Terve luistelija

Fysioterapeutti ja taitoluisteluvalmentaja Minja Järvinen:

”Rasitusvammat johtuvat pitkälti siitä, että kuormituksen ja levon suhde on pielessä”

20 huhtikuun, 2023 Emmi Koskiniemi Haastateltavan kotialbumi

Taitoluistelu on kehittynyt paljon viime vuosien aikana. Kun harjoitusmäärät kasvavat ja vaatimustaso nousee, myös lajivammat yleistyvät. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa yli 30 prosenttia luistelijoista kärsii jonkinasteisesta vammasta, haitasta tai oireesta.  

Fysioterapeutti ja taitoluisteluvalmentaja Minja Järvinen kertoo, että jopa 80 prosenttia näistä taitoluisteluun liittyvistä vammoista on rasitusperäisiä.  

– Nilkan ja jalkaterän alueen vammat ovat yleisimpiä. Seuraavaksi eniten on polven, lonkan ja alaselän alueen vammoja, Minja toteaa. 

Koronan hiipuminen ja harrastuksiin palaaminen on näkynyt selkeästi erilaisten vammojen määrissä. 

– Taitoluistelun parissa ja myös muissa juniorilajeissa työskentelevät kollegani ovat havainneet tämän muutoksen. Yhä nuoremmilla näkyy tällä hetkellä vakavia luustollisia vammoja. Esimerkiksi jo alle murrosikäisillä on ollut rasitusmurtumien esiasteita, Minja sanoo. 

– Harjoittelun ohjelmoinnin täytyisi muuttua siten, että luistelijat pysyvät terveinä, sillä terveet luistelijat kehittyvät, Minja jatkaa.  

Vammojen syynä harjoittelun virheellinen ohjelmointi

Syyt vammojen takana löytyvät usein harjoittelun ohjelmoinnista, eli siitä miten harjoiteltava asia ja harjoittelun määrä suhteutetaan lepoon ja ravintoon.  

Yksi syy taitoluistelussa esiintyvien rasitusvammojen suureen määrään on Minjan mukaan juuri se, että kuormituksen ja levon suhde on pielessä. Tehdään liian paljon liian lyhyessä ajassa.  

Muutamissa tutkimuksissa on myös todettu, että urheilijat, jotka jättävät välistä aterioita tai saavat liian vähän energiaa, omaavat suuremman vammariskin.  

– Jotta voi oppia uuden taidon, on tärkeää harjoitella virkeänä ja palautuneella kropalla. Jos ei saa tarpeeksi energiaa ruuasta, aivot eivät toimi yhtä hyvin ja keho ei pysty reagoimaan samalla tavalla asioihin. Tämä lisää itsessään myös vammariskiä, Minja kertoo.  

”Ellei luistelija jaksa jarruttaa lihaksilla esimerkiksi hypyn alastulossa iskuttavaa voimaa, niin silloin isku kohdistuu johonkin väärään paikkaan.”

Toinen syy vammoihin on puutteelliset voimatasot. Voimaharjoittelulla on todettu olevan suuri merkitys vammojen ennaltaehkäisyssä. Jotta harjoittelua voi toteuttaa turvallisesti, täytyy omata riittävät voimaominaisuudet tavoiteltuun liikkeeseen.  

– Ellei luistelija jaksa jarruttaa lihaksilla esimerkiksi hypyn alastulossa iskuttavaa voimaa, niin silloin isku kohdistuu johonkin väärään paikkaan, Minja kertoo.  

Voimaharjoittelu on tärkeässä roolissa vammojen ehkäisyn lisäksi myös vamman paranemisessa, sillä se vahvistaa jänteitä ja auttaa tällä tavalla jänneperäisissä ongelmissa.  

– Tällä hetkellä tutkimustulokset puoltavat vahvasti sitä, että monissa rasitusvammoissa hoitomuotona käytetään oikeanlaista voimaharjoittelua ja tämän lisäksi harjoittelu rytmitetään uudelleen, Minja sanoo. 

Vammojen ehkäisy 

Helpoin keino ehkäistä rasitusvammoja, on pitää huolta riittävästä ravinnosta ja levosta.  

– Hyvä nyrkkisääntö on se, että ravintoa pitäisi saada 2–4 tunnin välein ja jos se on kunnossa, on jo aika hyvä pohja. Tämän lisäksi unta olisi hyvä saada joka yö 9 tuntia, sillä jo kahden tunnin viivästymä unirytmissä voi muuttaa unen merkitystä, Minja ohjeistaa.  

”Hyvänä esimerkkinä harjoittelun ristiriidasta on voima ja kestävyysharjoittelu.”

Valmennustiimin on tärkeää kommunikoida säännöllisesti, jotta kaikki harjoittelu tukee samaa painopistettä ja tavoitetta.  

– Hyvänä esimerkkinä harjoittelun ristiriidasta on voima ja kestävyysharjoittelu. Ne kumoavat toinen toistaan, eli kumpikaan ei kehity, jos niitä treenataan samaan aikaan, Minja sanoo. 

Harjoittelun ohjelmoinnissa on tärkeää huomioida myös palautumisen tarve.  

– Luistelu on laji, joka vaatii paljon toistoja, joten lajikulttuurille on tietysti ominaista se, että harjoitellaan mahdollisimman paljon ja täysillä, Minja kertoo. 

Kuitenkin tiettyjen tutkimusten mukaan 4–6 viikon välein pidettävät 3–4 peräkkäistä vapaapäivää vähentävät huomattavasti vammariskiä.   

Hoitoon hakeutuminen  

On tärkeää, että oireiden ilmetessä urheilijat kertoisivat siitä heti valmentajilleen ja vanhemmilleen, sillä monesti hoitoon hakeutuminen viivästyy.  

– Jos seuralla on fysioterapeutti, on tärkeää, että tieto kulkeutuu myös hänelle, jotta koko valmennustiimi on tietoinen urheilijan tilanteesta, Minja sanoo.  

Minjan mukaan uutta oiretta voi kuitenkin useimmiten seurata muutaman päivän, sillä suurin osa niistä poistuu itsestään. Jos haitta kuitenkin kestää yli kaksi viikkoa, eikä muutu mihinkään, on tärkeää hakeutua hoitoon. Jos kivun taustalla on tapaturma, lääkäri on ensisijainen hoitopaikka. Muussa tapauksessa kannattaa hakeutua fysioterapeutin vastaanotolle.  

– Etenkin jos oire haittaa harjoittelua, on tärkeää hakeutua hoitoon mahdollisimman pian. Nimittäin kivun kanssa alkaa helposti varomaan ja muuttamaan tekniikkaa, mikä johtaa siihen, että vamman lisäksi pian hoidettavana on myös tekniikkavika, Minja kertoo. 

”On tärkeää, että urheilija tuntee olevansa edelleen urheilija kivusta tai vammasta huolimatta.”

Täyttä liikuntakieltoa määrätään vammasta kärsivälle urheilijalle nykyään hyvin harvoin, sillä sopivasti mukautetun harjoittelun on todettu palauttavan lepoa paremmin ja nopeammin.  

– On tärkeää, että urheilija tuntee olevansa edelleen urheilija kivusta tai vammasta huolimatta ja että häntä ei suljeta joukkueen tai ryhmän ulkopuolelle, Minja Järvinen kertoo.  

Lähteet:

Keränen T.: Voimaharjoittelu ja sen vaikuttavuus. KIHU 2020.  

Rytkönen T.: Voimaharjoittelun käsikirja. Fitra 2019. 

Von Rosen P. ym.: Multiple factors explain injury risk in adolescent elite athletes: Applying a biopsychosocial perspective. John Wiley & Sons Ltd 2017. 

Emery CA. ym.: Neuromuscular training injury prevention strategies in youth sport: a systematic review and meta-analysis. BMJ Publishing Group Limited 2015. 

Beattie K. ym.: The effect of strength training on performance in endurance athletes. 2014. 

Lauersen JB. ym.: The effectiveness of exercise interventions to prevent sports injuries: a systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. Institute of Sports Medicine Copenhagen 2014. 

Haff G. ym.: Training Principles for Power. Edith Cowan University 2012. 

Naclerio J. ym.: The influence of strength and power on muscle endurance test) performance. 2009. 

Harris G. ym.: Short-Term Performance Effects of High Power, High Force, or Combined Weight-Training Methods. Journal of Strength and Conditioning Research 2000.