Tietoa lajista

Helmat heiluen ja lahkeet lepattaen uuteen kauteen

Taitoluistelun kilpailuasuihin muutoksia hitaasti

toukokuu 17, 2021 Kaisa Viitanen Antti Lehto ja Sari Niskanen

Muutamien urheilulajien kilpailuasut ovat olleet kiivaankin julkisen keskustelun aiheena tänä keväänä. Taitoluistelussa pukusäännöt muuttuvat hitaasti, toki muutama mielenkiintoinen muutos on harkinnassa lähivuosina.

Onko oikein, että muutenkin seksikohujen keskellä taiteilleessa voimistelussa tytöt ja naiset pukeutuvat kilpaillessaan niukkoihin, uimapukua muistuttaviin bodyihin? Entä ovatko bikinit naisille beach volleyssa asiallinen kilpailupuku, kun lajin miehet suosivat t-paitoja ja löysiä shortseja? Seksismi puhuttaa monessa urheilulajissa.

Taitoluistelussa kilpailuasusääntöjä on muokattu ilman kohuja ja pitkällä aikajänteellä. Viimeisimmästä suuresta puku-uudistuksesta on lähes pari vuosikymmentä.

Kansainvälinen luisteluliitto ISU hyväksyi 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, yhdessä taitoluistelun arviointijärjestelmän muutoksen kanssa, uudistuksen, jossa yksin-, pari- ja muodostelmaluistelun naisilta ei enää vaadittu helmallista pukua.

”Viime vuosien jäätanssipuvut ovat ehkä konservatiivisempia kuin takavuosina.”

Helmapakko oli kaivanut lajin naisurheilijoita jo pitkään. Rohkelikot kokeilivat rajoja. Esimerkiksi vuoden 1988 olympialaisten yhteydessä käytiin keskustelua saksalaisen Katarina Wittin lyhytohjelmapuvusta, jossa helmaa markkeerasivat höyhenet. Uudistus innosti. Tunnetuimpia kokovartalobodyyn ihastuneita oli Venäjän Irina Slutskaja.

Jäätanssissa helma on edelleen oltava. Rytmitanssissa on pieni poikkeus, siinä naisten housut voidaan hyväksyä kausittain tanssin luonteen mukaan. Mutta myös jäätanssissa pakkohelmat voivat pian olla historiaa. ISU harkitsee asiaa näillä tietämin ensi vuonna.

Rajojen rikkomista

Mika Saarelainen on kansainvälinen ylituomari kaikissa taitoluistelun lajeissa. Hänen mukaansa jäätanssin helmasäännön on aika siirtyä historiaan.

– Taitoluistelun edustajista juuri jäätanssijat haluavat kokeilla rajojaan kaikissa asioissa. Nykysääntö ei ole aiheuttanut arvioinnissa vaikeuksia, päinvastoin voi sanoa, että viime vuosien jäätanssipuvut ovat ehkä konservatiivisempia kuin takavuosina. Mutta ohjelmat taas ovat kehittyneet sellaisiksi, että niihin sopisi paremmin muunlainen puvustus, esimerkiksi kokovartalotrikoo.

Mika Saarelainen on kansainvälinen ylimmän tason ylituomari kaikissa taitoluistelun lajeissa ja lisäksi kontrolleri teknisessä tuomaristossa. Tuomariuransa hän aloitti 17-vuotiaana.
Mika Saarelainen on kansainvälinen ylimmän tason ylituomari kaikissa taitoluistelun lajeissa ja lisäksi kontrolleri teknisessä tuomaristossa. Tuomariuransa hän aloitti 17-vuotiaana.

Yhtä aikaa jäätanssihelman kanssa ISU:n on tarkoitus päättää, onko aika jo kypsä yhden ristiriitaisuuden purkamiseen taitoluistelun pukusäännöistä.

Vaikka naisluistelijoilla jäätanssijoita lukuun ottamatta on nykyisin mahdollisuus valita, onko hänen kilpailupukunaan mekko, trikoo vai housut, miesluistelijoiden tulee kaikissa taitoluistelun lajeissa ilmestyä kilpajäälle housuissa. Miesten puvuista pitää löytyä lahje, luistimeen sujahtavissa trikoissa ei jäälle ole asiaa.

Mika Saarelainen kannattaa myös tätä muutosta.

– Kilpailuasu on taitoluistelijan työväline, siinä pitää olla hyvä urheilla. Koska itselläni on balettitausta, ymmärrän myös miesluistelijoiden kannan siitä, että trikoissa linjat näkyvät paremmin kuin löysissä housuissa.

Samoin kuin taitoluistelijanaiset aikanaan, myös miehet ovat kokeilleet lahkeen määritelmää. Miesluistelijoita, joiden kulloisenkin kilpapuvun ”lahjetta” fanit ovat seuranneet mielenkiinnolla, ovat esimerkiksi jäätanssin moninkertainen maailmanmestari Guillaume Cizeron, yksinluistelun hallitseva maailmanmestari Nathan Chen sekä Belgian persoonallinen luistelija Jorik Hendrickx.

Kolmas harkinnassa oleva sääntömuutos on niin kutsuttujen kääntöpukujen kieltäminen muodostelmaluistelussa. Yksinluistelussa ja jäätanssissa näitä pukuja on nähty paljon. Suomalaiset muistanevat parhaiten ranskalaisen Laurine Lecavalierin vapaaohjelmapuvun, joka muutti yhdellä nykäisyllä muotoa ja väriä Helsingin MM-jäällä keväällä 2017. Erityisesti muodostelmassa tällaiset puvut voivat kuitenkin olla vaarallisia.

Säädyllisyys kunniassa

Taitoluisteluasuja koskevat säännöt painottavat siistiä ja asiallista pukeutumista ja vaativat välttämään asuissa julkeutta ja teatraalisuutta.  Asujen on oltava hillittyjä, tyylikkäitä ja urheilukilpailuun sopivia.

Säännöissä korostetaan myös sitä, etteivät asut saa antaa lajiin sopimatonta liiallisen alastomuuden vaikutelmaa. Takavuosikymmenten muotioikkuja olivat muun muassa ihokankaan runsas käyttö tai naisluistelijoilla lähes pakaroihin asti ulottuvat avonaiset selät.

”Koska itselläni on balettitausta, ymmärrän myös miesluistelijoiden kannan siitä, että trikoissa linjat näkyvät paremmin kuin löysissä housuissa.”

Lajin pukusäännöt muistuttavat, että kilpailuasu saa toki ilmaista valitun musiikin luonnetta. Mutta lisävarusteet ja muu rekvisiitta eivät kuulu kilpailuohjelmaan. Vaikka kuinka rakastaisi Charlie Chaplinin kulkuri-hahmoa ja hänen elokuviensa musiikkia, knalli ja kävelykeppi eivät sovi kilpailujäille.

Sopivan ja epäsopivan kilpailuasun raja on tuomariston silmissä. Kulloinkin paneelissa työskentelevät ylituomari ja tuomaristo päättävät mahdollisesta yhden pisteen asuvähennyksestä enemmistöratkaisuna.

Yhdestä asiasta ei edes neuvotella. Jos luistelijan asusta tai hiuskoristeesta putoaa jotain jäälle, ylituomari tekee siitä automaattisesti vähennyksen.

Muodostelmaluistelussa sääntö on vielä tiukempi. Kilpailupuvuissa ei saa käyttää lainkaan höyheniä, eivät luistelijat saa kiinnittää kasvoihinsa strasseja tai vastaavia koristeita.

Musiikki muutti pukuja

Taitoluistelijoilla on hersyviä tarinoita kerrottavaksi pukumokistaan. Yli vuosikymmenen Suomea kansainvälisillä jäillä edustanut Ari-Pekka Nurmenkari ei tee poikkeusta.

Ari-Pekka Nurmenkari muistuttaa siitä, että tärkeintä on se, mitä tekee jäällä, ei se, miltä näyttää.
Ari-Pekka Nurmenkari muistuttaa siitä, että tärkeintä on se, mitä tekee jäällä, ei se, miltä näyttää.

– Vielä 2000-luvun alussa miesluistelijoilla on luistinkengän kannassa pikkuruuvi, johon lahje kiinnitettiin, jotta se näytti oikein leveältä. Miehet myös käyttivät paljon kokovartalopukuja, jotka oli kiskottava päälle. Esimerkiksi yhteen pukuuni, joka tilattiin tunnetulta suunnittelijalta, oli mahdotonta päästä sisään. Se ratkesi heti ensiyrityksellä. Toisesta vastaavasta puvustani taas rikkoutui vetoketju kesken EM-kilpailujen.

Ari-Pekka Nurmenkari kiersi maailmalla jo alle parikymppisenä. Rennon nuoren miehen oli vaikea tottua senaikaiseen miesten kilpapukumuotiin. Miehet kun tuntuivat olevan ylikuorrutettuja röyhelöin, paljetein ja strassein.

”Aina pitää muistaa sekin, että tärkeintä on, mitä jäällä tekee, ei puku, missä sen tekee.”

– Kun lauletun musiikin käyttö sallittiin ISU:n säännöissä, miesten puvut muuttuivat modernimmiksi. Sitä ennen luistelijat käyttivät paljon klassista musiikkia, usein paljon samojakin kappaleita, joten pukujen piti korostaa sentyyppisen musiikin tyyliä.

Ari-Pekka ei joutunut nolostelemaan omia pukujaan.

– Minulla oli onneksi taitava äiti, joka sekä ompeli että tuunasi pukujani niin, että ne vastasivat omaa makuani. Ja mitä pidemmälle urani eteni, sitä enemmän minä halusin rentoja, uudella tapaa eleettömämpiä kilpailuasuja.

Kahdeksankertainen Suomen mestari suhtautuu harkinnassa olevaan miesten trikoiden sallimiseen epäröiden.

– Jokainen tekee tietysti ratkaisunsa, miten itse haluaa, mutta en näe trikoilla olevan suurta lisäarvoa miesluistelulle. Ja aina pitää muistaa sekin, että tärkeintä on, mitä jäällä tekee, ei puku, missä sen tekee.