Mieli

Miten syntyy hyvä vuorovaikutus?

Näin tuot hyvän ilmapiirin joukkueeseen

7 helmikuun, 2021 Kaisa Viitanen Mila Kajas-Virtanen ja Antti Lehto

Onko luisteluryhmäsi tai joukkueesi kuin lämmin kotipesä, jossa on hyvä hengittää? Vai onko vuorovaikutus vielä kylmempi ja kovempi kuin terien alla oleva jää? Voit itse vaikuttaa valtavasti ryhmähenkeen opiskelemalla kolmea tärkeää pointtia.

Hyvä vuorovaikutus on Suomen Taitoluisteluliiton kantavia teemoja. Tämän kauden alussa liitto tarjosi muun muassa jäsenseurojensa työntekijöille ja vapaaehtoistoimijoille koulutuskiertueen, jossa paneuduttiin haasteisiin, joita vuorovaikutus ja kohtaaminen tuovat. Kiertueeseen osallistuneilta satoi kiitosta sekä koulutuksen laajasta teoriapohjasta että sieltä tarttuneista käytännön vinkeistä.

Nyt syksyn kiertueen kouluttajat Nina Mansikka ja Tuija Eloranta miettivät SkatingFinland.fi-sivuston pyynnöstä sitä, mistä ja miten syntyy hyvä vuorovaikutus joukkueen jäsenten kesken. Asiantunteva kaksikko kiteytti asiat kolmeen tärkeään pointtiin luistelijoiden pohdittavaksi ja myös pikkuknopeiksi.

1. Opettele tuntemaan itseäsi 

Kun muodostelmajoukkue liukuu kilpailusuorituksessa jäällä, jokainen kaari, jokainen kädenojennuskin näyttää tulevan mikrosekunneissakin mitaten tismalleen samaan aikaan. Yhtenäinen puvustus ja kampaukset lisäävät illuusiota siitä, että jäällä on yksi ainoa ryhmäolento kuudentoista yksilön sijaan.

Ja se on väärin, todistavat vuorovaikutuskouluttajat Nina Mansikka ja Tuija Eloranta.

– Meillä ihmisillä on taipumus ajatella, että me olemme samanlaisia, vaikka me kaikki olemme lähtökohtaisesta erilaisia ja jopa vielä kasvamme yhä erilaisemmiksi, Tuija sanoo.

– Myös se kannattaa tajuta, että ryhmässä tavoitteet ja motivaatiot voivat olla hyvinkin erilaisia. Siinä missä esimerkiksi yksi joukkueen jäsenistä tavoittelee aina maksimaalista suoritusta, toisella motivaationa voi olla se, että on kiva harrastaa, ja kolmannella päällimmäisenä se, että on makeeta käydä kisoissa, Nina jatkaa.

”Meillä ihmisillä on taipumus ajatella, että me olemme samanlaisia, vaikka me kaikki olemme lähtökohtaisesta erilaisia ja jopa vielä kasvamme yhä erilaisemmiksi.”

Miten sitten erilaisuuden tunnistaa ja miten sen kanssa selviää? Nina Mansikan ja Tuija Elorannan mukaan ensimmäinen porras on tutustua omaan itseensä. Kaksikko kuvaa itsetuntemuksen opiskelua jatkuvaksi, uteliaaksi ja itseään kohtaan myötätuntoiseksi prosessiksi. He antavat hyvän niksin: ”Kysy aina itseltäsi, kuka tulee paikalle, kun minä tulen paikalle.”

– Jokaisen on olennaista tietää ja tajuta, millainen olen – mitkä ovat perusominaisuuteni, luonteeni ja temperamenttini – ja mitä ylipäänsä omassa päässäni tapahtuu. Kun oppii tunnustelemaan, minkälainen toiminta on minulle tyypillistä ja minkälainen tunnetila minulla on juuri nyt menossa, oppii säätelemään reaktioitaan sekä itsensä että myös ryhmän parhaaksi, Nina kiteyttää.

– Hyvä itsetuntemus ei vaikuta vain vuorovaikutukseen vaan myös omaan itseen: luistelijalla valmentautumiseen, oppivuuteen, suorituskyvyn paranemiseen, Tuija lisää.

”Jos osaat olla lempeä itseäsi kohtaan, osaat olla myötätuntoinen myös muille.”

Erästä asiaa ei vuorovaikuttajakouluttajien mukaan voi koskaan painottaa liikaa.

– Meillä ihmisillä on taipumus olla tiukkoja itseämme kohtaan. Ja koska taitoluistelu on vaativa, jopa ankara laji, se voi osaltaan olla rakentamassa luistelijassa liiallista kriittisyyttä itseään kohtaan. Ole lempeä itsellesi, käytä itsemyötätuntoa. Jos osaat olla lempeä itseäsi kohtaan, osaat olla myötätuntoinen myös muille.

Paraskaan ryhmä tai joukkue ei aina vain halaa, välillä räiskähteleekin. Usein pimahtelija – kuinkas ollakaan – olen minä itse. Ja jälkeenpäin hävettää. Tuttua?

– Kun ihminen nolostuu, kun hän kokee asemansa uhatuksi, häneen iskee puolustusreaktio. Tässäkin olemme erilaisia, toinen tiuskii ja toinen vetäytyy. Omalle itselle tyypillinen puolustusreaktio on tärkeä opetella tuntemaan. Kun tunnistaa omansa, osaa pysähtyä, Nina ja Tuija sanovat.

2. Ota oma vastuusi ryhmän hyvän ilmapiirin edistämisestä

Jokainen taitoluistelutreenejä seurannut tunnistaa sen riemukkaan hetken, kun yksi porukasta onnistuu vaikkapa jossakin hypyssä loistavasti. Koko joukossa tuntuu syttyvän yhden riemun vuoksi hetkessä voimaa. Ja toisinpäin: jos yhtä väsyttää ja potuttaa, niin hetken päästä on kaukalon reunalla useita nenänniistäjiä ja vedenlipittäjiä.

Miten syntyy hyvä vuorovaikutus?
Tuija Eloranta (vas.) ja Nina Mansikka ovat kasvatustieteen maistereita ja heillä on erityisopettajan pätevyys, Ninalla lisäksi ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin ja Tuijalla sairaanhoitajan koulutukset.

– Tunteet, fiilikset tarttuvat. Negatiiviset fiilikset tarttuvat vielä nopeammin kuin positiiviset. Ja vaikka kuinka kuvittelemme viestinnän olevan ennen muuta sanallista, niin tunteet tarttuvat ennen muuta kehon ja eleiden mikroviesteinä, Nina Mansikka ja Tuija Eloranta selittävät ilmiötä.

Jos huomaa tulleensa treeneihin pahantuulisena, levottomana, väsyneenä, kannattaa se mieluummin sanoa lyhyesti kuin jättää muut aistimaan sitä. Tartuttavuus vähenee.

”Huomiotta jättäminen on nimittäin rankin keino hylätä toinen ikinä.”

Keho viestii myös sen, kenestä pidämme ja kenestä emme. Kukaan tuskin kuvittelee, että luisteluryhmässä tai joukkueessa kaikki aina ovat toistensa bestiksiä, mutta vuorovaikutuskouluttajat vakuuttavat, että pitämään voi myös oppia.

– Opettele tuntemaan ryhmäsi jäsenet. Mitä paremmin toisen ihmisen tuntee, sitä enemmän hänestä on taipumus pitää. Kun löytää yhdenkin yhdistävän tekijän jonkun kanssa, se vaikuttaa sekä sanalliseen että sanattomaan viestintään, perustelee Nina.

Yhdistävät tekijät eivät vaadi suuria salaisuuksien jakoja. Kanapasta on kummankin herkkua, molemmilla on kissa kotieläimenä – tai kamalan villi pikkuveli. Sellaiselle on helppo jäälle mennessä helppo yhdessä hymähtää.

– Silloin molemmat huomioivat toisensa ja huomioivat vielä ystävällisesti. Huomiotta jättäminen on nimittäin rankin keino hylätä toinen ikinä.

Tuija on vahvasti samaa mieltä.

– Hylätyksi tulemisen tunne vie turvallisuuden. Meistä jokainen vaikuttaa siihen, kuinka psyykkisesti turvallista ryhmässä on. Kireässä ilmapiirissä on kaikilla paha olla, eikä siinä myöskään pysty oppimaan.

Tuijalla on lisäksi hyvä käytännön vinkki kokeiltavaksi.

– On paljon vaikeampi olla toiselle tyly, jos katsoo häntä silmiin.

3. Totuttele kertomaan omista ajatuksistasi ja mielipiteistäsi

Turvallisuuden tunne kantaa aina, mutta erityisesti ryhmä tarvitsee sitä vaikeina aikoina, kun ollaan eri mieltä tai syntyy jopa skismoja.

– Oman mielipiteen ja ajatusten kertominen on reilua toisille ja itselle. Sen perusteella muut voivat ymmärtää ja ottaa huomioon paremmin toiveesi ja ymmärtää sinua, vuorovaikutuskouluttajat muistuttavat.

Kaksikko korostaa, että eri mieltä olemista ei tarvitse pelätä, mutta tiettyjä taitoja siinäkin tarvitaan.

– Me olemme erilaisia myös tässä. Toisille oman mielipiteen ilmaiseminen on helpompaa kuin toisille. Jotkut ovat selvästi nopeampia kertomaan kantansa kuin toiset, ja nämä äänekkäät ja nopeat saattavat joskus jyrätäkin muita. Mutta kaikkien kohdalla pätee sama sääntö: ”Sano oma mielipiteesi riittävän ajoissa”, Tuija selvittää.

Silloin asia ei paisu, asiaan ei tartu ylimääräisiä tunnelatauksia ja erimielisyyksistäkin pysytään puhumaan kaikkia arvostavasti.

– Tässäkin tarvitaan itsetuntemusta. Jos pystyy erottelemaan sen, mitä ensinnäkin minä tästä asiasta ajattelen ja toiseksi vielä, millaiset tunteet minulla on tästä, pystyy suodattamaan tunteita eli omaa tulkintaa pois ja sanomisesta tulee neutraalia, Nina sanoo.

”Takataskussa on jokaisella hyvä olla muutama repliikki, jolla saa kuohut siivottua pois.”

Mielipiteiden sanomista voi harjoitella. Lisäksi voi harjoitella ”kohteliasta pahoittelua” siltä varalta, että erimielisyydestä kuohahtaisikin hieman tunteikkaampi.

– Takataskussa on jokaisella hyvä olla muutama repliikki, jolla saa kuohut siivottua pois. Ei välttämättä mitään suuria anteeksipyytelyjä mutta luontevia pahoitteluja tyyliin ”Se ei mennyt ihan niin kuin piti” tai ihan vain ”hei, sori”, kaksikko neuvoo.

Tuija Elorannalla ja Nina Mansikalla on lisäksi yksi hauska ehdotus kaikille luisteluryhmille ja joukkueille.

– Koska kaikille mielipiteen ilmaiseminen ei ole yhtä helppoa ja nopeaa, osa ei edes halua luoda mielipidettään heti, voisi joskus kokeilla ”laitetaan se paperille” -tapaa. Sovitaan yhdessä, että tätä asiaa ei käsitellä just nyt vaan että kaikki kirjoittavat rauhassa mielipiteensä. Ne kaikki luetaan yhdessä sovitussa paikassa ja aikana.


Nina Mansikka ja Tuija Eloranta ovat kasvatustieteen maistereita ja heillä on erityisopettajan pätevyys, Ninalla lisäksi ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin ja Tuijalla sairaanhoitajan koulutukset. Kumpikin työskentelee monipuolisesti vuorovaikuttajakouluttajina sekä työyhteisöissä että järjestöissä.

Symbolisessa artikkelikuvassa ovat Jyväskylän Taitoluisteluseuran Blue Diamonds -SM-noviisijoukkue.

Lue myös