Entinen muodostelmaluistelija Elise Malmivirta palasi syksyllä takaisin jäälle ja kertoo, miltä harrastuksen aloittaminen tuntui 18 kisakatsomovuoden jälkeen. Malmivirta iloitsee siitä, että lajitarjonta aikuisille on nykyään monipuolista. Aikuisluistelu onkin 2000-luvulla ollut yksi voimakkaimmin kasvavia taitoluistelun harrastusmuotoja.

”Kaikki entiset kilpaluistelijat voivat samaistua siihen lopullisuuden ja tyhjyyden tunteeseen, joka tulee, kun päättää lopettaa kilpailemisen ja aktiivisen harrastamisen. Oma lopullisuuden hetkeni oli 18 vuotta sitten, lopettaessani muodostelmaluistelun SM-junioritasolla. Paljon jäi silloin saavuttamatta, lajirakkautta elämättä. Vaikka en ehtinyt luistella kaikkinensa kuin noin kuusi vuotta, tuntuu silti yhä, että olisin identiteetiltäni ennen kaikkea luistelija.

Onneksi maailma on tällä välin muuttunut niin paljon, ettei lajiharrastusta tarvitse rajoittaa kisakatsomoihin ja satunnaisiin ulkojäihin, sillä aikuisluistelu on jo liki jokaisessa seurassa oma vahva lajinsa. Aloitin siis tänä kesänä vihdoin kunnolla uudestaan – niin kunnolla, kuin töissäkäyvä aikuinen voi – ja käyn jäällä kerran tai kaksi viikossa. Pääasiallisesti käyn EsJt:n sunnuntain perustunneilla. Seuravalintaani ohjaa, kuten niin montaa muutakin aikuisluistelijaa, kurssitarjonnan lisäksi aikataulut ja välimatka hallille. Jäätanssitunnit ovat myös suunnitelmissa, kunhan taidot palautuvat. Ehkä hiukan yllättäen muodostelmaluistelu ei näin aikuistasolla ole enää sitä, mitä treeniltäni kaipaan, vaikka yhteisöllisyys joukkueissa onkin aivan korvaamatonta.

Nostalgiaa ja armeliaisuutta

Kaiken voi joko opetella uudestaan tai sitten voi opetella luistelun tämän päivän lajina alusta alkaen, uudella tavalla. Valmennus on mennyt eteenpäin, lajitekniikka on mennyt eteenpäin, varusteet – ne vuosituhannen vaihteen seuraverkkarit ja kisapuvut – ja luistimet ovat menneet eteenpäin. Parasta tässä iässä uudelleen aloittamisessa on kuitenkin se pitkään ja hartaasti kaivattu armeliaisuus itseään ja omaa tekemistä kohtaan. Ainoa tavoite on olla parempi kuin viime kerralla, ja tehdä joka kerta kaaret ja askeleet mahdollisimman puhtaasti. Sama koskee tietysti myös niitä harrastajia, jotka löytävät luistelun aikuisiällä ensimmäistä kertaa.

”Ainoa tavoite on olla parempi kuin viime kerralla, ja tehdä joka kerta kaaret ja askeleet mahdollisimman puhtaasti.”

Olen näin pitkän tauon jälkeen kömpelö, hidas ja liikun raskaasti jäällä, hyppyjä en voi kuvitellakaan. Mutta silti: se ääni, joka syntyy puhtaasta, syvästä kaaresta terävällä terällä luistellen. Se kohina, joka tulee piruetista. Jään rahina, natina ja suhina. Se vilpoisa ilma, vauhdin tuomassa ilmavirrassa lepattavat vaatteet ja hiukset, se omalaatuinen kaiku joka joissain halleissa on. Jäähallin tuoksu. Se erityinen jäähallihiki, joka kohoaa iholle pukukoppiin palatessa. Se kaikki oli minun kotini usean vuoden ajan – itse asiassa se oli niitä harvoja asioita silloin, missä oli mitään järkeä. Kaikki tämä tuntuu nyt siltä kuin palaisi kotiin.

Kasvava voimavara taitoluisteluseuroille

Aikuisluistelu on noussut viime vuosina melkoiseen suosioon niin kotimaassa kuin maailmalla. Eikä ihme: aikuisten taitoluistelu on ennen kaikkea hyvän mielen ryhmälaji, jossa lihaskunto ja tasapaino kehittyvät huomaamatta, ja parhaimmillaan sykekin nousee mukaviin lukemiin. Myös lajikirjo on kattava: harrastusmahdollisuuksia on niin perustekniikkatunneista aina edistyneempiin yksinluisteluryhmiin, muodostelmaluisteluun kuin jäätanssiinkin unohtamatta kuntoluistelun omaista SkateFit-tuntia, jonne voi osallistua kaikki lähtötasosta riippumatta. Kilpailemaankin pääsee; Suomessa ehkä helpoiten muodostelmaluistelussa aikuisten sarjassa, muualla maailmalla, etenkin USA:ssa, yksinluistelu tuntuu olevan vahvoilla.

”Osa käy tunneilla suvereenisti useammassakin seurassa, sillä harrastusta ohjaa ennen kaikkea seurarajat ylittävä lajirakkaus.”

Aikuisluistelijoiden reittejä lajin pariin on kolmenlaista: me entiset palaavat luistelijat, omien luistelevien lasten myötä lajista innostuvat sekä tietysti he, jotka haluavat tutustua täysin uuteen lajiin. Kenties seurat voisivat rummuttaa aikuisten luistelukursseja vieläkin enemmän? Nuorista kilpailijoista poiketen aikuiset kulkevat aikataulurajoitteidensa puitteissa sinne, missä tilaa ja tunteja on: osa käy tunneilla suvereenisti useammassakin seurassa, sillä harrastusta ohjaa ennen kaikkea seurarajat ylittävä lajirakkaus.”