Mielipide

Kiira Korpi hurmaa stunttina

Sonja Henien traaginen tarina elokuvana

toukokuu 16, 2019 Mila Kajas-Virtanen Kiira Korven arkisto ja Tira Kuitunen

Yksöisritti, vinhasti kiihtyvä istumapiruetti ja sipsutusta kärkipiikeillä. Kädet vispaavat sirklauspotkuissa tasaisessa rytmissä, kämmenet ovat taipuneet viehkeästi ylöspäin. Siinä kaikkien aikojen menestyneimmän naistaitoluistelijan Sonja Henien (1912–1969) tunnusomaisinta liikekieltä. Norjalainen voitti urallaan peräti kolme olympiakultaa ja kymmenen maailmanmestaruutta.

Joukko suomalaisia taitoluisteluasiantuntijoita kävi katsastamassa Espoo Ciné -elokuvafestivaaleilla mestariluistelijasta kertovan elokuvan Sonja – The White Swan. Elokuvakriitikoiksi lupautuivat allekirjoittaneen lisäksi Heidimaaria Johansson, Marianne Nyman, Elina Paasonen, Päivi Puntila ja Anu Sormunen. Vaikka ikonisen Sonja Henien tarina olisi kiinnostanut kriitikkoryhmän jäseniä jo sellaisenaankin, lisäsi kiinnostavuutta pääroolia esittävän Ine Marie Willmanin stunttina taituroinut Kiira Korpi

Elokuvatähteyttä, juhlia, surua…

1930–1940-luvuille sijoittuva elokuva pitää katsojaa otteessaan alusta saakka. Tarina alkaa pienen Sonjan luistelukohtauksella Norjan jäisillä vuonoilla. Kun pikkuinen pellavapää hyppää ajalleen harvinaisen valssihypyn, ymmärtää hänen turkiskauppiaana työskentelevä isänsä tytön lahjakkuuden. Alkaa perheen yhteinen projekti kohti maailman huippua. Elokuva ei kuitenkaan käsittele Sonjan lapsuutta eikä edes kilpailu-uraa, vaan reilun parikymppisen nuoren naisen elämää Yhdysvalloissa, minne taitoluistelutähti muutti. Perhe vaurastui merkittävästi Sonjan näytöksistä ja elokuvarooleista kertyneillä tuloilla.

Sonja Henie
Sonja Henie rikastui elokuvilla ja luistelunäytöksillä. Kiira Korpi ja jo lopettaneen ruotsalaisen Team Surprisen luistelijat purkittivat leffan jääkohtaukset Romaniassa.

Sonja Henie kuvataan elokuvassa määrätietoiseksi tahtonaiseksi, joka on yhtä aikaa sydämellinen ja antelias läheisilleen, mutta myös hyvin laskelmoiva ja vaativa. Luistelijattaren päättäväisyys ja itsevarmuus pääsevät oikeuksiinsa kohtauksessa, jossa kokenut elokuvamoguli ehdottaa näyttelemiseen hurahtaneelle Sonjalle yhden elokuvan mittaista sopimusta. Päättäväinen tähti viittaa kintaalla moiselle vaatimattomuudelle ja kävelee lopulta ulos neuvotteluhuoneesta taskussaan sopimus neljästä elokuvasta.

”Jos uskoo menevänsä katsomaan norjalaista dokumenttia tai perinteistä urheiluelokuvaa, erehtyy täysin mutta positiivisesti.”

Vaikka miljoonia ansaitsevan luistelijattaren elämä vaikuttaakin tarunhohtoiselta, alkaa Wilhelm-isän kuolemasta kuitenkin surullinen alamäki, jota vauhdittavat liiallinen juhliminen ja alkoholi. Matkalaukussa säilytetyt rahavarannotkin hupenevat ylellisen elämän ja lopulta tuottamattomien näytösten seurauksena.

Lähes parituntinen elokuva on viihdyttävä ja visuaalisesti nautittava kokonaisuus. Jos uskoo menevänsä katsomaan norjalaista dokumenttia tai perinteistä urheiluelokuvaa, erehtyy täysin mutta positiivisesti.

Ehtikö Sonja treenaamaan?

Siinä missä Sonjan pitävät kiireisenä näytteleminen, luistelunäytökset ja juhliminen, pohtii kriitikkoryhmämme sitä, miltä näyttivät tuon ajan huippu-urheilijan harjoitukset ja kuinka paljon silloin ylipäätään harjoiteltiin?

Kiira Korpi harjoitteli paljon oppiakseen luistelemaan samalla tyylillä kuin Sonja Henie lähemmäs 100 vuotta sitten.

– Elokuva oli hyvin mielenkiintoinen. Kaipasin kuitenkin enemmän urheilua käsittelevää ajatusmaailmaa. Moinen menestyminen vaatii paljon treenaamista, mutta sille ei ollut elokuvassa sijaa. Olisin melkein valmis etsimään käsiini hänen elämäkertansa, Päivi tuumaa.

– Myös minusta olisi ollut kiva nähdä harjoittelua enemmän. Nyt ainoa viittaus aiheeseen oli se, kun hänen äitinsä muistutti seuraavan aamun kello viiden aamutreeneistä, Heidimaaria täydentää.

– Elokuvasta kävi kuitenkin ilmi, kuinka urheileminen on koko perheen ponnistus, ihan kuten perheissä nykyäänkin, Anu miettii.

Marianne, joka on nähnyt Sonja Henien arkistovideoita työpaikallaan Ylellä tietää kertoa, että ensimmäisen ja kolmannen olympiakullan välissä vuosina 1928–1936 Henie kehittyi luistelijana merkittävästi. Kriitikkoryhmä ilahtuu! Henie ehti kuin ehtikin harjoittelemaan – oikeassa elämässään.

Enemmän Kiiraa

Elinalla on elokuvasta jo valmiiksi runsaasti pohjatietoa. Hän pääsi Aamulehden toimittajana vierailemaan elokuvan kuvauksissa Romaniassa, missä luistelukohtaukset kuvattiin.

Elina pohtii elokuvan teknistä toteutusta kuten sitä, kuinka Kiiran luistelukohtaukset olivat oivallisesti ajettu ristiin päänäyttelijän kanssa.

”Ainakin elokuvan dramaturgian mukaan hänen elämänsä vaikutti olevan lähes traaginen.”

– En ihan pystynyt katsomaan elokuvaa kuin mitä tahansa, koska olin melko sisällä sen vaiheista. Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon luistelua leffaan lopulta päätyi.

Sonja Henie
Sonja – The White Swan -elokuvan kävivät katsomassa Marianne Nyman (vas.), Mila Kajas-Virtanen, Heidimaaria Johansson, Elina Paasonen, Päivi Puntila ja Anu Sormunen.

Elina nostaa edellisten kriitikoiden tapaan neljä sormea tähtien merkiksi. Marianne sen sijaan ei saliin astuessaan tiennyt, mitä elokuvalta odottaa.

– Ainakin elokuvan dramaturgian mukaan hänen elämänsä vaikutti olevan lähes traaginen. Toisaalta huomioni kiinnittyi elokuvan visuaalisuuteen sekä moderniin musiikkivalintaan ja kerrontaan, jotka olivat tätä päivää. Tähtiä annan kolme ja puoli.

Kriittinen raati antoi mielenkiinoisesta aiheesta, kansainvälisen tason tuotannosta ja elokuvan visuaalisesta kokonaisuudesta huimat neljä tähteä ja suosittelee sen katsomista muillekin. Kiiran vintage-tyyliteltyjä luistelukohtauksia raati olisi luonnollisesti voinut katsoa enemmänkin.

Sonja – The White Swan -elokuva on vuokrattavissa 5.6. alkaen.