Terve luistelija

Fysioterapeutti­opiskelijoiden opinnäytetyö:

Taitoluistelijoiden vammoista merkittävä osa rasitus­peräisiä

kesäkuu 10, 2021 Linda Polus, Veera Suutari ja Rosa Tuominen I LAB-ammattikorkeakoulu STLL

Nuorilla taitoluistelijoilla ilmenee paljon lajivammoja, joista merkittävä osa on rasitusperäisiä. Siitä huolimatta fysioterapiaan hakeudutaan suhteellisen harvoin ja usein vasta vamman ilmenemisen jälkeen.

LAB-ammattikorkeakoulun opiskelijat tekivät opinnäytetyön nuorten SM-tason naistaitoluistelijoiden lajivammoista yhteistyössä Suomen Taitoluisteluliiton kanssa. Opinnäytetyön tavoitteena oli edistää nuorten luistelijoiden laadukasta harjoittelua ja lisätä valmentajien, luistelijoiden ja heidän vanhempiensa tietoisuutta tyypillisimmistä lajivammoista. Lisäksi työn tarkoituksena oli selvittää kokonaiskuormituksen yhteyttä lajivammoihin ja fysioterapian osuutta kuntoutumisessa.

Tutkimuksen kulku ja sen tulokset

Tutkittavat olivat 9–16-vuotiaita SM-tasolla kilpailevia yksinluistelijoita, joita osallistui tutkimukseen yhteensä 89. Tietoa kerättiin opinnäytetyöhön kirjallisuuskatsauksella ja sähköisellä kyselylomakkeella, jonka liitto lähetti kaikille suomalaisille taitoluisteluseuroille. Kyselylomakkeen tulokset analysoitiin tilastollisesti SPSS-analysointiohjelmalla.

Kyselylomakkeesta saatujen tutkimustulosten perusteella lajivammoja esiintyi noin kahdella kolmesta vastaajasta. Vammoja oli yhteensä 104 kappaletta, joista kolmella neljästä vamma kohdistui alaraajoihin. Kehonosat, joihin lajivammat kohdistuivat, on esitelty taulukossa 1. 67 prosenttia lajivammoista oli hiljalleen syntyneitä ylikuormitusongelmia eli niiden taustalla ei ollut traumaa. Tutkimustulosten mukaan vamman saaneista noin puolella oli yksi lajivamma ja heistä 60 prosenttia hakeutui fysioterapiaan. Fysioterapiaan hakeutuneista lähes kaikki kokivat siitä olleen hyötyä.

Taulukko 1. Kehonosa, johon vamma kohdistui.
Taulukko 1. Kehonosa, johon vamma kohdistui.

Taulukko 2 esittää kaikkien lajivammojen ja fysioterapiaan hakeutuneiden lukumäärän. Lisäksi taulukosta ilmenee, kuinka moni vastaajista koki fysioterapiasta olleen hyötyä. Tutkimuksessa selvitettiin myös muiden tekijöiden vaikutusta vammojen esiintymiseen, joita olivat harrastus- ja kilpailuvuodet, leirivuorokaudet vuoden aikana, alku- ja loppulämmittelyt, uni ja ravinto. Lajiharjoittelumäärän ja lajivammojen ilmaantumisen välillä ei ollut tilastollista yhteyttä. Myöskään muiden tekijöiden yhteyttä lajivammojen syntyyn ei tutkimus osoittanut tilastollisesti merkittäväksi.

Taulukko 2. Lajivammojen lukumäärä, fysioterapiaan hakeutuminen ja koettu fysioterapian hyöty.
Taulukko 2. Lajivammojen lukumäärä, fysioterapiaan hakeutuminen ja koettu fysioterapian hyöty.

Fysioterapian hyödyntäminen taitoluistelussa tulevaisuudessa

Tutkimustietoa fysioterapian vaikutuksesta lajivammasta kuntoutumiseen tarvitaan vielä lisää. Lisäksi palautumisen ja kuormittuneisuuden suhdetta nuorilla taitoluistelijoilla tulisi tutkia tulevaisuudessa. Fysioterapiaan hakeudutaan usein vasta vamman esiintymisen jälkeen, vaikka tällä voisi olla joidenkin lajivammojen kohdalla ennaltaehkäisevä vaikutus. Esimerkiksi luistelijalle yksilöllisesti optimoitu oheisharjoittelu sekä asento- ja liikemallikartoitukset voitaisiin sisällyttää osaksi nuorten luistelijoiden harjoittelua. Fysioterapeutin ammattitaitoa voitaisiin hyödyntää osana nuorten luistelijoiden ja valmentajien viikoittaista lajiharjoittelua.