Korona-arki tyhjensi perheiden harrastuskalenterit ja yllättäen kouluissa ja urheiluharrastuksissa liikkumaan tottuneet luistelijat joutuivat etsimään uusia tapoja kotioloissa treenaamiseen. Fyysisen aktiivisuuden suositukset ohjeistavat kouluikäisiä lapsia ja nuoria liikkumaan 1–2 tuntia päivässä. Kilpaurheilusta innostuneen nuoren urheilijan tulisi ohjeistusten mukaan liikkua ja harjoitella vähintään 20 tuntia viikossa, mikä tarkoittaa lähes kolmea tuntia päivässä.

Miten luistelijaperheet liikkuvat korona-arjen keskellä? Mistä löytyy motivaatiota liikuntasuositusten täyttämiseen? Kaksi luistelijaperhettä kertoo, miten arki heillä liikkuu.

Päivärytmi pitää arjen hallinnassa

Kolmen luistelevan tyttären äiti Virve Huilla-Mäkinen on luonut perheen arkeen viikko-ohjelman, jonka mukaan poikkeusaikana eletään. Viola, 9, Iris, 6, ja Lila, 3, luistelevat Hämeenlinnan Taitoluistelijoissa.

– Kun ohjatut harjoitukset, koulu ja päiväkoti loppuivat yllättäen, pidimme muutaman viikon tietoisesti lepoa treeneistä. Sitten loimme päiväohjelman, joka rytmittää arkea. Yhdeksältä aamulla aloitetaan koulutehtävien tekeminen, jonka jälkeen siirrytään treenien pariin. Sitten syödään ja jatketaan koulutehtäviä, jos niitä on jäänyt, Virve kuvailee.

Kilparyhmässä luistelevat Viola ja Iris saivat poikkeusolojen alkaessa valmentajilta kirjalliset treeniohjeet, joiden ympärille viikon treenit on rakennettu. Nuorimmainen Lila treenaa isosiskojen mukana niin paljon kuin mahdollista.

– Tytöt ovat vielä niin pieniä, että he tarvitsevat aika paljon apua treeneissä ja niiden suunnittelussa. Nyt kun niitä on jo muutamia viikkoja tehty, pystyvät Viola ja Iris tekemään niitä myös kahdestaan. Onneksi heillä on seuraa toisistaan, muuten treenaaminen voisi aika äkkiä käydä tylsäksi, Virve toteaa.

 Valmentajilta saaduissa treeniohjeissa on eri teemainen harjoitus viikon jokaiselle päivälle. Tämän lisäksi omaehtoista liikuntaa mahtuu viikkoon vielä useita tunteja.

– Ilmat ovat olleet nyt niin kauniit, että olemme aika paljon käyneet koko perheen kanssa yhdessä metsäretkillä. Lisäksi tytöt hyppivät trampoliinilla jatkuvasti. Siitä tulee huomaamatta liikuntaa monta tuntia päivässä. Myös vinkki, hippaleikit ja piilonen ovat suosiossa, Virve iloitsee.

Ei patistelua

Viola, Iris ja Lila ovat innostuneita liikunnasta, eikä vanhempien juurikaan tarvitse heitä siihen erikseen motivoida.

– Ei ole tarvinnut lahjoa, kiristää eikä uhkailla. Auttaa paljon, että treeneille on selkeä paikka arkirytmissä. Olemme myös huomanneet, että treeni keskellä päivää rytmittää tekemistä mukavasti. Jos treenin jättäisi iltaan, voisi olla, että se jäisi helpommin tekemättä, Virve kertoo.

”Pitää vain ajatella, että tämä nyt vain on tällainen erilainen hetki elämässä. Kyllä se siitä joskus normalisoituu.”

Mutta mitä Viola, Iris ja Lila itse tuumaavat kotitreeneistä? Entä mitä normaalista arjesta on ikävä?

– Treenit on sujuneet hyvin, mutta jäälle olisi kiva päästä. Ja kavereita on ikävä, tytöt toteavat.

Vaikka poikkeusoloissa eläminen on outoa ja rankkaakin aikaa, suhtautuu Virve tilanteeseen valoisasti.

– Pitää vain ajatella, että tämä nyt vain on tällainen erilainen hetki elämässä. Kyllä se siitä joskus normalisoituu, Virve toteaa.

Yhdessä liikkuminen on hauskempaa

Luostolta lumihankien keskeltä puhelimeen vastaavat Silja (16) ja Heikki (11) sekä äiti Laura Lauri. Rovaniemen Taitoluistelijoissa luistelevat sisarukset ovat päässeet nauttimaan talviurheilusta Lapin keväthangilla, kun omat treenit on peruttu.

– Täällä on vielä metri lunta ja upeat kelit, joten ollaan hiihdetty lähes joka päivä, Silja kertoo.

Vaikka pikkuveli Heikki ei tunnusta erityisemmin pitävänsä hiihtämisestä, on hänkin viimeisen parin päivän aikana sivakoinut yli 20 kilometriä.

– Heikki on aika tehokkaasti hiihdättänyt minua ja painelee ylämäet kovaa vauhtia edellä, Laura nauraa.

Ruutuajasta vanhempien on täytynyt arjessa luistaa, kun kaikki koulutehtävät tehdään tietokoneilla. Myös torvea soittavan Heikin soittotunnit ovat siirtyneet verkkoon. Sopivana vastapainona ruudun ääressä istumiselle toimii urheilu. SM-junioreissa luistelevan Siljan tavoitteena on liikkua joka päivä vähintään tunnista puoleentoista tuntia. Liikuttua tulee valmentajien tekemän harjoitusohjelman mukaan, mutta myös omatoimisilla lenkeillä.

– Tavoitteenamme Heikin kanssa on käydä joka päivä lenkillä. Jatkossa otamme myös äidin mukaan. Harrastamme kesäisin suunnistusta ja sitäkin varten on hyvä rakentaa peruskuntoa jo nyt, Silja sanoo.

Kaipuu jäälle

Koska yhdessä treenaaminen on kaikkien mielestä huomattavasti mielekkäämpää kuin yksin, on vanhemmat aktivoitu lenkkien lisäksi mukaan myös valmentajien ohjeistamiin kuntopiireihin. Omatoiminen liikunta ei kuitenkaan tällekään sisaruskaksikolle ole pakkopullaa, vaan harjoittelemaan tulee lähdettyä omasta halusta.

– Usein, jos olen esimerkiksi puhelimella, kyllästyn siihen aika äkkiä ja lähden mieluummin ulos treenaamaan, Silja kuvailee.

Myös Silja ja Heikki kaipaavat jo jäälle, ja kavereitakin on ikävä.

– Meidän ryhmässä on alle 10 luistelijaa, joten toivottavasti voisimme jo pian pitää yhteisiä ulkotreenejä ryhmän ja valmentajien kanssa, Silja pohtii.

”Kannattaa muistaa harjoitella, mutta ei kuitenkaan liikaa.”

Lauraa ensi kausi hieman mietityttää, mutta samalla eri seurojen sosiaalisen median kanavien seuraaminen on tuonut iloa ja toiveikkuutta arjen keskelle.

– On ollut hienoa huomata, että luistelijat ovat pysyneet aktiivisina vallitsevasta tilanteesta huolimatta. Tämä on selvästi laji, joka motivoi nuoria liikkumaan, vaikka juuri tällä hetkellä lajitreeniä jäällä ei olekaan mahdollista tehdä. Jännityksellä odotan ensi kautta, Laura toteaa.

Siljalla ja Heikillä on vielä muutama vinkki kanssaluistelijoille.

– Ei kannata lopettaa treenaamista, koska jos nyt lopettaa, niin palaaminen jäälle voi olla tosi vaikeaa. Kun tekee monia erilaisia asioita, ei kiinnostus lopahda, Silja vinkkaa.

– Kannattaa muistaa harjoitella, mutta ei kuitenkaan liikaa, Heikkikin vahvistaa.