli

Jorik Hendrickx, Loenan veli ja valmentaja, on kilpauransa päättänyt taitoluistelija, joka siskonsa tavoin edusti Belgiaa Pyeongchangin talviolympialaisissa 2018. Entisenä huipputason kilpaurheilijana hänellä on omakohtaista kokemusta myös loukkaantumisista ja niistä toipumisesta. Valmentajalla on hänen mukaansa keskeinen rooli urheilijan kuntoutumisprosessissa.

– Valmentajana itsekin haluaisin tietenkin keskittyä vain työhöni jäällä, Jorik sanoo, – mutta mielestäni valmentajalla on hyvin tärkeä rooli loukkaantuneen luistelijan koko palautumismatkassa. Valmentajan on hyvä olla lähellä kuntoutusta ja tietoinen siitä, mitä on tapahtunut ja kuinka pitkä matka takaisin jääharjoitteluun on.

Parhaaseen mahdolliseen tulokseen päästään, kun yhteistyössä urheilijan tukena ovat lääkäri, fysioterapeutti, mahdolliset muut kuntouksesta vastaavat asiantuntijat ja valmentaja.

Aikaa ja malttia toipumiseen

Paluun mahdollistavan harjoittelun suunnitteleminen vaatii malttia ja herkkää korvaa valmentajalta. Esimerkiksi kivun tuntemukset ja loukkaantumisen jälkeiset lihasheikkoudet saattavat haitata täysipainoista harjoittelua vielä pitkään sen jälkeen, kun fyysinen vaiva on periaatteessa jo parantunut ja lääkäri on näyttänyt vihreää valoa harjoituksiin palaamiselle.

– Oikea ajoitus ja tasapainon löytäminen on vaikeaa, kun luistelija itsekin on innokas palaamaan jäälle. Varsinkin jos edessä on merkittävä kilpailu, luistelija haluaisi käyttää mahdollisimman paljon aikaa jäällä, Jorik kuvailee valmentajan haasteita.

Kokemusta toipilasajan takapakeista on myös Hendrickxin luistelija-valmentaja-kaksikolla: Loenan nilkassa olleen murtuman ja nivelsidevamman täysi parantuminen ja vahvistaminen on ollut yli vuoden kestävä projekti.

Mentaalipuoli ja motivaatio

Tammikuussa 2020, vain vuosi ennen menestyksekästä osallistumistaan Tukholman MM-kilpailuihin, Loena julkaisi Facebook-tilillään jättäytyvänsä taitoluistelun Euroopan-mestaruuskilpailusta. Samassa postauksessa hän purki koskettavasti tunteitaan:

”Niin paljon takaiskuja, niin vähän harjoittelua… Todella rankkaa! Loukkaantuminen loukkaantumisen perään, mutta rakkaus ja intohimo tätä lajia kohtaan ovat valtavia. – – Haluan kyetä jälleen harjoittelemaan kivutta. Haluan esiintyä ja saada kaikki nauttimaan ohjelmistani. Nyt tavoitteeni on parantua ja aloittaa alusta.”

Loukkaantuminen koettelee aina luistelijan henkistä kanttia, ja psykologinen tuki erityisesti negatiivisen dominoefektin iskiessä on toipilaalle erittäin tärkeää. Jorik uskoo, että valmentajalla luistelijan läheisimpänä mentorina on myös tässä keskeinen rooli. Urheilija tarvitsee myös kuntoutumisprosessinsa aikana lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet nähdäkseen kehityksensä ja pysyäkseen optimistisena ja motivoituneena.

Kilpailukuntoon pääseminen vaatii fyysisen kuntoutumisen lisäksi kestävyyttä, esiintymisvarmuutta ja luottamusta omiin taitoihin. Loenan kohtalotovereita Suomessa Jorik neuvoo olemaan kärsivällisiä toipumisen suhteen:

– Anna itsellesi aikaa. Älä kiirehdi. Ja usko itseesi.

Lue fysioterapeutti Viviane von Hertzen haastattelu siitä, miten hallittu paluu vähentää loukkaantumiskierteen riskiä.