Taitoluistelutuomarin tehtävä on arvioida kisoissa vain ja ainoastaan luistelijan tämän päivän suoritusta. Vaikka hänellä on toimiva arviointijärjestelmä tukenaan, halutaan menetelmää parantaa koko ajan. Kansainvälinen tuomarimme Anu Niiniranta pohtii, voisiko tekoäly täsmentää arvioinnin yksityiskohtia.

Anun mukaan tekoälyä voisi hyödyntää esimerkiksi laskettaessa hyppyjen kierroksia. Hän painottaa, että paljaalla silmällä ja videokuvan avulla arvioijat näkevät kyllä ongelmitta suurimman osan asioista.

– Ongelmitta kyllä erottuu, onko hyppy puoli kierrosta tai vartin vajaa. Mutta kun selvitetään, onko hyppy vartin vajaa tai vain hitusen vähemmän kuin vartin vajaa, aletaan olla niillä rajoilla, mitä ihmissilmä pystyy erottamaan, Anu Niiniranta pohtii.

Elev Consultingin tekoälyasiantuntijan Antti Merilehdon mukaan tekoälyn hyödyntäminen arvioinnissa olisi jo nyt teknologisesti mahdollista.

– Tekoälyn eri sovellusten mahdollisuudet, tässä tapauksessa konenäön avulla tehtävä tuomarin apulainen, ovat teknologisesti mahdollisia jo tänään. Konetta täytyy opettaa sadoilla tai tuhansilla erilaisilla videoklipeillä, joissa näkyy hyppyjä. Lisäksi kaikki nämä hypyt on ensin arvioitava tuomareiden toimesta ja myös nämä arvioinnit syötettävä koneelle.

Tuoreinta muutosta, esittämispisteiden yhdistelyä kolmeksi komponentiksi, Anu pitää luontevana ratkaisuna.

– Uudistus helpotti arviointia. Kokonaisuudet ovat nyt loogisempia, ja samat asiat ovat kuitenkin mukana arvioinnissa.

Tuomaristo kahteen osaan

Tulevista uudistuksista järjestelmään hän sanoo olevansa odottavalla kannalla. Pohdinnan alla ja kokeiluissakin on ollut tuomaripaneelin jako teknisten elementtien puhtauteen keskittyvään ja esittämisen komponentteja arvioivaan paneeliin. Näin tekninen paneeli saisi rinnalleen kaksiosaisen tuomariston.

Anu suhtautuu esitykseen hieman ristiriitaisin tuntein.

– Ohjelman osa-alueita seuratessa analysointi keskeytyy joka kerta, kun juuri nähty elementti pitää kirjata paperille ja kuvaruudulle, ja ohjelma kuitenkin etenee koko ajan. Sen jälkeen tulee taas uudelleen kerätä ajatukset esittämisen osa-alueiden pisteytykseen. Näin tuomarin työ on pirstaleista, joten siinä mielessä työn jakaminen voisi olla hyvä ratkaisu.

”Jos yhden alueen arvioijien määrä on kovin pieni, se antaa mahdollisuuden väärinkäytöksille.”

Anua kuitenkin mietityttää tarvittavien arvioijien määrä.

– Arvioinnin säilyminen oikeudenmukaisena edellyttää, että molemmissa paneeleissa olisi edelleen aika paljon arvioijia, sillä ylin ja alin pitää joka tapauksessa saada karsittua pois. Jos yhden alueen arvioijien määrä on kovin pieni, se antaa mahdollisuuden väärinkäytöksille. Sitä emme missään tapauksessa halua.

GP-finaalissa Pekingissä

Anu on saavuttanut kansainvälisenä tuomarina oikeuden työskennellä Kansainvälisen luisteluliiton mestaruuskilpailujen paneeleissa. Hän urakoi joulukuussa tuomarina Grand Prix -sarjojen finaalissa Pekingissä.

– Minulla oli maksimimäärä arvioitavaa, kaksi juniori- ja kaksi seniorisarjaa. Osanottajamääriltään sarjat loppukilpailussa ovat pieniä. Suurin haaste onkin sarjojen aikatauluissa, sillä saattaa käydä niin, että samalle päivälle osuu toisen sarjan lyhytohjelma ja toisen vapaaohjelma. Kun yksi kisa keskittymisineen on ohitse, pitää saman tien keskittyä siihen seuraavaan kilpailuun.

Harjoituksineen päivineen muutama päivä meni hallilla aamusta iltaan, ja muutamana päivänä riitti puoli päivää.

– On erittäin mielenkiintoinen konsepti, että kisaajia sarjoissa oli vähän ja kisaamassa vain maailman huiput. Kokemuksena se oli todella hieno, hän luonnehtii.

Tuomarin rooli on selkeä

Anu korostaa, että kilpailuissa tuomarin rooli on selkeä. Hän arvioi luistelijan päivän suoritusta yksi elementti ja osa-alue kerrallaan aina sääntöihin nojautuen. Oma arvio muunnetaan sitten numeroiksi.

– Arviointi on tehtävä todella nopeasti. Tekniset elementit arvotetaan suorituksen aikana ja osa-alueet hyvin nopeasti suorituksen jälkeen. Siinä jää pikkuisen aikaa vielä, jos haluaa jotain videolta tarkistaa, mutta hirveän montaa asiaa siinä ei ehdi katsoa uudelleen.

”Totta kai haluamme olla oikeudenmukaisia, mutta huomaamatta saattaa jossain tiedostamatta levätä ennakkoajatuksia, jotka voivat vaikuttaa omaan arvioon.”

Sääntökirjassa on melkein 20 kohtaa, jotka määrittävät, mitkä ovat teknisen paneelin jäsenten ja erikseen tuomarien vastuut. Niistä tärkeimmiksi Anu nostaa sääntöihin perustuvat ratkaisut, oikeudenmukaisuuden periaatteen sekä arvioinnin kohdistumisen tämän päivän suoritukseen

Lisäksi on määritelty vielä omat velvollisuudet ylituomareille, kontrollereille ja spesialisteille.

– Totta kai haluamme olla oikeudenmukaisia, mutta huomaamatta saattaa jossain tiedostamatta levätä ennakkoajatuksia, jotka voivat vaikuttaa omaan arvioon. Esimerkiksi jos luistelija tulee maasta, josta perinteisesti tulee huippuluistelijoita, ei maan maine saa vaikuttaa arvioon, vaan luistelija tulee nähdä ja arvioida sen päivän suorituksen mukaan.

Kun luistelijat ovat taidoiltaan ja suorituksiltaan hyvin lähellä toisiaan, tuomari keskittyy arvioinnissaan yhä pienempiin ja pienempiin yksityiskohtiin esityksessä.

Kiinan GP-finaali oli Anun mukaan hyvä esimerkki kisasta, jossa kaikki luistelijat ovat huippuja ja taidoiltaan lähellä toisiaan.

– Silloin pitää vain havaita ne pienet erot ja näyttää ne pisteissä. Jos taas kisassa on kaksi täsmälleen saman tasoista suoritusta, niistä pitää antaa samat pisteet. Väkisin ei pidä eroja tehdä.

Lajin parissa 47 vuotta

Anu itse aloitti luistelun viisivuotiaana. Juniorina hän ylsi Suomen mestariksi vuonna 1986. Tuohon aikaan voimassa oli sääntö, jonka mukaan SM-voittajan tuli siirtyä heti ylempään sarjaan.

– Jouduin näin hyvin nuorena seniorisarjaan, enkä ollut vielä taidollisesti tai henkisesti valmis. Jatkoin vielä muutaman vuoden, mutta lähdin sitten ensin ohjaajan ja sitten valmentajan polulle. Turussa oli 90-luvun alussa useita kansainvälisiä tuomareita, ja heistä joku kysyi minua tuomariksi epäviralliseen seurakilpailuun kolmanneksi tuomariksi. Sille tielle jäin.

Koulutus vei kursseille ja harjoituksiin.

 – Jos ne kaikki suorittaa moitteetta, pääsee tuomarilistoille. Ensin seuratuomariksi ja pikku hiljaa sitä mukaa kun kisoja tekee, nousee tuomariluokissa eteenpäin ja pääsee aina haasteellisempiin kisoihin arvioimaan.

Kansainväliseksi tuomariksi yltääkseen pitää osallistua seminaariin ja kokeeseen Frankfurtissa. Jos siitä vielä etenee ISU:n mestaruuskilpailujen tuomariksi, pitää läpäistä kokeet Oberstdorfissa Saksassa.

– Olin kymmenisen vuotta tuomarina ennen kuin etenin kansainväliseksi tuomariksi. Meni varmasti toiset kymmenen vuotta, että pääsin ISU-mestaruuskisojen tuomariksi. Tieni oli aika nopea. Moni on joutunut odottamaan vielä paljon pidempään. Suomessa on vallalla ajattelu, ettei lähetetä ketään ainakaan liian aikaisin kansainväliselle uralle.

”Olin kymmenisen vuotta tuomarina ennen kuin etenin kansainväliseksi tuomariksi.”

Suomessa arvioijat kokoontuvat kerran vuodessa koulutuspäivään, jossa käydään sääntömuutokset ja uudet asiat läpi.  Kansainvälisten tuomareiden pitää vähintään kerran kahdessa vuodessa käydä lisäkoulutus, joka toteutuu joko erillisenä seminaarina tai kisojen yhteydessä. Lisäksi arvioijat velvoitetaan seuraamaan ISU:n sivujen sisältöjä jatkuvasti.

– Minulla on tapana ennen kisaa kerrata kuitenkin aina sellaiset ydinasiat. Vaikka tiedän ne, haluan muistuttaa itseäni, Anu kertoo omasta valmistautumisestaan kisatilanteisiin.

Pitkäjänteisyys yhdistää

Tuomarina Anu neuvoo nuoria luistelijoita kulkemaan kohti tavoitteita pitkäjänteisesti.

– Pitkäjänteisyys on todella tärkeä juttu, sillä joitakin asioita oppii helposti ja nopeasti, mutta joidenkin kanssa joutuu sitten junnaamaan pitkätkin ajat. Periksi ei kannata antaa. Yhtä tärkeää on säilyttää ilo ja kyky nauttia luistelusta.

Pitkäjänteisyys on tuomarillekin tärkeää uraa edistäessä.

 – Tuomarin homma opettaa myös paineensietokykyyn sekä taitoon tehdä päätöksiä nopeasti.

Painetta on siedettävä kisoissa myös Kiss & Cry -nurkassa ja katsomossa, jos tulokset tuntuvat viipyvän.

– Silloin kyse usein on teknisistä ongelmista taustalla. Esimerkiksi Kiinassa järjestelmä oli sitä mieltä, että ohjelmaan sisältyi elementti, joka ei ollut sallittu. Tulokset oli korjattava käsin vastaamaan todellisuutta, Anu Niiniranta kertoo.

Artikkelikuva: Turkulainen Anu Niiniranta (oik.) tekee kausittain suunnilleen 15 kisamatkaa, joista yhdestä neljään ulkomaille. Viimeinen kilpailumatka suuntautui Grand Prix -sarjojen finaaliin Pekingiin tuomarikollega Virpi Kunnas-Helmisen kanssa.