Kotimaisen SM-muodostelman ainoa miesluistelija poistuu kilpajäiltä, sillä Teemu Hintikka siirtyy Lumineersista uransa lopettaneiden Lumien alumniyhteisöön, tuttavallisesti Loskaneersiin. – Mies voi lopettaa aktiivisen luistelun, mutta aktiivinen luistelu ei lähde miehestä, hän kuitenkin muistuttaa.

Teemu Hintikka jatkaa jäällä vastedes valmentajana. Hän aloittaa nuorempien luistelijoiden valmennuksen Espoossa.

– On tärkeää kehittää espoolaista yhteisöllisyyttä ja innostaa nuorempia luistelijan urapolun eri vaiheissa. Haluan viedä eteenpäin Lumien fanikulttuuria ja luistelijoiden innostusta kohti omaa espoolaista seniorijoukkuetta, hän kertoo.

Vanhana joukkuekaverina Teemu haluaa olla tukena aktiviisille Lumineersin luistelijoille ja samalla kehittää valmentajana tulevaisuuden Lumeja. Hänestä on innostavaa tutkia, millaisia taitoja tarvitaan tulevaisuudessa ja miltä joukkue näyttää viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.

Matka kohti huippua kiinnosti

Teemu päätyi nelivuotiaana nassikkana luistelukouluun Jyväskylässä ja pääsi minoreihin, kun osasi kantakäännöksen. Siitä hän eteni taito ja taso kerrallaan SM-junioriksi. Kun maakuntia vaivaava luistelijapula iski SM-junioreihin, tuli joukkueesta kansallinen juniorijoukkue.

Rakkaus lajiin ja into oppia uutta saivat Keski-Suomen pojan hakeutumaan Espooseen, kun kaupunkiin perustettiin uusi SM-seniorijoukkue.

– Kun luisteli Jyväskylässä häntäpäässä SM-junnuissa, tuntui, että paljon jäi kokematta. Halusin päästä näkemään, mitä kaikkea laji voisi tarjota, Teemu pohtii.

Innovatiivisuus ja uutuuden viehätys, jota uusi seniorijoukkue Lumineers saattoi tarjota, tuntui Teemusta omalta.

– Minua ei koskaan ole kiinnostanut valmis pöytä eli joukkue, joka on aina ollut kärjessä. Kiinnostavampaa oli lähteä mukaan matkalle kohti huippua. Kokea itse, mitä vaatii, että voi menestyä urheilussa.

Vuodet espoolaisjoukkueessa antoivat Teemun mukaan valtavan paljon, kaikkea, mitä elämässä voi kuvitella tarvitsevansa.

– Luottamusta itseen ja omiin unelmiin. Sinnikkyyttä, tavoitteellisuutta ja rohkeutta. Epäonnistumisen sietokykyä ja tiimityöskentelyä luistelijoiden ja valmentajien kanssa. Olen oppinut myös paljon lajitaidoissa ja tiedän nyt, mitä vaikeat elementit vaativat. Kaikki ovat arvokkaita oppeja, joita voi hyödyntää työelämässä ja kaikessa tulevassa.

Yksityinen lastentarha keräsi faneja

Vuodet synnyttivät myös ainutlaatuisen some-ilmiön nimeltä @yksityinenlastentarha, jota Teemun lisäksi pyörittivät Noora Solaranta, Isa Saarniala ja Fanny Mansikka. Se lähti liikkeelle jo Lumi-aikojen alussa joukkueen sisäisenä juttuna.

– Maikki heitti joukkueen menoa seuratessaan, mikä ihmeen lastentarha täällä on menossa. Siitä nimi jäi hautumaan takaraivoon. Teimme Instagramiin tilin, jolla oli tarkoitus jakaa sisäisesti joukkueen hauskoja sattumuksia. Yksityinen lastentarha herätti yllättäen paljon kiinnostusta, ja saimme runsaasti seuraajia erityisesti nuoremmista joukkueista ja miksei aikuisistakin lajifaneista.

”Harva faneistakaan osaa nimetä joukkueiden urheilijoita, joten halusimme hyvässä hengessä korostaa vaihteeksi yksilöitä.”

Yksityinen lastentarha syntyi ilmeiseen tarpeeseen, sillä se kokosi enimmillään lähes 3 000 seuraajaa.

– Harva faneistakaan osaa nimetä joukkueiden urheilijoita, joten halusimme hyvässä hengessä korostaa vaihteeksi yksilöitä. Ote lajiin on somessa usein kiiltokuvamainen. Siksi halusimme avata joukkueen treeniarkea ja kuvata, mitä kaikkea luistelu SM-sennuissa oikein on.

Päättyneellä kaudella Yksityinen lastentarha vietti hiljaiseloa, sillä tiliä ylläpitäneestä nelikosta puolet oli siirtynyt jo Lumien alumniin, ja päälle tuli vielä korona-arki.

 – Mutta se ei todellakaan tarkoita, että Yksityinen lastentarha on vaiennut lopullisesti, Teemu uskoo.

Suomi Tour maakuntiin

Vuosi siten sama nelikko teki Suomi Tourin tehdäkseen seniorivaihetta tutuksi maakuntien luistelijoille. Joukko vieraili Turussa, Lahdessa, Jyväskylässä ja Oulussa.

– Pidimme harjoituksia ja juttutuokioita, joissa nuoremmat luistelijat saivat kysellä sennuelämästä. Tapasimme lähes 300 pientä luistelukaveria, joka on jo kiitettävä otos suomalaista lajiväkeä.

Teemu kertoo innostuksen seuroissa olleen suuri. Luistelijat olivat aiemmin nähneet senioriluistelijoita vain kisaminuuttien verran. Nyt he pääsivät luistelemaan sennujen kanssa. Samalla alennettiin kynnystä mahdollisuuteen hakeutua senioriksi jonakin päivänä.

– Meidän on saatava kaikki maakuntienkin potentiaali käyttöön. Meillä on paljon taitavia luistelijoita, jotka luistelevat kansallisissa sarjoissa, kun ei ole tiedossa polkua päästä eteenpäin.

Teemu näkee, että vastaavia kierroksia tulisi järjestää joka kevät kausien nivelvaiheessa, MM-kilpailujen jälkeen ennen uusien ohjelmien tekoa.

 – Olisiko maakuntakierros mahdollista liiton kautta niin, että matkaan lähtisi kaikista seniorijoukkueista koottu porukka? Silloin ei korostettaisi niinkään joukkueiden välistä kilpailuasetelmaa, vaan yhteistä suomalaista muodostelmaa, hän visioi.

Satavarma lopettamispäätös

Teemu ajatteli alun perin, että neljä vuotta on sopiva aika luistella senioreissa. Siksi hän osasi jo koko viimeisen kauden valmistautua lopettamiseen.

– Lajia ei voi lopettaa, ennen kuin on satavarma siitä, että hetki on oikea.  Jos empii, on syytä jatkaa, sillä silloin ei ole vielä valmis lopettamiseen.

Teemu toteaa kokeneensa 19 vuotta kestäneellä urallaan ja erityisesti seniorikausillaan kaiken, mitä laji voi antaa.

– MM-kisoja en päässyt luistelemaan, mutta sain kaiken muun mahtavuuden ja muistoja loppuelämäksi.

”Lyhytohjelmien vaakaliuku on tällä hetkellä kaikille pakollinen elementti, ja se on kaltaiselleni miesluistelijalle aika kova pala.”

Teemun päätökseen vaikuttivat myös lajin tämänhetkiset säännöt, jotka painottavat vahvasti liikkuvuutta.

– Esimerkiksi lyhytohjelmien vaakaliuku on tällä hetkellä kaikille pakollinen elementti, ja se on kaltaiselleni miesluistelijalle aika kova pala. Mutta se on osattava, jos haluaa luistella sekä lyhyt- että vapaaohjelman.

Aktiiviura päättyminen siirtää Teemun fokuksen kasvatustieteen opintojen päätösvaiheeseen. Jäljellä on vielä vuosi opiskelua.

– Teen maisterivaiheen opintoja ja käyn kirjoittamaan gradua liikuntakasvatuksen ja liikuntapedagogiikan puolelta. Todennäköisesti aiheeni liittyy kilpaurheilun ja koulumenestyksen väliseen yhteyteen, mikä liippaa hyvin läheltä omaa elämää.