Taitoluisteluliiton liittohallituksen uusi jäsen Siiri Turunen haluaa olla luottamustehtävässään seurojen ja valmentajien ääni. Hän näkee tulevaisuuden suunnaksi seurojen ja liiton tiivistyvän yhteistyön, jonka avulla niukkenevien varojen jokaisesta eurosta saadaan entistä vaikuttavampi luistelijoiden parhaaksi.

Siiri Turunen on monelle jo tuttu nuorten taitoluistelijoiden arjesta: jäällä läsnä oleva valmentaja, määrätietoinen kehittäjä ja opiskelijapolitiikasta ponnistanut nuori vaikuttaja.

Nyt hän haluaa varmistaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus kasvaa luistelussa turvallisesti ja tavoitteellisesti. Yksi ratkottava haaste on se, miten toiminta ja olosuhteet saadaan hyviksi niin harrastajille kuin huippu-urheilijoille.

Haasteita taitoluistelussa riittää jo olosuhteissa, joita Siiri niputtaa arjen kysymyksiksi.

– Onko jäätä saatavissa ja sellaiseen aikaan, että harjoittelua voidaan toteuttaa laadukkaasti? Toisaalta, miten paljon jää maksaa? Onko lajimme hintalappu kilpailukykyinen verrattuna muihin lajeihin, joiden kustannukset ovat puolet tai jopa vieläkin vähemmän?

”Tulevaisuus näyttää, syntyykö meille seurojen profiloitumista.”

Rahaa on jaossa entistä vähemmän, eikä sitä ole tulossa ovista ja ikkunoista lisää ainakaan seuraavien kymmenen vuoden aikana. Keinoja entistä vaikuttavampien eurojen syntyyn Siiri näkee esimerkiksi seurojen keskinäisen yhteistyön kehittämisessä, mikä on myös lajin tuoreen strategian kulmakiviä.

– Tulevaisuus näyttää, syntyykö meille seurojen profiloitumista ja saammeko lajin huiput harjoittelemaan yhdessä. Kehittyvien luistelijoiden harjoitteleminen yksin siellä, täällä ja tuolla ei johda yhtä hyvään lopputulokseen kuin kymmenenkin huippuluistelijan harjoittelu yhdessä, toisiaan eteenpäin kirittäen, hän toteaa.

– Näin syntyisi myös yhteisiä ryhmiä valmentajien kesken. Niissä jaettaisiin ajatuksia ja sparrattaisiin toinen toistaan.

Yhtä lailla tarvitaan Siirin mukaan luistelukouluja tasaisesti ympäri maata sekä niihin koulutettuja valmentajia ja ohjaajia.

– Seurat voivat lähettää vanhempia luistelijoita koulutuksiin.

Mentoreita tueksi valmentajille

Valmentajien vaikutusmahdollisuudet ovat Siirin mukaan ydinkysymys, sillä varsinainen lajiosaaminen on valmentajilla. Usein he tekevät työtään yksin ja vastaavat valmennuksen lisäksi taloudesta ja tiedonkulusta aina kilpailuihin ilmoittamisesta lähtien.

– On toki isoja seuroja, joissa on hallinnon työntekijöitä, mutta koko Suomen mittakaavassa valmentajat ovat niitä, jotka yhdessä vapaaehtoisten kanssa pyörittävät sekä valmennusta että seuran arkea.

”Valitettavasti on nähtävissä, että osa valmentajista ajattelee lajin ottavan enemmän kuin antavan.”

Lajin tulevaisuuden kannalta on Siirin mukaan olennaista, miten valmentajat pystyvät tuomaan esiin arjen haasteitaan ja miten he tulevat kuulluiksi lajin kehittämisessä.

– Kun valmentajat kokevat, että he voivat vaikuttaa toimintaympäristöönsä ja valmennuksen kehittämiseen, he arvostavat valmentajuutta ja haluavat tehdä sitä koko työuransa ajan. Valitettavasti on nähtävissä, että osa valmentajista ajattelee lajin ottavan enemmän kuin antavan. Luistelijoita kuitenkin on, ja he tarvitsevat ammattitaitoisia valmentajia.

Valmentajien työtä tukemaan liitolla voisi olla valmentajakouluttajia, jotka vierailisivat seuroissa auttamassa erilaisissa haasteissa. Mentorointimallin tulisi Siirin mukaan toimia koko Suomessa.

– Näen, että yhteistyöllä voimme sparrata toisiamme ja löytää toimivia käytänteitä sen sijaan, että jäisimme yksin omiin poteroihimme.

Kaikkien lajien valmennusta

Siiristä Taitoluisteluliitto on saanut hallintoonsa nuoren vaikuttajan ja taitoluistelun asiantuntijan.

– Olen yhä aktiivisesti valmentamassa, minkä näen tässä luottamustehtävässä tärkeäksi. Minulla on substanssiosaamista lajin sisältä: yksinluistelusta, muodostelmaluistelusta ja nykyisin myös jonkin verran jäätanssista.

Siiri aloitti itse luistelun kolmevuotiaana Tikkurilassa. Ulkojäät ja jäähalli olivat lähes takapihalla, joten luistelu oli luonnollinen valinta.

Hän luisteli koko uransa Tikkurilan Taitoluisteluklubissa lähes junioreihin asti. Uraa katkaisivat kuitenkin useat loukkaantumiset, minkä vuoksi viimeiset kaudet olivat repaleisia.

– Loukkaantumiskierteen läpikäyminen on suhteellisen raskasta. Se, mitä halusit tehdä, ei ollutkaan mahdollista. Kokemus opetti käsittelemään vaikeitakin asioita ja ymmärtämään, että elämä jatkuu luistelu-uran jälkeen – ja voi jatkua myös luistelun parissa uusissa tehtävissä.

Uusi kiinnitys lajiin löytyi jo 12-vuotiaana apuohjaajan tehtävistä luistelukoulussa ja sittemmin valmentajan ammatista.

Yksinluistelijoita taaperosta tähtiin

Siirin valmennettavat Espoon Jäätaitureissa ovat nykyisin kaksivuotiaista maajoukkueluistelijoihin ja aikuisiin harrastajiin.

– Valmennus mukailee aina valmennettavan omia tavoitteita. Luistelun ilo ja kannustus ovat tärkeitä, mutta huippua kohti mentäessä on myös ymmärrettävä huippu-urheilun realiteetit. Valmentajan tehtävänä on nostaa vaatimustasoa, jotta luistelijoilla on mahdollisuus nousta kotimaiseen ja kansainväliseenkin kärkeen.

Kokonaisvaltainen valmentaminen on keskiössä.

– En voi valmentaa vain sitä, miten kolmoistulppi tehdään. Pyrin varmistamaan, että vireystila, jaksaminen, hyvinvointi sekä fyysinen ja psyykkinen kunto ovat vahvasti mukana työssä.

Jokainen lapsi ja nuori on huomioitava yksilönä.

– Aito vuorovaikutus on minulle todella tärkeää. Urheilijalla tulee olla mahdollisuus kertoa, mikä hänen tilansa on, ja siitä keskustellaan yhdessä.

Valmennuksessa kohdataan usein tilanteita, joissa luistelija on väsynyt eikä päivä ole paras mahdollinen.

– Ei kisapäiväkään ole välttämättä aina luistelijalle paras päivä, joten valmentajana tulee varmistaa, että luistelija on valmis suoriutumaan omalla tasollaan myös vaikeimpina hetkinä. On tärkeää, että valmentaja uskaltaa puskea hieman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Muodostelmaa ja jäätanssia

Muodostelmaluistelua Siiri ehti valmentaa jo Tikkurilassa, jossa hän ohjasi tulokkaita ja minoreita.

Opiskellessaan Turun yliopistossa hän oli perustamassa ja valmentamassa muodostelmajoukkue Universettesiä sekä toimi Turun Riennon muodostelmajoukkueiden valmentajana.

– Parhaat ystäväni Mäkelänrinteen urheilulukion ajoilta ovat muodostelmaluistelijoita. Sitä kautta olen päässyt seuraamaan lajia todella läheltä.

Jäätanssi on tullut tutuksi aamujäiden kautta.

– Vedän aamuharjoituksia, joissa on mukana jäätanssipari. Heidän ansiostaan olen päässyt seuraamaan lajia läheltä ja pohtimaan yhdessä, mitä annettavaa minulla on heille.

Vaikuttaja jo yläasteella

Siiri osallistui päätöksentekoon jo yläasteella. Kun muut narisivat puutteista, hän päätti hakeutua paikoille, joissa niitä voi korjata. Siitä osallistuminen eteni opiskelijapolitiikkaan ja edelleen laajempaan vaikuttamiseen.

– Tästä on ollut paljon hyötyä. Minulla on ollut kymmeniä luottamustehtäviä säätiöissä, yhdistyksissä ja yrityksissä sekä kaupungin toimielimissä ja ylioppilaskunnassa, joka on julkishallinnollinen organisaatio.

”Samat lainalaisuudet pätevät, edistetäänpä sitten luonnonsuojelua tai urheilua.”

Luottamustehtäviensä ansiosta nuori vaikuttaja ymmärtää päätöksenteon prosesseja ja yhdistystoimintaa.

– Samat lainalaisuudet pätevät, edistetäänpä sitten luonnonsuojelua tai urheilua. Yhdistyslaki koskee kaikkea. Ymmärrän, missä vaiheessa prosessia on mahdollista vaikuttaa ratkaisuihin ja milloin on tärkeää osallistaa muita.

– Minulla on näkemys siitä, miten voimme aidosti tehdä hyviä päätöksiä niin, että kohderyhmä on mukana ja voi vaikuttaa lopputuloksiin.

Siiri muistuttaa, että yhteinen liitto on olemassa mahdollistamassa ja tukemassa seurojen arkea. Liitto on seuroja varten.

– Ei ole kenenkään etu, että liitto tai liittohallitus vain antaa ohjeistuksia ylhäältä alas, minkä jälkeen kentällä nuristaan selän takana. Se ei vie lajia eteenpäin. Toivon, että kaikki olisivat aidosti ja avoimesti mukana yhteisellä asialla.