Tietoa lajista

Taitoluistelun aluetoiminta saa uudet muodot

toukokuu 7, 2021 Kaisa Viitanen Sari Niskanen

Suomalaisen taitoluistelun aluetoiminta saa kesän aikana täysin uudet toimintamuodot. Vanhasta, keinotekoiseksikin koetusta jaosta maantieteellisiin alueisiin luovutaan, ja Suomen Taitoluisteluliitto ottaa vankemman roolin valtakunnallisesti seurojen toiminnan tukemisesta ja seurayhteistyön kehittämisestä.

Isossa osassa suomalaisia urheilulajeja on käytössä malli, jossa lajiliiton toimintaa täydentää seurojen alueverkosto omine tehtävineen ja toimintamuotoineen. Taitoluisteluliitossa on ollut käytössä malli, jossa Suomi on jaettu seitsemään eri alueeseen. Toiminnan veturina on ollut vapaaehtoinen, alueen seurojen valitsema aluepäällikkö. Alueet ovat järjestäneet kilpailuja erityisesti nuorille luistelijanaluille sekä vaihtelevasti muuta toimintaa.

Taitoluistelun aluemallissa on ollut paljon ongelmia, sen tietävät hyvin liitossa työskentelevät seuratoiminnan kehittäjät Sanna Vuorinen ja Mira Korpinen.

Kaksikon mukaan ydinongelma maantieteellisessä jaossa on se, että moniin muihin urheilulajeihin verraten suomalaisessa taitoluistelussa on varsin vähän seuroja, vain 78. Seurat painottuvat eteläiseen Suomeen. Mitä kauemmas pohjoiseen mennään, sitä pidempiä ovat seurojen välimatkat toisistaan.

”Pelkästään Suomen karttaa katsomalla ja sen perusteella taitoluistelua alueisiin jakamalla ei saa järkevää ratkaisua aikaan millään.”

– Pelkästään Suomen karttaa katsomalla ja sen perusteella taitoluistelua alueisiin jakamalla ei saa järkevää ratkaisua aikaan millään, Sanna Vuorinen sanoo suoraan.

Kumpikin tunnistaa myös alueiden vapaaehtoistoimijoiden työtaakan.

– Aluepäälliköille on kasautunut hyvin suuri työmäärä ja laaja työnkuva. Ehkäpä siksikin taitoluistelun aluetoiminta on pääosin keskittynyt vain kilpailujen järjestämiseen, Mira Korpinen huomauttaa.

Molemmat Taitoluisteluliiton seurakehittäjät näkevät alueellisten kilpailujen järjestämisessä nykysysteemissä ongelmia. Kaikilla alueilla ei ole riittävästi jonkin sarjan luistelijoita, jotta heidän kesken pystyttäisiin järjestämään mielekkäitä kilpailuja. Pulma on isoin muodostelmaluistelussa. Oman alueen rajan yli kilpailemisessa taas voidaan törmätä ongelmiin, kun on toisistaan eroavia aluekilpailujen sääntöjä.

– Aluetoiminta on kuitenkin paljon muutakin kuin kilpailuja. Erityisesti kannan huolta taitoluistelun seuratoiminnan kehittämisestä. Esimerkiksi seuratoimijoiden hallinnollisen osaamisen kehittäminen on suuri haaste. Moneen muuhun lajiin verrattuna taitoluisteluseurojen palkkalistoilla on poikkeuksellisen paljon työsuhteessa olevia valmentajia ja ohjaajia, Sanna Vuorinen sanoo.

Sekä Vuorinen että Korpinen nostavat lisäksi esiin tiedonkulun haasteet alueiden ja liiton välillä. Vuonna 2019 tehdyssä lajikulttuurikyselyssä nousi esille seurojen toive saada suoraa tukea lajiliitolta.

– Nyt pystymme liittona antamaan seuroille enemmän, ja samalla juuri nyt on oikea aika etsiä toimivampaa mallia koko seurakentän yhteistyöhön ja tiedonkulkuun, Mira Korpinen perustelee ja kertoo, että koronan ansiosta otettu digiloikka mahdollistaa nykyään tehokkaan ja paikasta riippumattoman tavan järjestää kokouksia ja koulutuksia.

Aluejaosta luovutaan

Taitoluisteluliitto päätti maaliskuun lopulla luopua aluejaoista. Ensi kaudesta alkaen seura- ja alueverkostosta huolehtii kaksi uutta, liiton alaisuudessa työskentelevää ryhmää.

Kilpailukoordinaatiotiimiin kerätään seuroista valtakunnallisesti kattava edustus. Sen tehtävä on ohjata kaikkea muuta suomalaista kilpailutoimintaa kuin Taitoluisteluliiton viralliseen kilpailukalenteriin kuuluvia kilpailuja. Toimikunta siis ottaa haltuunsa kaikki ne kilpailut, joista tähän asti on huolehdittu erikseen joka alueella. Se mm. esikäsittelee haettavat kutsukilpailut, neuvoo seuroja kilpailujärjestelyissä sekä innostaa uudenlaisten, kilpailunomaisten tapahtumien järjestämiseen.

Seuraverkostotyöryhmä puolestaan keskittyy suomalaisseurojen toiminnan laadun sekä myös valtakunnallisen seuraverkoston ja -yhteistyön kehittämiseen. Se esimerkiksi suunnittelee liitossa työskentelevien seurakehittäjien kanssa koulutuksia ja työpajoja.

”Varovasti kiinnostaa”

Vaikka aluetoiminnan tulevaisuutta on Taitoluisteluliitossa pohdittu pitkään, liittohallituksen maaliskuinen päätös tuli hieman yllätyksenä kentälle. Osin syynä on korona, fyysisiä tapaamisia on ollut vähän ja osa nettipalavereista on aktiivisimmiltakin jäänyt väliin.

Häme on ollut Taitoluisteluliiton monipuolisimmin toimineita alueita. Sen aluepäällikkö Laura Kankainen sanoo, että lisää tietoa tarvitaan vielä paljon ennen kauden alkua.

– Omalta osaltani voin sanoa, että minua tämä uusi järjestelmä varovasti kiinnostaa. Mutta erityisesti kilpailemiseen liittyvät asiat ovat alueellamme herättäneet paljon kysymyksiä, ja niihin täytyy etsiä vastauksia ennen kauden alkua.

”Niin seuroissa kuin alueilla on monenlaisia pikkuerikoisuuksia, persoonallisia piirteitä, eikä kaikkia niistä varmasti kannata hukata.”

Hämeen alueella on paljon yksinluistelun SM-sarjalaisia, mutta vielä enemmän siellä on – suhteessa alueen väkimäärään ja kokoon jopa valtavasti – joko kansallisissa sarjoissa tai harrastajaharjoissa luistelevia nuoria. Runsaista osanottajamääristä huolimatta Häme on pitänyt mahdollisimman pitkälle kiinni siitä, että seurojen ei tarvitse aluekilpailuihin karsia osanottajiaan. Tällaisen mallin kilpailemisessa Hämeen alue toivoisi pysyvän myös jatkossa.

Laura Kankainen toivoo yleisemminkin malttia ratkaisuihin tulevissa työryhmissä.

– Itse opin aikanaan aluepäällikön pestin ottaessani, että vaaditaan aikaa, ennen kuin oikeasti tajuaa, mitä seuroissa kaivataan. Vaikka totta kai toivotan työryhmille ripeää työhön ryhtymistä, toivon, että kaikki tehdään seurojen etu edellä. Niin seuroissa kuin alueilla on monenlaisia pikkuerikoisuuksia, persoonallisia piirteitä, eikä kaikkia niistä varmasti kannata hukata.

Pohjoisessa erilaiset haasteet

Samantyyppiset toivotukset tulevat maantieteellisesti suurimmalta taitoluistelualueelta pohjoisesta. Virve Hirvilampi toimii aluepäällikkönä seuroissa, joista eteläisin on Seinäjoen Taitoluistelijat ja pohjoisin Rovaniemen Taitoluistelijat. Seurojen toimintapaikkojen välimatka on noin 560 kilometriä.

– Eteläisen alueen toimijat voivat hoitaa asioita esimerkiksi ”lounastreffeillä” ja pienimuotoisia kilpailuja voidaan pitää myös arki-iltaisin. Meillä pohjoisessa pelkästään aluekilpailuihin osallistuminen vaatii usein yöpymistä. Välimatkat eivät vaikuta vain kilpailemiseen vaan myös esimerkiksi tehopäiviin ja koulutuksiin. Kaikki on mietittävä todella tarkkasti ja ajoissa ennalta, missään ei pistäydytä.

”Juuri yhteisten erikoispiirteidemme vuoksi meille pohjoisen alueen seuroille on kehittynyt erinomainen yhteistyö.” 

Pohjoisessa on aivan eri ongelma luistelijamäärissä kuin Hämeessä. Esimerkiksi yksinluistelun alle 13-vuotiaita debytantteja on koko laajalla alueella vain neljä, samanikäisiä muodostelmaluistelun minorijoukkueita vain kaksi. Joustava kilpaileminen yli vanhojen aluerajojen siis kiinnostaa, vaikka se ei tietysti poista matkanvaivaa mihinkään. Yhdestä asiasta Virve Hirvilampi ei kuitenkaan ole kovin valmis luopumaan.

– Juuri yhteisten erikoispiirteidemme vuoksi meille pohjoisen alueen seuroille on kehittynyt erinomainen yhteistyö. Sen haluaisin jatkuvan niin sanotusti vanhalla pohjalla.