Korona iski suomalaiseen urheiluun ja urheiluseuroihin kevään aikana kovalla kädellä. Kolmen taitoluisteluseuran kokemuksissa on paljon kipeitä kohtia mutta myös rutkasti opittavaa sekä aimo annos iloakin.

Suomalaisista taitoluisteluseuroista yksi on sekä luistelijamääriltään että toimintansa laajuudelta ylitse muiden. Helsingin Luistelijat pyörittää kausittain yli tuhatta luistelukoululaista, yksin- ja muodostelmaluistelijaa sekä jäätanssijaa kaikkiaan noin 70 palkallisen työntekijän voimin. Pohjoisemman Suomen perinteikäs tukipylväs puolestaan on noin 500 lajiharrastajan Oulun Luistelukerho. Itä-Suomessa taitoluisteluseurat ovat pieniä, eikä vankkana lajikotina tunnetussakaan Joensuun Katajassa ole luistelijoita reilua kolmea sataa enempää.

Koolla, sijainnilla tai toiminnan ammattimaisuudella ei kuitenkaan ollut merkitystä siihen, mitä näissä kolmessa seurassa koettiin maaliskuun puolivälissä, kun Suomen hallitus julkaisi ensimmäiset suosituksensa koronapandemian hillitsemiseksi. Helsingin Luistelijoiden, Oulun Luistelukerhon ja Joensuun Katajan taitoluistelujaoston puheenjohtajat kuvaavat tunnelmia sanoilla ”epäusko”, ”yllätys” ja ”ällistys”.

– Koko koronavirus tuntui aivan liian epätodelliselta ennen kuin se yhtäkkiä olikin jo todellisuutta. Olimme joka tapauksessa varautuneet kriisiviestintään kaikkien kriisien varalle, sanoo Anders Sundgren Helsingin Luistelijoista.

Maaliskuussa koronatietoa tulvi jokaiselle, myös urheiluseuroille. Sitä tuli monesta eri lähteestä, se päivittyi jatkuvasti ja osa tiedoista oli ristiriitaistakin.

”Vaikka mitään valmista mallia ei ollut, valmentajat loivat ilmiömäisellä tavalla ja todella nopeasti toimivan etävalmennuksen keväälle.”

– Yhdessä vaiheessa jo tokaisin, että ”minä en sano enää yhtään mitään”. Juuri kun luulin jonkun asian tulleen selväksi, tieto muuttui, kuvaa Joensuun Katajan Antti Saastamoinen.

Seurahallinnossa oli tulipalokiire, kun tarkkaan suunniteltu toimintarytmi piti muutamassa päivässä purkaa ja keksiä täysin uudet kuviot. Hämmästyttävää kyllä: kukaan ei hätääntynyt, lamaantunut tai ahdistunut koronan vuoksi.

– Tottakai alussa perheillä oli eroavia näkökantoja siitä, pitäisikö nuorten harrastaminen pysäyttää heti tai antaa sen jatkua. Mutta jo silloin alussa sekä myöhemmin perheiltä tuli vankkaa tukea seuran ratkaisuille, kertoo Sanna Tittonen Oulun Luistelukerhosta.

200 prosenttia yhtä joukkoa

Kaikki seurajohtajat nostavat painokkaasti esiin henkilökunnan merkityksen niin maaliskuun hullunmyllyssä kuin koko koronakeväässä.

– Vaikka mitään valmista mallia ei ollut, valmentajat loivat ilmiömäisellä tavalla ja todella nopeasti toimivan etävalmennuksen keväälle. Ja siinä ohessa vielä loivat hyvää pohjaa tulevalle kaudelle. Seuramme on heille ison kiitoksen velkaa, kiteyttää Anders Sundgren yhteiset näkökannat.

Niin Helsingin Luistelijoissa kuin Oulun Luistelukerhossa seurajohtajat joutuivat tuomaan valmentajien työpöydälle myös ikävää postia: talous vaati yt-neuvotteluja ja lomautuksia.

– Myös tässä asiassa koimme työntekijöiltämme mahtavan vastaantulon. Lomautuksista sovittiin yhteisymmärryksessä. Voin sanoa, että tänä keväänä seuramme hallitus ja sen henkilökunta hitsautuivat 200-prosenttisesti yhteen, sanoo Oulun Sanna Tittonen.

Mihin pannaan rekkalasti?

Joensuussa kevät oli talouden suhteen hieman kevyempi kantaa.

– Meillä, niin kuin isossa osassa urheiluseuroja, 80–90 prosenttia tuloista koostuu harrastusmaksuista. Viime talvena jaostossamme oli enemmän luistelijoita kuin mihin olimme budjetoidessamme varautuneet, joten meillä oli pieni ”sotakassa”, jonka avulla selvisimme maalis- ja huhtikuusta lomautuksitta. Vasta toukokuussa päädyttiin osa-aikaisiin lomautuksiin, Antti Saastamoinen kertoo.

”Meillä Joensuussa kevätnäytös on perinteisesti todellinen spektaakkeli, ja kaiken muun ohella meidän piti nopeasti keksiä, mihin varastoidaan rekkalastillinen valmiita näytöslavasteita.”

Kaikissa seuroissa koettiin kuitenkin samaa surua tietystä talouden tukipilarista. Kevätnäytökset ovat usein taitoluisteluseurojen tärkein tulonlähde harrastusmaksujen jälkeen. Nyt niitä ei pystytty pitämään.

– Siitä ei koitunut ainoastaan rahahuolta. Meillä Joensuussa kevätnäytös on perinteisesti todellinen spektaakkeli, ja kaiken muun ohella meidän piti nopeasti keksiä, mihin varastoidaan rekkalastillinen valmiita näytöslavasteita, keventää Saastamoinen.

Mikä on normaalia ja mikä ei?

Seurajohtajat eivät nosta kevään vaikeimmaksi hetkeksi alun kaaosta vaan toukokuun odottelua siitä, koska päästään takaisin jäälle ja kuinka normaaliksi toiminta saadaan.

– Helsingin Luistelijoissa me osasimme jo toukokuun alussa varautua pian laajemmin alkavaan toimintaan, kun saimme edustusurheilijoitamme erityissopimuksin jäälle. Merkittävää oli myös se, että Helsingin jäähallien seurojen kanssa tekemä yhteistyö oli erinomaista, Sundgren sanoo.

Oulussa puolestaan hikoiltiin. Ja hikoillaan vieläkin.

”Kaupunki päätti pitää jäähallinsa kiinni, joten joudumme ostamaan kesäjäät yksityisistä halleista. Ne ovat kalliita.”

– Oulun kaupunki tukee urheiluseuroja merkittävästi omien jäähalliensa tuntimaksuissa. Kaupunki päätti pitää jäähallinsa kiinni, joten joudumme ostamaan kesäjäät yksityisistä halleista. Ne ovat kalliita.

Tittonen kertoo, että kalliiden jäiden vuoksi kesä- ja heinäkuulta Oulussa peritään korotetut maksut. Jäiden saatavuus on myös rajallista, siksi osa luistelijoista viettää heinäkuun jäällä. Toisaalta seura on päättänyt, että kesäharjoittelu on kaikille vapaaehtoista.

– Halusimme muistaa vapaaehtoisuudella niitä perheitä, jotka ovat taloudellisesti tiukoilla tai joilla kesäharjoittelu sotkee perheen lomasuunnitelmia.

Myös Joensuussa oltiin toukokuussa löysässä hirressä. Osaa purkuun liittyvästä tiedosta odotettiin pitkään, samoin jouduttiin jännittämään, mikä tai mitkä halleista aukeavat.

– Meillä tehtiin aika monta vaihtoehtosuunnitelmaa. Mutta nyt kaikki pyörii hyvin.

Meillä tehtiin aika monta vaihtoehtosuunnitelmaa. Mutta nyt kaikki pyörii hyvin. Kiitos Joensuun kaupungille, että kesäksi saatiin auki 2 jäätä ja kaikki jäälajit saivat hyvin jääaikaa kesän treeneihin kaupungin halleista.

Kova lasku, valtava oppi

Vaikka poikkeuskevät kesti vain reilut pari kuukautta, sen lasku on monelle seuralle valtava. Oulun Luistelukerhossa ja Joensuussa arvioidaan tappiosummaa kymmeniksi tuhansiksi, HL:n Sundgren kuvaa sen napakasti sanalla ”merkittävä”.

– Vaikka erityisesti Opetus- ja kulttuuriministeriön tuki paikkaakin pahinta kassavajettamme, joudumme korottamaan ensi kauden harrastusmaksujamme.

Sama korotuspaine on Oulussa, vaikka pitäviä päätöksiä ei vielä ole tehtykään. Joensuu on ainakin toistaiseksi laskenut selviävänsä korotuksitta.

Seurajohtajat eivät kuitenkaan painota vain koronakevään laskua vaan myös sen oppia. Anders Sundgren listaa kolme tärkeintä:

– Ainakin kriisivalmiutemme on kasvanut, toivottavasti sitä ei kuitenkaan kovin usein tarvita. Monet seuran tapaamiset, esim. vanhempaininfot, tullaan jatkossa pitämään joustavammin verkossa, mikä helpottaa vanhempien ehtimistä ja jaksamista sekä parantaa osallistumisen mahdollisuuksia seuratoimintaan. Ja sitten on vielä se tärkein oppi: ”Yhdessä me selviämme tästä.”