Siskokset Veera ja Vilma Rissanen elävät ensimmäistä kertaa vuosiin vailla kesätreeniä, leirityksiä ja taimellaan olevia kisaohjelmia. Vaikka he eivät tiedä mitään parempaa kuin olla osa joukkuetta ja sen treeniarkea, oli aika vaihtaa ura Marigold Ice Unityssa lämpimiksi muistoiksi.

Siskokset ehtivät luistella Marigoldissa samaan aikaan neljä vuotta. Kun pikkusisko Vilma Rissanen, 21, nousi joukkueeseen, oli Veera Rissanen, 23, luistellut Marigoldissa vuoden.

Samassa joukkueessan he olivat luistelleet ennenkin. Kumpikin oli aikanaan edennyt Espoon Jäätaitureissa kilpaileviksi yksinluistelijoiksi. Pikkusisko Vilma kuitenkin innostui muodostelmaluistelusta ja vaihtoi seuran minoreihin. Veera eteni yksinluistelussa SM-noviisiksi, mutta loukkaantumiset varjostivat uraa. Hän arveli muodostelman suojelevan kehoa paremmin ja vaihtoi lajia hänkin.

Noviisijoukkue Valley Bay Synchronicsissa siskokset kuuluivat samaan joukkueeseen ensimmäisen kerran.

Vuotta myöhemmin Veera siirtyi Helsingin Luistelijoiden Musketeersiin, johon Vilmakin päätyi saman seuran Starlightsin kautta. Taas oltiin hetki yhdessä rivissä.

Super helppoa samassa joukkueessa

Marigold Ice Unity oli siskosten yhteinen joukkue vuodesta 2021.

– Koen, että meillä on ollut tosi helppoa ja se syvensi sisarussuhdetta. Meistä tuli sennuvuosina parhaat kaverit. Kaikki sujui super hyvin, Vilma luonnehtii.

– Nuorena kasvavana teininä ja nyt aikuisena oli tosi kiva, että saman katon alla asui juttukaveri, joka koko ajan tiesi ja ymmärsi, mitä treeneissä tapahtui ja mikä fiilis toisella saattaisi olla. Siitä oli tosi iso tuki, Veera kertoo.

”Olemme molemmat niin määrätietoisia ja periksiantamattomia, että jaksoimme, vaikka joskus oli tosi väsynytkin.”

Siskokset viettivät niin paljon aikaa toistensa kanssa, että he tietävät sanoittakin, miten toinen voi, mitä ajattelee ja miten toista voi milläkin hetkellä tukea.

Yhteisessä joukkueessa oli vuosi vuodelta helpompaa. He luistelivat ohjelmissa usein vierekkäin, mikä sujui heistä todella hyvin.

– Siitä oli paljon apua parinostoissa ja tempuissa, Veera ja Vilma sanovat.

Veera ehti luistella Marigoldissa viisi ja Vilma neljä vuotta. Kaudet kansainvälisellä huipulla luistelevassa joukkueessa vaativat paljon aikaa, energiaa ja jatkuvaa tahtoa kehittyä.

– Joukkue ja kaikki ihanat kaverit, upeat eri valmentajat sekä treeniarki, joka yhdessä onnistuttiin luomaan, antoivat voimaa ja auttoivat jaksamaan, Veera summaa.

– Olemme molemmat niin määrätietoisia ja periksiantamattomia, että jaksoimme, vaikka joskus oli tosi väsynytkin. Olemme molemmat joukkuetyyppejä ja saamme joukkueesta todella paljon voimaa, Vilma täydentää.

Joukkueurheilun paras juttu siskosten mielestä on työ ja arki yhdessä tiimin kanssa. Halu jatkaa yhteistä tarinaa joukkuekaverien kanssa koukuttaa kaudesta toiseen.

Opiksi onnistumisista ja pettymyksistä

Marigold voitti MM-hopeaa Hamiltonissa keväällä 2022. Se on siskoksille kultainen muisto.

Sen jälkeen joukkue ei ole yltänyt MM-jäälle, vaikka sillä onkin viisi MM-kultaa aiemmilta vuosilta.

– Joka kausi Hamiltonin jälkeen tuntui pettymykseltä, sillä päätavoitteena oli aina MM-kisat.

– MM-kisoihin pääsyä alkoi jännittää aina vain enemmän, sillä tämän tavoitteen saavuttamattomuus oli kausi kaudelta vain suurempi pettymys, Veera ja Vilma kuvaavat tuntemuksiaan.

Päättyneellä kaudella joukkue voitti molemmat Challenger-sarjan kilpailut, joihin se osallistui ja oli lajin Challenger-sarjassa kolmas. MM-kotikisoissa joukkue oli kuitenkin katsomossa.

”Pettymykset kuitenkin kasvattivat meitä yksilöinä ja joukkueena todella paljon.”

– Kauden kirkkain tavoite jäi saavuttamatta, vaikka muuten paljon saavutettiinkin. Jokainen meistä kamppaili riittämättömyyden tunteiden kanssa, kun ykköstavoitteeseen ei päästy. Pettymys oli suuri, kiteyttää Veera, joka oli myös joukkueen kapteeni.

– Pettymykset kuitenkin kasvattivat meitä yksilöinä ja joukkueena todella paljon. En usko, että oma luonne olisi välttämättä näinkään kovatahtoinen, ellen olisi kokenut nuoreen ikään nähden suuria onnistumisia ja epäonnistumisia siinä rinnalla. Opimme ne tavat, joilla joukkue ja yksilöt pääsivät eteenpäin joka tilanteessa, hän painottaa.

Vilma toteaa kaikkien suomalaisten SM-joukkueiden olevan niin kovia, että jokainen niistä saa ylpeänä kantaa Suomen lippua: hyville hävittiin.

Siskokset katsovat, että Suomen seniorijoukkueet ovat kansainvälistä kärkeä kisasta ja kaudesta toiseen:

– Kaikki Suomen joukkueet pärjäisivät MM-kisoissakin superhyvin.

– Luistelu on niin koukuttavaa, koska aina on joka vuosi uusi mahdollisuus. Mitä vaan voi käydä, koska on niin tasaista, Vilma luonnehtii.

Kapteeni kivenä jokaisen rinnalla

Veera toimi joukkueen kapteenistossa kolme viimeistä kautta. Sama kapteenikolmikko työskenteli nuo vuodet rooleja vaihdellen.

– Siinä oppi tosi paljon kahdelta joukkuekaverilta. Tärkeintä on, että kapteenitiimi osaa toimia yhteen.

”Kapteeni näyttää esimerkkiä, on luotettava joukkuekaveri ja puskee joukkuetta eteenpäin, vaikka olisikin vaikea päivä.”

Kapteenin tehtävät Veera pitää myös opin polkuna itselleen.

– Tehtävässä voi olla oma itsensä eikä tarvitse yrittää muuta. Kapteeni näyttää esimerkkiä, on luotettava joukkuekaveri ja puskee joukkuetta eteenpäin, vaikka olisikin vaikea päivä. Kun on tullut epäonnen hetkiä, osaa laittaa omat tunteet sivuun ja tarkkailla, mitä joukkue silloin tarvitsee.

– Kapteeni seisoo kivenä jokaisen vieressä. Kun hän sanoittaa omatkin tuntemukset rehellisesti, niin joukkue tietää, että kapteeniin´voi aina luottaa. Hän pyrkii välittämään joukkueen tuntemukset myös valmentajien suuntaan ja ottaa aina yksilöt ja vähemmistönkin huomioon.

Päätös lopettaa toi rauhan

Kauteen 2024–2025 lähdettäessä siskokset kokivat kumpikin, että edessä olisi viimeinen kausi.

– Se tunne tuli takaraivosta. Aistin Kuortaneella leirillä, että olen tässä kopissa ja näillä jäillä viimeistä kertaa. Oli ihana ja rauhoittava hetki, kun tiesin päätökseni pitävän, vaikka pitkä kausi oli vielä edessä, Vilma kertoo.

”Tietysti, jos pystyisi luistelemaan mistään muusta piittaamatta, varmasti luistelisin vielä pitkään.”

– Minullakin oli alkukaudesta tunne, että pystyi nauttimaan ja ottamaan vähän hitaammin kaikki tilanteet, kun meneillään oli viimeinen kausi. Halusin vetää tämän viimeisen kauden ihan täysillä loppuun asti. Kun treeni- ja kilpailukausi oli kiivaimmillaan ja oli superkivaa joukkueen kanssa, mietin, miten pystyn päästämään tästä irti. Mutta kevättä kohti rauha laskeutui jollain tavalla ja päätös lopettaa tuntui oikealta, Veera kertoo.

– Olen antanut paljon ja saanut todella paljon. Tietysti, jos pystyisi luistelemaan mistään muusta piittaamatta, varmasti luistelisin vielä pitkään, Veera pohtii.

Parasta monipolvisella uralla on kummallekin olleet kaikki joukkuekaverit matkan varrella. Itsensä puskeminen eteenpäin joka päivä.

Kiitoksen ansaitsevat valmentajat kaikissa seuroissa ja joukkueissa. Tärkeää pääomaa on oma ja joukkueen kehitys ja ilon lähteenä koppielämä kaikkine juttuineen.

– Joka päivä on uusi mahdollisuus ja tukena on koko yhteisö ympärillä, Veera kiittää.

– Juuri kilpailumatkat, Challenger-voitot tällä kaudella, MM-hopea ja sen kauden SM-kisa ovat huippuhetkiä, mutta antoisinta on kuitenkin se hyvä treeniarki, Vilma muistuttaa.

Uransa jatkajia ja untuvikkoja siskokset kehottavat nauttimaan hetkistä joukkueen kanssa.

– Nauttimista ei voi korostaa liikaa. Taidot ovat ihan huipussa, vierellä huiput joukkuekaverit ja itsensä saa ylittää päivittäin, Veera innostaa.

– Kannattaa nauttia myös treeniarjesta vaikka kuinka rankkaa olisi. Sitä saattaa tulla vielä ikävä. Ei pidä unohtaa kaikkien tunteiden ja tuntemusten sanoittamista joukkueen arjessa, Vilma ohjeistaa.

Valmennusta ja au pair -hommia

Molemmilla on edessään uusi ja erilainen vaihe elämässä. Veera siirtyy työn ohessa valmentamaan kotiseurassaan. Edessä ovat myös opinnot.

– Nyt on tilaa myös matkustamiselle ja kaikelle muulle elämälle jäähallin ulkopuolella. Odotan taitoluistelukauden alkamista päästäkseni seuraamaan sekä yksinluistelun ja jäätanssin että muodostelman kilpailuja.

Vilma on juuri toipumassa polvileikkauksesta. Syksyllä on edessä muutto Minnesotaan Yhdysvaltoihin.

– Muutan vuodeksi suomalaisiakin kylmempien sääolojen Minneapolisiin ja vietän oikeaa välivuotta. Luvassa on au pair -hommia ja ehkä valmennustakin, jos siellä tarvetta on.