Valmentaja Anna Mertanen haluaa ohjata luistelijoitaan itsenäisiksi, tavoitteellisiksi ja sinnikkäiksi urheilijoiksi. Hän korostaa, että ryhmässä kaikki ovat yhtä arvokkaita siitä riippumatta, mitä taitoja kukin osaa, missä sarjassa kilpailee ja miten menestyy.

Espoon Taitoluisteluklubissa jo 16 vuotta valmentanut Anna Mertanen on Taitoluisteluliiton vuoden kasvattaja-valmentaja.

– On kunnia saada tämä tunnustus, joka kertoo, että kasvatustyötä taitoluistelussa pidetään tärkeänä, hän toteaa.

Oman luistelu-uransa Anna aloitti 5-vuotiaana Etelä-Vantaan Taitoluistelijoissa. Kilpaura päättyi 15-vuotiaana, jonka jälkeen luistelu jatkui vielä vuoden hieman kevyemmin.

Jo viimeisenä kilpailuvuotena Vantaalla Anna oli apuohjaajana luistelukoulussa. Nopeasti hän sai myös ensimmäisen kehitysryhmän vastuulleen.

Syksyllä 2008 Anna aloitti valmentajana Espoon Taitoluisteluklubissa.

 – Seurassa on ollut aina mukava tehdä töitä. Työilmapiiri on hyvä, ja yhteistyö valmentajien kesken toimii. Luistelijat ja perheet ovat niin ihania ja mukavia.

Omilta valmentajiltaan Anna sai mallin, kuinka hyvä ilmapiiri luodaan. Kannustavien valmentajien ansiosta treeneissä oli supermukavaa ja kaikilla hauskaa yhdessä. Samaa tunnetta hän haluaa välittää omille urheilijoilleen.

Vauvanhoitoa ja valmennusta

Parhaillaan Anna jakaa aikaansa vauva-arjen ja valmennuksen kesken. 

– Ensimmäistä kertaa minulla on nyt vain yksi vastuuryhmä, jossa luistelijat ovat tällä hetkellä 11–14-vuotiaita. Tähän asti minulla on aina ollut myös ryhmä aloittelevia kilpailijoita, mutta tässä tilanteessa se jäi pois.

– Ryhmäni luistelijat ovat vaiheessa, jossa on paljon vaativia taitoja opeteltavana. Samaan aikaan he käyvät läpi myös esimurrosikää.

”Olen rauhallinen ja pysyn rauhallisena kaikissa tilanteissa, mikä osaltaan tuo luistelijalle turvaa.”

Annalla on onni, että hänen ryhmässään on monta luistelijaa, joita hän on valmentanut jo näiden ollessa noin 5-vuotiaita.

– Olen kasvanut ja kehittynyt yhdessä heidän kanssaan. Koska tunnen heidät yksilöinä, pystyn paremmin vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Silloin jokaista on myös mahdollista tsempata hänen omalla tyylillään.

Vaikka jäällä toteutetaankin ryhmävalmennusta, otetaan yksilöt huomioon ajan sallimissa rajoissa. Harjoittelua eriytetään yksilöllisesti jokaisen omien tarpeiden mukaan.

 – Ryhmästäni osa luistelee SM-sarjassa, joten heille on vähän yksilöllisemmät harjoittelusuunnitelmat.

Palaute on jatkuvaa

Palautetta jokainen luistelija saa harjoituksissa jatkuvasti. Koska kyse on vaativasta lajista, korjaavaa palautetta tulee koko ajan, mutta se on positiivista.

– Kun urheilijat käyvät testeissä ja kilpailuissa, niistä saa suoraa ulkopuolista palautetta. Se kertoo aina päivän tasosta, ja missä taidoissa mennään. Palautetta käydään sitten yhdessä läpi.

”Kun luistelijat menevät kilpailuihin ja leireille, neuvon kannustamaan kaikkia yli seurarajojen.”

Jokaisen harjoitusjakson jälkeen Anna ja luistelijat katsovat, onko jaksolla päästy tavoitteisiin, jotka siinä on asetettu.

Kannustaminen on jokapäiväistä harjoituksissa ja osa sitä yhteistä arkea. Sillä huomioidaan onnistumiset ja tuetaan myös hankalina hetkinä.

– Kannustaminen kuuluu kaikille. Ryhmän sisällä urheilijat kannustavat toisiaan, ja koko seurassa kannustetaan yli ryhmärajojen. Kun luistelijat menevät kilpailuihin ja leireille, neuvon kannustamaan kaikkia yli seurarajojen.

Henkiset kyvyt puntarissa

Taitoluistelu on sekä vaativia taitoja että henkistä kanttia kysyvä laji. Testeissä ja kilpailutilanteissa henkiset kyvyt ovat tiukimmassa puntarissa, mutta vaikeita hetkiä voi tulla harjoituksissakin.

– On yksilöllistä, minkälaista tsemppausta kukin tarvitsee. Olen rauhallinen ja pysyn rauhallisena kaikissa tilanteissa, mikä osaltaan tuo luistelijalle turvaa.

”Vastoinkäymisistä selviytymisen opettelu on yksi kehittymisen osa-alue siinä missä muunkin taidon opettelu.”

Henkisestä puolesta huolehtiminen kuuluu harjoitussuunnitelmaan.

– Tehdään harjoitteita, joita olen omissa valmennuskoulutuksissa ja alan kirjallisuudesta oppinut. Tietenkin, jos on tarvetta, luistelija käy myös ammatillisessa psyykkisessä valmennuksessa. Siinäkin olen tarvittaessa tukena.

Jokainen urheilija kokee urallaan vastoinkäymisiä. Pieniä tulee jatkuvasti harjoittelussa, isompia haasteita ja pettymyksiä kilpailuissa tai loukkaantumisissa. Apua tuo silloin keskustelu ja monipuolinen tuki. Jos tulee loukkaantumisia, tehdään yhdessä hyvä suunnitelma, kuinka päästään eteenpäin.

– Koetamme yhdessä löytää kaikki keinot päästä tilanteesta eteenpäin. Koska kyse on kilpaurheilusta, ei vastoinkäymisiltä voi välttyä. Yritän opettaa, että niistä tilanteista oppii aina tulevaisuuden varalle. Vastoinkäymisistä selviytymisen opettelu on yksi kehittymisen osa-alue siinä missä muunkin taidon opettelu.

Yksilöinä yhteisössä

Anna painottaa työssään sekä yksilön että ryhmän merkitystä kehityksessä.

– Pyrin kasvattamaan luistelijoista aktiivisia, sellaisia, jotka tarttuvat toimeen. Heidän on tärkeää oppia tekemään työtä omien tavoitteiden eteen ja oivaltaa harjoittelun merkitys omalle kehittymiselle. Tietysti on myös tärkeää, että kaikki otetaan huomioon, ollaan avoimia ja ollaan yksilöitä yhteisössä.

Terveys ja terveenä pysyminen edellyttää terveellisiä ja urheilullisia elämäntapoja. Valmentajana Annan tavoitteena on suunnitella ja toteuttaa harjoittelu niin, että urheilijat säilyvät terveinä ja pystyvät harjoittelemaan täysipainoisesti kaudesta toiseen.

– On myös tärkeää valmentaa urheilijat ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, kehosta ja jaksamisesta. Riittävät ravinto, lepo ja arkiliikunta auttavat kilpaurheilijaa pysymään terveenä ja harjoittelemaan ja harrastamaan mahdollisimman pitkään.

Hyvä suhde syntyy avoimuudesta

Hyvä suhde urheilijan ja valmentajan välille syntyy Annan mukaan avoimesta ja hyvästä vuorovaikutuksesta.

– Voimme puhua mistä tahansa ja minulta saa aina kysyä. Kun saan urheilijalta palautetta, yritän olla kuuntelija ja ottaa kaiken vastaan. Supertärkeää on molemminpuolinen luottamus siihen, että sekä urheilija että minä teemme oman parhaamme. Molemmilla on silloin sellainen fiilis, että kumpikin tekee täysillä töitä, jotta urheilija voi päästä omaan huippuunsa, jota hän tavoittelee.

Anna haluaa kehittyä samaan tahtiin urheilijoidensa kanssa. Hän pääsi juuri mukaan olympiakomitean monilajiseen Tulevaisuuden huippuvalmentaja -prosessiin.

– Kun urheilijat nostavat tasoaan, minulla on myös vastuu kehittää itseäni ja omaa valmennusosaamistani.