Minja Peltonen tavoitteli lukioaikanaan sekä menestystä jäällä että paikkaa lääketieteen korkeakouluopinnoissa. Talvella SM-kilpailuissa neljänneksi luistellut espoolainen suunnitteli lukio-opintojaan etukäteen niin, että kuormitus ei kasva liian suureksi.

Kymmenettuhannet nuoret aikuiset päättävät viikonloppuna urakkansa lukioissa ja ammattikouluissa. Yksi heistä on tuore ylioppilas Minja Peltonen. Yksinluistelun maajoukkueeseen kuuluva taitoluistelija kirjoitti ylioppilaaksi helsinkiläisestä Mäkelänrinteen lukiosta urheilulinjalta.

19-vuotiaan Minjan tavoitteet ovat olleet korkealla sekä koulussa että jäällä, minkä vuoksi arki on vaatinut tasapainottelua opiskelun ja harjoittelun välillä. Valinta hakea urheilulukioon oli espoolaiselle Minjalle alusta alkaen selkeä ja osoittautui jaksamisen kannalta tärkeäksi.

”Piti oppia, ettei ihan kaikkeen voi antaa sataa prosenttia.”

Urheilulinjalla opiskelu on tarjonnut hänelle mahdollisuuden korvata osan kursseista kilpaurheilulla ja lukion aamujäillä, jotka ovat myös maajoukkueen yhteisiä harjoituksia. Opettajien suhtautuminen kilpailumatkoista ja leireistä johtuvia poissaoloja kohtaan on ollut ymmärtäväistä, kunhan oppimisesta ja korvaavista tehtävistä osaa pitää huolen.

Aikataulujaan väljentääkseen Minja päätti suorittaa lukio-opinnot neljässä vuodessa. Luistelijoidenkin suosimassa Mäkelänrinteessä opintojen pidentäminen on Minjan mukaan yleistä. 

– Mäkelänrinteen urheiluyhteisön kautta on saanut vertaistukea urheilun ja opiskelun yhdistämiseen. Neljän vuoden tahti on tuntunut tosi sopivalta, vaikka pohdinkin ensin, meneekö minulta vuosi ikään kuin hukkaan, Minja kertoo. 

Omannäköisiä valintoja

Ylioppilaaksi valmistuttuaan Minjan tavoitteena on opiskella lääkäriksi. Siksi hänen oli helppo päättää jo lukion alkutaipaleella, mitkä aineet hän ylioppilaskirjoituksissa kirjoittaa. Minja kertookin, että lukioaika opetti häntä ennen kaikkea priorisoimaan. Tavoitteellinen nuori on harjoitellut myös armollisuutta itseään kohtaan.  

– Piti oppia, ettei ihan kaikkeen voi antaa sataa prosenttia. Päätin, etten tavoittele mitään kymppejä aineissa, joita en kirjoita. Ja jos koulussa on ollut vapaaehtoisia tapahtumia, niin luistelu on mennyt niiden edelle. En ajattele, että katuisin päätöksiäni, Minja kertoo.

”Päätän etukäteen, milloin teen koulutehtävät ja milloin pidän vapaata.”

Seitsemän aineen ylioppilaskirjoitukset Minja jakoi kolmeen kirjoituskertaan. Espoon Jäätaitureissa harjoitteleva urheilija toteaa kokonaisvaltaisen stressin ja paineen määrän kasvaneen kirjoitusrupeamien aikana, mikä näkyi myös harjoituksissa, ja perhe ja ystävät saivat toimia tärkeinä tukipilareina. Muita kurssejaan Minja aikataulutti niin, että kiireisimmälle kilpailukaudelle ja kirjoituksille jäi aikaa.

– Kevään kirjoitukset olen kokenut helpommiksi luistelun kannalta. On ollut kivampi lukea kauden aikana kuin kesällä, jolloin on tosi tiukat aikataulut kesäleirien takia, ja tarvittava aika on ollut haasteellista löytää. Syksyn kisoissa ja kirjoituksissa pitäisi onnistua samoihin aikoihin, mutta siitäkin selvittiin, Minja naurahtaa. 

Systemaattista aikatauluttamista

Minja sanoo saaneensa lukiovuosiltaan paitsi uusia ystäviä ja kokemuksia, myös kyvyn aikatauluttaa arkeaan sekä olla omatoiminen ja ennakoiva. Tavoitteellisen arjen vastapainoksi Minja etsii kalenteriinsa myös aikaa palautua. Sunnuntait hän on pyrkinyt pitämään vapaana niin treeneistä kuin opiskelusta.

– Sanoisin, että aikatauluttamisella pääsee aika pitkälle. Päätän etukäteen, milloin teen koulutehtävät ja milloin pidän vapaata. Tuntuu, että jos minulla on paljon aikaa, niin en lopulta saa paljoa aikaiseksi, kun ei ole selkeää rytmiä, Minja toteaa.

”Tavoitteena olisi yrittää yhdistää korkeakouluopinnot ja tavoitteellinen urheilu.”

Systemaattinen arki on tuottanut toivottua tulosta ja Minjan ylioppilastutkinnon todistuksessa komeilee rivi huippuarvosanoja, mutta lääketieteellisten tiedekuntien ovet eivät todistusvalinnalla vielä ensiyrittämällä auenneet. Minja osallistuu kesän kynnyksellä pääsykokeisiin, mutta suunnitelmat ovat valmiina myös välivuotta varten: maajoukkueurheilija pyrkii korottamaan arvosanojaan ylioppilaskirjoituksissa sekä tekemään keikkatöitä Viking Grace -risteilyaluksella. Vaikka Minja toivoo pääsevänsä vuoden päästä korkeakouluun, tahtoo hän jatkaa luistelua niin pitkään kuin mahdollista.

– Espoon Jäätaiturit on ollut minulle todella hyvä seura, ja jos saisin opiskelupaikan muualta päin Suomea, niin olisi kyllä tosi harmi lähteä. Mutta mennään askel kerrallaan. Tavoitteena olisi yrittää yhdistää korkeakouluopinnot ja tavoitteellinen urheilu, Minja sanoo.

Sitä ennen on aika painaa valkolakki päähän ja juhlistaa upeita saavutuksia.