Kansainvälisen luisteluliiton päätös nostaa seniorisarjojen ikärajaa alkaa näkyä nyt alkavalla kaudella. Yksi Suomen menestyneistä junioriluistelijoista, Iida Karhunen, näkee päätöksessä sekä hyvät että harmittavat puolet.

Kansainvälinen luisteluliitto (ISU) teki päätöksen nostaa seniorisarjan ikärajaa 15 vuodesta 17 vuoteen kongressaan kesällä 2022. Päätöstä tulkittiin paljolti vuoden talviolympialaisten tapahtumien vuoksi – nuori venäläistähti Kamila Valieva antoi kilpailujen alla positiivisen dopingnäytteen, mikä oli talven seuratuimpia urheilu-uutisia – mutta ISU käynnisti hankkeen nostaa ikärajaa jo vuonna 2018.

ISU perusteli päätöstään urheilijoiden fyysisen ja psyykkisen terveyden ja yleensä henkisen hyvinvoinnin suojelulla.

ISU:n lääketieteellinen komissio keräsi vankkaa tausta-aineistoa. Sen raportissa puututaan muun muassa teini-ikäisten luuston ja lihas-jänneliitosten epäkypsyyteen ja niiden aiheuttamiin vammautumis- ja loukkaantumisvaaroihin kuin myös kovan treenin, kilpailemisen ja nuoren urheilijan koulutyön tuottamaan isoon stressikuormaan.

ISU:n urheilijakomissio selvitti vuonna 2021, mitä mieltä urheilijat, valmentajat ja esimerkiksi myös luistelijoiden vanhemmat ovat ikärajojen nostosta. 86,2 prosenttia kaikista kannatti sitä, että juniorien ikäraja nousisi 14 vuoteen ja senioreiden 17 vuoteen.

Kaksi vuotta kituaikaa?

Viime kaudelle ei vielä tehty vielä muutoksia. Nyt käynnistyvällä kilpailukaudella 2023–2024 luistelijan on oltava täyttänyt ennen heinäkuun alkua 16 vuotta, jotta voi kilpailla seniorisarjassa. Kaudella 2024–2025 ikäraja nousee 17 vuoteen.

Uusi ikäraja tulee vaikuttamaan nyt 15-vuotiaitten ja heitä nuorempien tulevaisuuden suunnitelmiin. Yksi heistä on Iida Karhunen, joka oli viime kaudella menestyneimpiä luistelijoitamme. Iida voitti juniorinaisten Suomen mestaruuden, ja kansainvälisillä jäillä hän luisteli kultaa muun muassa PM-kilpailuissa ja Euroopan nuorten talviolympiafestivaaleissa.

Lappeenrantalaiselle yläkoululaiselle ikärajan muutos oli ikävä uutinen.

– Ajattelin vain, etten pääse urallani eteenpäin. Nyt olen jo alkanut sisäistää asian. Ymmärrän päätöksen perusteet, mutta silti harmittaa, kun omalle kohdalleni osui, Iida sanoo.

”Ymmärrän päätöksen perusteet, mutta silti harmittaa, kun omalle kohdalleni osui.”

Harmitus ei kohdistu nyt alkavaan talveen. Viime kauden päätös, junioreiden MM-kilpailut, jätti kitkerän muiston. Iida kaatui kisaharjoituksissa pahasti, ja vammasta huolimatta sisulla kilpailemaan lähtenyt suomalainen jäi sijalle 26.

– Jospa tällä kaudella pääsisin korjaamaan tämän mokan.

Iidan ilonaiheena on myös se, että kansainvälisessä juniorisarjassa on kovia kilpasiskoja, esimerkiksi viime kauden rankingin kolmantena oleva Mao Shimada, 224,54. Iida oli junioreiden GP-tilastoissa kolmanneksi paras eurooppalainen.

– Etenkin japanilaiset tekevät teknisesti tosi vaikeita elementtejä, mikä lisää motivaatiotani, sanoo lyhytohjelmansa hyppyjä kolmoisflipin ja -ritin yhdistelmällä täydentänyt Iida.

Tämän kauden valmistautumiseen on kuulunut painotetusti myös perusluistelutaitojen hiomista, sekin tärkeä osa luistelijaksi kasvamista.

– Mutta tuleeko kaudestani 2024–2025 jo vaikea, kyllästyttääkö junnusarja, Iida pohtii.

Ei kiirettä aikuiseksi

Iida Karhunen aloittaa kautensa syyskuun alussa Itävallan juniori-GP:ssa. Kilpailuun tähtää myös viime talvena hienon kansainvälisen juniorikauden tehnyt Matias Lindfors.

Myös Matias sanoo ensin hätkähtäneensä uutista seniorisarjan ikärajan nostosta.

– Koin kahden vuoden noston aika raa’aksi muutokseksi. Ikärajan nosto oli sinänsä tarpeellinen, mutta mietin, menikö jo överiksi.

Matias ehti keväällä täyttää 16 vuotta ja voi siirtyä seniorijäille koska tahansa. Helsinkiläisluistelija teki päätöksen jatkaa ainakin tämän kauden kansainvälisesti juniorina.

– Juniorimiesten kärjen taso on todella kovatasoinen. Minulle riittää haastetta päästä junioreiden GP-kilpailuihin ja tavoitella junioreiden MM-kisapaikkaa. Junioreille on monia muitakin korkeatasoisia kilpailuja tarjolla.

”Fyysisessä kehityksessäni olen vielä teinitasolla, en lähelläkään aikuista.”

Matias ei ole päätöksineen yksin. Miehet eivät pidä yhtä kiirettä aikuisten sarjaan nousussa kuin naiset. Viime kevään junioreiden MM-kisojen kärkikympissä oli mukana kuusi vähintään 17-vuotiasta juniorimiestä, vanhin 19-vuotias.

Matias on valmistautunut alkavaan kauteen muun muassa vakiinnuttamalla uuden kolmoishypyn yhdistelmän, flipin ja tulpin. Myös kolmoisaxel on ollut tiiviisti treenattavana.

– Sitä tuskin nähdään vielä ohjelmassa. Kolmoisaxelia lukuun ottamatta olen laskeskellut olevani aika lähellä juniorimiesten kärkeä, oikeastaan paikka sinne on käden ulottuvilla.

3-vuotiaasta asti jäällä viihtynyt Matias on oppinut kuuntelemaan kehoaan. Yksi ikävä ylirasituksen hälytysmerkki, toissavuotinen lonkan alueen kiputila, on vain tarkentanut kuuloa.

– Fyysisessä kehityksessäni olen vielä teinitasolla, en lähelläkään aikuista. Olen myös oppinut huomaamaan, milloin minulla on väsymystä, kuormitusta ehkä liikaakin. Urheilija myös tottuu tiukkaan rytmiin, eikä minulla ole ollut esimerkiksi univaikeuksia koskaan.

Tempputaituruus ei riitä

Kansainvälisen lajiliiton kyselyssä ehdotus ikärajan nostosta sai eniten kannatusta valmentajilta.

– Tervehdin uudistusta suurella ilolla, sanoo myös konkarivalmentaja Sirkka Kaipio, joka päätyökseen vastaa Suomen Taitoluisteluliitossa nuorten olympiavalmentajana eri-ikäisistä yksin- ja pariluistelijoista.

– Tällä päätöksellä lajimme sanoi ääneen sen, että luistelijoillemme täytyy antaa aikaa niin fyysiseen, taidolliseen kuin myös henkiseen kypsymiseen. 15–17-vuotiaat nuoret ovat keskenään hyvin eri kehitystasoilla kaikissa näissä kolmessa, ja siksi juuri nämä vuodet ovat hyvin haavoittuvaista aikaa nuorillemme.

Sirkka viittaa esimerkkinä poikien puberteettiin ja sen myötä testosteroniin.

– Testosteroni lisää voiman kasvua, ja voimaahan lajissamme tarvitaan. Voimantuoton myötä sen hallinta samanaikaisesti kehon kasvun kanssa tuo haasteita, ja silloin niin nuori itse kuin valmennustiimi, koko lähipiiri voivat olla isojen haasteiden edessä. Ja kun luistelijoita laitetaan eri-ikäisinä samalle viivalle, ollaan ongelmissa.

”Isona tavoitteenamme on urheilijan fyysisen ja psyykkisen terveyden turvaaminen.”

Sirkka korostaa myös sitä, että taitoluistelu on muutakin kuin tempputaituruutta.

– Vasta ikä, kypsyminen tuo luisteluun syvyyttä. Ja vasta, kun tekniset elementit ja ohjelman osa-alueet ovat tasapainossa, taitoluistelusta tulee nautittavaa katsottavaa.

Täysin samaa mieltä Sirkka Kaipion kanssa on ISU:n hallituksessa vaikuttava Susanna Rahkamo.

– Isona tavoitteenamme on urheilijan fyysisen ja psyykkisen terveyden turvaaminen ja sen lisäksi tietysti lajin houkuttelevuuden kasvattaminen. Pikkulapsia ei saa ajaa pakolla muottiin, johon he eivät ole valmiita. Eikä pelkkiä hyppykoneita kukaan jaksa katsoa.

Sirkka huomauttaa, että jo nyt kansainvälinen juniorisarja on joskus seniorisarjaa korkeatasoisempi. Hän toivoo, että uuteen ikärajaan totutteleville nuorille on jatkossa entistä enemmän ja entistä motivoivimpia näytönpaikkoja. Susanna odottaa kiinnostuneena, millaisen vastaanoton uudistus saa.

– Nyt, kun uusi järjestelmä on vasta lähdössä käyntiin, en itse ole vielä kuullut palautetta suuntaan tai toiseen. Mutta asiaa seurataan, ja uskon, että viimeistään ensi kesän ISU-kongressissa asiasta käydään paljon keskustelua.