Huhtikuusta elokuuhun, taitoluistelijan off-season, on ydinaikaa kehittymiselle, palautumiselle, uuden oppimiselle, kovalle treenille, levolle ja kasvulle. Ja urheilijan tarvitsemalle lomalle.

Mitä kaikkea taitoluistelijalle tapahtuu runsaan neljän kuukauden mittaisella tärkeällä ajanjaksolla? Tapparan Taitoluistelijoiden urheilu- ja kehitysjohtaja Susanna Haarala tietää sen erinomaisesti. Hän puhuu jäätuntumasta, lyhyemmistä tuntiyksiköistä, tehoharjoittelusta, palautumisviikoista – ja siitä tärkeästä lomasta. 

Taitoluistelu kuuluu varhaisen erikoistumisen urheilulajeihin, ja siinä jäätuntuman säilyttäminen on ensiarvoisen tärkeää. Pidemmät aikajaksot pois harjoittelusta ja jäältä eivät sovi lajin luonteeseen, edes kesällä, ja se pätee ihan lajin pienimmistä aikuisiin luistelijoihin asti. 

Yhtä tärkeää luistelijan elimistölle ja psyykelle on loma. Näiden kahden tosiasian yhteensovittamisella ja suunnittelulla on iso merkitys luistelijan lajikehittymiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Taustalle tarvitaan seuran, valmentajien, ryhmän ja vanhempien tukea, jotta luistelija saa kaiken tehon irti intensiivisestä kesäharjoittelusta ja toisaalta nauttii lomastaan ja aikatauluttomasta elämästään. 

Leiri – loma – leiri

Suomen taitoluisteluseuroissa kesään ja urheilijoiden kesäharjoitteluun valmistaudutaan jo kevättalvella. 

– Seuratasolla joudutaan miettimään kauden rytmitystä esimerkiksi näytösten kannalta. Olemme yrittäneet ideaalisti jäsentää urheilijan kautta niin, että kun pääkilpailut ovat kaikilta urheilijoilta ohi, seuraa kevätnäytös mahdollisimman nopeasti. Ja siihen perään heti pieni loma, hahmottaa Susanna Haarala. 

– Urheilijoille halutaan järjestää selvästi semmoinen breikki, että nyt loppui edellinen kausi ja uusi alkaa. Siitä sitten käynnistyy peruskuntokausi, joka meillä Tapparassa kestää toukokuun loppuun. Meillä on vielä pyritty järjestämään yksi viikko lomaa toukokuun loppuun, ennen seuran omaa kesäleiriä. Tosin silloin tehdään jonkin verran omatoimista harjoittelua, kuten taitoluistelijat tekevät kesälomillaan. 

Peruskuntokaudella toukokuussa valmistellaan fyysisiä edellytyksiä ja ominaisuuksia, sekä jäällä että kuivalla. Kesällä lajiharjoittelu painottuu leireille, joille kuuluu lajiharjoittelun tukena myös fysiikkaharjoittelua. 

– Taitoluistelijan kesä rakentuu loma- ja lajiharjoitusjaksoista, limittäin ja lomittain, Susanna sanoo. 

”Minä soisin jokaiselle urheilijalle kahden viikon yhtämittaisen jakson kerran kesässä pois jäältä.”

– Itse toivon, että luistelijoillemme tulisi heti seuran oman alkukesän leirin jälkeen pidempi lomajakso. Varsinkin isommille luistelijoille suosittelen harjoituksen painotusta loppukesälle, sillä taitoluistelijan kausi alkaa varhain. Ohjelmat pitää olla kilpailukunnossa jo elokuun lopussa. 

Haaralan oma yleisohjeistus on se, että taitoluistelijan kesä–heinäkuuhun kuuluisi viisi viikkoa leirejä ja kolme viikkoa lomaa. Hän kuitenkin muistuttaa, että jokainen luistelija jäsentää off-seasonia omalla tavallaan ja rakentaa parhaan mahdollisen yhdistelmän henkilökohtaiseen rytmiinsä sopivaksi. Kesä on kuitenkin lyhyt, suomalaisseurat käynnistävät yleensä kautta edeltävät tehoharjoitusviikot jo ennen koulun alkua.

– Kyllä minä soisin jokaiselle urheilijalle kahden viikon yhtämittaisen jakson kerran kesässä pois jäältä, mutta vastaavasti jääharjoittelua pitää olla myös paljon. 

Peruskuntoon 

Kesäharjoittelun aloittava peruskuntokausi on nykyisin yhä tärkeämpi jakso taitoluistelijalle. Taitoluistelun lajiharjoittelu korostuu nykyään myös peruskuntokaudella. Pieniä kevennyksiä toki on, esimerkiksi tuntiyksiköt voivat olla vähän lyhyempiä. 

Oheisharjoittelua taas on sekä määrällisesti että tehollisesti enemmän ja harjoitusärsyke saa erottua selkeästi kilpailukaudesta. Esimerkiksi peruskuntokauden voimaharjoittelussa keskitytään perusvoimaan ja voimakestävyyteen, kun taas kilpailukaudella harjoitellaan nopeusvoimaa. 

Susanna Haarala muistuttaa, että peruskuntokausi on lyhyt ja sen takia onkin tärkeää, että harjoitusmetodit muuttuvat selkeästi. 

– Peruskuntokaudella kannattaa kiinnittää paljon huomiota kehonhallintaan ja vartalon voimiin. Peruskuntokaudella on myös aika tarkistaa omat henkilökohtaiset katvealueet, esimerkiksi fysioterapeutin kartoituksella. Linjaukset tai jalkaterän asennot ovat hyvä tarkistaa juuri silloin. 

Peruskuntokauden jääharjoittelussa Haarala näkee neljä kärkiasiaa. Ne ovat perustekniikan hiominen ja laadun parantaminen, uudet asiat ja taidot – ylipäätään luistelijan osaamisen repertuaarin laajentaminen – luistelukestävyyden kehittäminen ja neljäntenä osa-alueena vielä uusien ohjelmien teko ja vanhojen ohjelmien muokkaus uuden kauden sääntöjä ja osaamista vastaavaksi.

– Peruskuntokausi on kuormittava harjoitusjakso kaikella tavalla, sekä harjoitusmäärällisesti että tehollisesti.

Leirielämää 

Taitoluistelijan kesä kuluu usein leireillä. Se on Susanna Haaralan mielestä hyvä asia monessakin suhteessa. 

– Taitoluistelijan varhaisina vuosina täytyy niin sanotusti leipoa eli työtä täytyy tehdä, että kehittymistä tapahtuu. Leiritoiminnassa on mahtava mahdollisuus kerryttää harjoitustunteja, saada laadukkaita ja hieman erilaisia ärsykkeitä omaan tekemiseen. Yhteen leiriviikkoon sisältyy usein todella paljon harjoitustunteja, joten onhan se silloin selvä asia, että sitä taitoa tarttuu ja karttuu. 

Leiri ovat myös yhteisöllinen ympäristö, seurakaverit ja leirielämä tukevat nuorten taitoluistelijoiden kesäharjoittelua. Varsinkin pienempien lasten kohdalla tulee Haaralan mukaan aina muistaa, että urheilu on lapsen leikkiä.

– Lapset jaksavat hyvin määrällisesti isoa harjoittelua. Keho ei kuormitu samalla tavalla, intoa riittää, kun sisällöt ovat mielenkiintoisia ja kavereita on ympärillä. Ikävuosissa 6–8 eletään yhtä taidon oppimisen herkkyysvaihetta, jolloin harjoittelua tarvitaan paljon. Leiriolosuhteissa se on aina kivaa, ja on vähän erilaista tekemistä.

Ohjelmat 

Taitoluistelijat valmistelevat uusia ohjelmiaan jo varhain, huhti–toukokuussa. Niitä sitten harjoitellaan paloissa, tehdään osakokonaisuuksia ja pikku hiljaa ne kesän mittaan rakentuvat kokonaisuudeksi. 

– Meillä Tapparassa on ollut viime vuosina tavoite, että jo kesäkuun leirillä luistelemme jopa kokonaisia ohjelmia. Se perustuu siihen, että Taitoluisteluliiton tukiryhmien urheilijoiden pitää olla jo elokuussa antamassa näyttönsä, toteaa Susanna Haarala. 

– Valmentajana ajattelen, että on turvallista lähettää urheilija jonnekin muuallekin leireilemään, kun ohjelma on sellaisessa kunnossa, että sitä voi jo harjoitella kokonaisuutena hyvillä mielin. 

Kroppa ja pääkoppa 

Urheilijalle, kuten kaikille ihmisille on tärkeää saada vähän perspektiiviä omaan tekemiseen. Hyvänä ärsykkeenä toimii loma, jolloin saa etäisyyttä ja aikaa nähdä tekemistään mahdollisesti vähän uudesta näkökulmasta. 

1990-luvulta asti taitoluistelun ammattivalmentajana työskennellyt Susanna Haarala suosittelee luistelijoita pohtimaan omaan motivaatioon ja harjoitteluun liittyviä asioita niin lomajaksoilla kuin kesäharjoittelujaksolla ylipäänsä.

”Kesän harjoittelusta saadaan kaikki irti rytmittämällä intensiivisiä harjoittelujaksoja ja aikaa palautumiseen.”

– Tavallaan kesäharjoittelu toimii eräänlaisena peilinä suhteutettuna omaan arkeen. 

– Kesän harjoittelusta saadaan kaikki irti rytmittämällä intensiivisiä harjoittelujaksoja ja aikaa palautumiseen – ja vähän siihen muuhunkin elämään, hän tiivistää.