Rauman Taitoluistelijoiden seuran päävalmentaja Susanna Malinen sekä hänen tyttärensä Lotta ja Liina Malinen ovat taitoluisteluvalmentajia. Laji on ollut aina kiinteä osa perheen arkea ja äidin jalanjäljissä valmentajaksi ryhtyminen oli tyttärille luontevaa. Kolmikko pitää Valmentajan päivää tärkeänä ja hienona asiana ammatin arvostuksen kannalta.

Susanna Malinen aloitti Rauman Taitoluistelijoiden päätoimisena valmentajana vuonna 2001. Susanna on kerryttänyt pitkän valmennusuransa aikana kokemusta myös muun muassa Järvenpään Taitoluistelijoissa ja Helsingin Luistelijoissa. Hän onkin kiitollinen siitä, että on päässyt tekemään töitä hyvin monenlaisten valmentajien kanssa.

– Olen saanut kokemusta eri seuroista ja päässyt valmentamaan monien eri valmentajien kanssa. Sitä kautta olen päässyt myös oppimaan paljon muilta valmentajilta.

”Olen kannustanut tyttäriä siihen, että he alkavat kouluttautua ajoissa, jos valmentaminen kiinnostaa.”

Lotta, 24, ja Liina, 21, ovat omalla luistelu-urallaan harjoitelleet Susannan valmennuksessa, mutta he ovat olleet myös monien muiden valmentajien opissa niin Raumalla, muualla Suomessa kuin ulkomailla. Myös he pitävät oman valmennusuran kannalta tärkeänä sitä, että ovat päässeet kokemaan erilaisia valmennustyylejä.

Luistelijoista valmentajiksi

Lotta ja Liina aloittivat omat valmennuspolkunsa äitinsä kannustamina jo luistelu-uran aikana. He ohjasivat omien harjoitusten ohella luistelukoululaisten ja kehitysryhmien tunteja sekä osallistuivat ohjaajakoulutuksiin. 

– Olen kannustanut tyttäriä siihen, että he alkavat kouluttautua ajoissa, jos valmentaminen kiinnostaa, Susanna kertoo.

Lotta on suorittanut 1. tason valmentajakoulutuksen ja Liinalla on sama koulutus loppusuoralla. He ovat nauttineet valmennustyöstä alusta saakka ja kokevat oppivansa valmentamisesta jatkuvasti uutta.

– Mitä enemmän olen päässyt kokemaan valmentamista, olen huomannut, miten hienoa se on. Haluan kouluttautua lisää ja oppia uutta. Myös koulutuksista olen saanut lisää intoa valmentamista kohtaan, Liina toteaa.

Äidin ja tyttärien yhteistyö

Lotta ja Liina ovat koko elämänsä seuranneet äitinsä intohimoa lajia ja valmentamista kohtaan. He ovat myös nähneet lähietäisyydeltä, miten kokonaisvaltaista valmentajan työ: töitä pitää tehdä paljon myös jäähallin ulkopuolella, kun aikatauluja ja valmennusohjelmia suunnitellaan.

– Olen saanut äidiltä paljon oppia siitä, miten jäällä pitää näyttää asioita ja liikkua aktiivisesti. Valmentaminen käy ihan treenistä ja hikikin voi tulla, Lotta naurahtaa.

Liina ja Lotta kertovat oppineensa äidiltään paljon luistelu- ja hyppytekniikasta. Susanna puolestaan on saanut tyttäriltään uutta energiaa ja intoa omaan työhönsä ja kokee yhteistyön antoisaksi.

”Olen saanut äidiltä paljon oppia siitä, miten jäällä pitää näyttää asioita ja liikkua aktiivisesti.”

Leireillä yhdessä työskennellessään kolmikko jakaa valmennusvastuun tasaisesti ja jokaisella on oma roolinsa. Tiiviistä yhteiselosta huolimatta jokaisella on oma tyylinsä valmentaa. Jokaisella on omat vahvuutensa. Susanna korostaakin kollegoiden merkitystä ja toteaa, että valmentajan työ on jatkuvaa uuden oppimista.

– Kollegat on todella tärkeitä ja on hyvä tehdä töitä erityyppisten valmentajien kanssa. Tässä työssä ei tule koskaan valmiiksi, vaan joka päivä oppii uutta.

Valmentajan päivä

Valmentajan päivä on kolmikon mielestä ammatin arvostuksen kannalta hieno juttu. Päivän ajatuksena on tuoda valmentajien arvokasta toimintaa esiin jakamalla kiitoksia sosiaalisessa mediassa ja järjestämällä pieniä yllätyksiä valmentajille.

Valmennuksen eettisten ohjeiden mukaan lasten urheilun tärkeimpänä tavoitteena on urheilun ja liikunnan tuoma ilo sekä lapsen oikeus turvalliseen urheiluun. Malisen valmentajatrio pyrkii omalla valmennustyöllään tukemaan lasten ja nuorten tervettä ja tasapainoista urheilua.

”Ennen piti enemmän selittää, että olen työkseni valmentaja, mutta nykyään sitä pidetään ammattina.”

– Minä ja Liina olemme molemmat lisäksi yrittäneet tuoda esille valmentamisessa sitä, että luistelijat uskaltaisivat olla rohkeasti omia persooniaan ja esiintyä rohkeasti, Lotta kertoo.

– Niin ja sitä, että uskaltaa olla erilainen. Ettei yrittäisi matkia muita, vaan jokainen luistelija löytäisi sen oman juttunsa esimerkiksi esiintymisessä, Liina jatkaa.

– Haluan valmentajana olla tavoitteellinen ja kunnianhimoinen, mutta hauskuutta ei saa missään vaiheessa unohtaa. Tekemisen pitää olla kivaa, Lotta päättää.

Kolmikon mielestä parasta valmentamisessa on pienet ja arkiset ilon hetket, valmennettavien onnistumiset sekä uuden taidon oppiminen. Valmentajuus on Susannan mukaan saanut vuosien varrella huomattavasti lisää arvostusta ammattina.

– Ennen piti enemmän selittää, että olen työkseni valmentaja, mutta nykyään sitä pidetään ammattina ja siihen on myös kouluttauduttava. Se on hieno juttu, että valmentamista arvostetaan ihan eri tavalla nykyään.

Kiitä sinäkin valmentajaasi Valmentajan päivänä 25.9.! Jaa kiitoksesi sosiaalisessa mediassa tunnisteilla #kiittikoutsi, #thankscoach ja #beactive.