Pieni kömmähdys jäällä, ja mitalihaaveet ovat murskana. Epäonnistumista todistaa usein myös iso yleisö, vanhemmat ja valmentajat. Toisinaan pettymys jäytää niin, että se saa miettimään koko kilpaharrastuksen mielekkyyttä. Pettymys on tunteena hankala ja haastava, mutta se kuuluu urheiluun. Sertifioitu urheilupsykologi Paula Thesleff toteaa, ettei ole olemassa urheilijaa, joka ei joskus epäonnistuisi. Taito käsitellä pettymyksiä on urheilijan keskeinen taito.

Onnistunut epäonnistuminen

Voiko pettymään oppia?

– Voi ehdottomasti, Thesleff sanoo, ja nostaa esiin urheilupsykologiasta tutun onnistuneen epäonnistumisen -käsitteen.

– Onnistunut epäonnistuminen tarkoittaa sitä, että urheilija vaihtaa näkökulmaa ja pohtii mitä epäonnistuminen voi opettaa. Näkökulman vaihtamisen taito on urheilijalle olennainen taito, Thesleff kertoo.

Epäonnistuminen tarjoaa tärkeää tietoa esimerkiksi siitä, mitkä osa-alueet vaativat vielä harjoittelua. Huomio kannattaa kohdistaa myös hyvään, sillä joka ikisessä luisteluohjelmassa on valtavasti hyviä asioita. Thesleffin mukaan myös ennaltaehkäisevä tavoitteenasettelu on tärkeää motivaation säilyttämisen kannalta. Kilpailusuoritukseen on hyvä liittyä muitakin tavoitteita kuin tulostavoite.

– Jos tavoite kisassa on pelkkä sijoitus, voi se olla äärimmäisen paineistavaa. Muut tavoitteet voivat liittyä esimerkiksi ohjelman tiettyyn elementtiin tai luistelutekniikkaan. Tavoitteet voivat olla myös psyykkisiä.

Esimerkkinä psyykkisestä tavoitteesta Thesleff mainitsee nopean nollauksen taidon. Kyky nollata ja jatkaa ohjelmaa eteenpäin esimerkiksi kaatumisen jälkeen, onkin luistelussa erityisen tärkeää.  Taitoa olisi tärkeää opetella treeneissä jo varhain, ja Thesleff toteaakin, että taitoluistelussa psyykkinen valmennus on ilahduttavalla tasolla verrattuna moneen muuhun lajiin.

Vanhempien tärkeä tuki

Aktiiviurheilijat tietävät, että ulkopuolelta tulevat paineet saattavat lisätä suoritukseen liittyvää stressiä ja epäonnistumisen pelkoa.  Toisinaan myös vanhemmat asettavat nuorelle urheilijalle kovia vaatimuksia. Nuoren ja vanhempien onkin hyvä muistaa, että jokainen urheilee itselleen, ei ulkoisia odotuksia varten.  Vanhemmille Thesleff antaa tärkeän neuvon. Pettymyksen hetkellä vanhempien ei pidä lähteä mukaan nuoren tunnekuohuihin.

”Vanhempien tehtävänä on toimia peruskalliona, olla läsnä ja saatavilla sekä pitää huolta nuoren perustarpeista vaikeina hetkinä.”

– Vanhempien tehtävänä on toimia peruskalliona, olla läsnä ja saatavilla sekä pitää huolta nuoren perustarpeista vaikeina hetkinä. Tukena oleminen voi olla niinkin yksinkertaista kuin siitä huolehtiminen, että nuori saa riittävästi unta ja syö hyvin. Epäonnistumisesta ei kannata tehdä suurta numeroa. Vanhempien oma esimerkki on myös tärkeä, joten omia pettymyksiäkään ei kannata jäädä murehtimaan liian pitkäksi aikaa.

Thesleff lisää, ettei pettymyksen voittaminen nyt ja heti ole tarpeen.

– Tunteiden käsittelylle on annettava tilaa. Etäisyyttä tilanteeseen voi ottaa esimerkiksi muutaman päivän lomalla tai muulla yhteisellä puuhastelulla. Aina voi myös muistuttaa, että elämässä on muutakin kuin urheilu.

Lue myös Urheilupsykologi Tuomas Grönman: ”Ajatuksilla on suuri merkitys urheilijan suorituksen laatuun.”