Henkilöt

Rockettesin Sarah Vuoppola:

“Suomalaiseen joukkueeseen pääseminen saattaa tuntua ruotsalaisista lähes mahdottomalta”

lokakuu 22, 2019 Jonna Manninen Antti Lehto ja Sari Niskanen

Suomalaisia muodostelmaluistelijoita on muuttanut Ruotsiin luistelemaan useita, mutta länsinaapureitamme ei liiemmin ole näkynyt suomalaisjoukkueissa ennen viime kautta. Göteborgista kotoisin olevan Sarah Vuoppolan pitkäaikainen unelma toteutui reilu vuosi sitten, kun hän pääsi luistelemaan Helsinki Rockettes -joukkueeseen. Nyt 25-vuotias luistelija luistelee toista kauttaan Suomessa.

Helsinki Rockettesilla on haastatteluhetkellä meneillään perinteinen kahdeksanpäiväinen Helsinki-leiri Nordenskiöldinkadun jäähallissa. Sarah sulautuu täydellisesti joukkoon Rockettes-varusteissaan, eikä häntä nimenkään perusteella voisi epäillä ulkomaalaiseksi. Etunimikin lausutaan ruotsalaisten kielioppisääntöjen mukaisesti “Saara”.

– Sukunimeni tulee äidiltäni, jonka vanhemmat ovat kotoisin Suomen ja Ruotsin rajalta. He ovat täysin ruotsinkielisiä, mutta sitä vanhemmat sukupolvet suvussamme ovat suomalaisia. Suomi ei ollut kuitenkaan minulle ennestään erityisen tuttu, Helsingissäkin olin käynyt vain junnujen MM-kisoissa vuosia sitten, Sarah kertoo.

Rockettesiin Sarah siirtyi Ruotsin kakkosjoukkueena tunnetusta Team Boomerangista, jonka kapteenina hän ehti olla useamman vuoden ajan. Luistelijapulan vuoksi siirtyminen juniorijoukkue Conviviumista yksinomaan senioreihin kesti aikanaan poikkeuksellisen kauan, sillä Sarah luisteli peräti kolme kautta yhtä aikaa molemmissa joukkueissa. 

– Ruotsissa on monesti melkein pakko luistella tuplana, sillä luistelijoita on niin vähän. On harmillista, ettei laji ole mennyt siellä yhtä lailla eteenpäin, Sarah harmittelee. 

Rohkeasti eteenpäin

Ajatus Rockettesiin pyrkimisestä oli kytenyt ruotsalaisluistelijan mielessä pitkään, mutta päätös kypsyi varsinaisesti vasta viimeisen Boomerang-kauden aikana, juuri ennen Tukholman koti-MM-kisoja keväällä 2018. 

 – Olin ollut todella monta kautta samassa seurassa saman valmentajan valmennettavana, ja tuli vain sellainen olo, että nyt on päästävä eteenpäin ja saatava lisää haastetta. Mikään muu ruotsalaisjoukkue ei houkuttanut, eikä myöskään Yhdysvallat tai Kanada, joihin on mennyt aiemmin luistelijoita Ruotsista. Olen aina tykännyt Rockettesista, ja ajatus siitä, että olisin ensimmäinen ruotsalaisluistelija suomalaisessa seniorijoukkueessa tuntui tosi erityiseltä. 

Helsinki Rockettes voitti Suomen mestaruuden Tampereella viime keväänä ja varmisti paikkansa MM-kilpailuihin. Sarah Vuoppola (edessä keskellä) iloitsi siitä, että hän sai luistella lähes kaikissa kilpailuissa ensimmäisellä kaudellaan.

Muodostelmaluistelun suosio ja taitavien luistelijoiden määrä Suomessa on Sarahin mukaan saattanut osaltaan vaikuttaa negatiivisesti länsinaapureidemme innokkuuteen pyrkiä suomalaisjoukkueisiin. Vaikka ajatus Rockettesiin pääsemisestä tuntui kovan kilpailun vuoksi lähes mahdottomalta, halusi hän silti yrittää.

”Ajatus siitä, että olisin ensimmäinen ruotsalaisluistelija suomalaisessa seniorijoukkueessa tuntui tosi erityiseltä.” 

– Ajattelin, etten häviä mitään jos laitan sähköpostia. Kaisa (Arrateig) halusikin tulla katsomaan kilpailusuoritukseni MM-kisoissa, joten lähetin hänelle etukäteen videot ohjelmistamme, joihin olin ympyröinyt itseni tunnistamisen helpottamiseksi. Olin todella jännittynyt viimeiset viikot ennen kisoja, kun kuvittelin Kaisan istumaan katsomoon. Sitä alkaa ajatella omaa tekemistään liikaa ja jopa luistella vähän eri tavalla, kun miettii, että näytänkö nyt tarpeeksi hyvältä ja pääsenkö joukkueeseen, jos teen liikkeet tietyllä tavalla.

MM-kisojen jälkeen Sarah kutsuttiin vielä treenaamaan Rockettesin kanssa viikoksi, jonka jälkeen hän sai kuulla pääsevänsä joukkueeseen. 

– Se oli alkuun melkoinen sokki, kun tajusin, että nyt muutan oikeasti Suomeen. Göteborg ja Helsinki ovat kuitenkin aika samanlaisia, joten sopeuduin tosi nopeasti, Sarah sanoo.

– Olen äärimmäisen ylpeä ja iloinen saadessani olla osa Rockettesia. Ehkä osittain siksi, että olen ensimmäinen ruotsalainen täällä, mutta myös koska joukkueessa on vain 20 luistelijaa. On tosi etuoikeutettua olla yksi heistä. Kiinnyn joukkueisiin aina vahvasti, mutta Rockettes tuntuu koko ajan enemmän siltä omimmalta joukkueelta.

Heti MM-palkintopallille, mutta…

Ensimmäinen kausi Rockettesissa toi Sarahille muun muassa SM-kullan ja MM-pronssin, mutta kausi ei ollut hänelle helppo kaikesta menestyksestä ja innostuksesta huolimatta. 

– Sain luistella lähes kaikissa kisoissa ja olen tyytyväinen kauteen, mutta jouduin myös tekemään todella paljon töitä. Olen aina tuntenut itseni taitavaksi luistelijaksi Ruotsissa, mutta muutettuani Suomeen, koin olevani todella surkea. Kun on koko elämänsä luistellut samassa seurassa tietyllä tyylillä, uusi joukkue tuntuu hyvin erilaiselta. Katselin itseäni paljon videolta ja peilistä ja mietin, miksen näytä jäällä samalta kuin muut. Jouduin työstämään pieniä yksityiskohtia paljon, ja kesti aikansa ennen kuin opin pehmeämmän luistelutyylin ja liikkeiden tekemisen maltillisemmin. Se oli psyykkisesti aika raskasta, vaikka kauden mittaan toki helpotti ja kehityin kovasti.

Sarahin ensimmäinen ulkomaankilpailu Rockettesin riveissä suuntautui Leon Lurje Trophyyn, joka kilpailtiin hänen kotikaupungissaan ja entisessä kotihallissaan Göterborgissa. Oma perhe, suuri joukko entisiä joukkue- ja seurakavereita sekä vanhoja valmentajia istui katsomossa, kun Sarah luisteli ensimmäistä kertaa kauden aikana sekä lyhyt- että vapaaohjelman.

”Kilpaileminen ensimmäisellä kaudella ei todellakaan ole itsestäänselvyys, joten se vetää todella nöyräksi.”

– Ruotsalaiset tykkäävät suomalaisjoukkueista, joten monet tulivat kannustamaan paitsi minua, myös Rockettesia joukkueena. Kaikki olivat tosi iloisia puolestani, sillä he tietävät, että olen tehnyt pitkään töitä onnistumisen eteen. Halusin aina Boomerangissa ja Conviviumissakin puskea koko joukkuetta tähtäämään korkeammalle kuin kymmenen parhaan joukkoon. Se, että pääsin Rockettesiin ja sain kilpailla ensimmäisellä kaudella, osoittaa, että tämä on minun tasoni. Kilpaileminen ensimmäisellä kaudella ei todellakaan ole itsestäänselvyys, joten se vetää todella nöyräksi.

Helsinki Rockettes avasi kotimaisen kilpailukautensa Finlandia Trophy Espoossa. Sarah Vuoppola (keskellä) luisteli joukkueensa kanssa hopealle lyhytohjelmakilpailussa.

Rockettesin varmistuminen Suomen toiseksi MM-edustajaksi tarkoitti sitä, että Sarah pääsi luistelemaan toiset kotimaailmanmestaruuskilpailut putkeen. Tilanne oli siinäkin mielessä erikoinen, että Ruotsin jättäydyttyä kokonaan pois kilpailusta oli Sarah kisojen ainoa ruotsalaisluistelija.

– Ajattelin, että MM-kisoissa luisteleminen Suomen joukkueessa ei tuntuisi yhtä hienolta, koska Ruotsi on minulle kuitenkin Ruotsi, mutta se tuntuikin täsmälleen samalta. Laji on niin suosittu Suomessa, joten fiilis jäälle astuessa loppuunmyydyssä hallissa ja vielä kuumassa ryhmässä oli uskomaton, ja varmasti kauden paras ja ainutlaatuisin hetki minulle. Se, että saan edustaa Suomea, tuntuu tosi upealta. 

Helsinki tuntuu kodilta

Toiseen kauteensa Sarah lähtee luottavaisin mielin. Helsingistä on tullut hänelle koti, uusia kavereita on kertynyt rutkasti, työ Svenska Teaternin kahvilassa on mieluisa ja Rockettesin alkukausi uudella joukkueella on sujunut lupaavasti. Suomen kielen kurssikin on alkamassa syksyllä, vaikka paljon Sarah jo ymmärtääkin. Joukkueessa on yksi suomenruotsalainen, jonka kanssa Sarah pääsee käyttämään äidinkieltään, mutta muuten keskustelut sujuvat pääasiassa englanniksi.

– On kiva päästä harjoittelemaan kieltä samantasoisten ihmisten kanssa. Ymmärrän jo todella paljon suomea, mutta treeneissä on välillä vaikea pysyä keskustelussa mukana, kun kaikki puhuvat niin nopeasti, Sarah sanoo.

Suomen kielen opiskelu on myös sijoitus tulevaisuuteen, sillä ainakaan vielä hetkeen Sarahin suunnitelmissa ei ole aikomusta muuttaa takaisin Ruotsiin. Kysyttäessä, mitä hän ikävöi eniten kotimaastaan, on hän pitkään hiljaa.

– Ikävöin eniten perhettäni ja vanhoja luistelukavereita. Mutta olen rakentanut tänne uuden, oman elämän, ja keskityn siihen. Olen iloinen, että muutin tänne ja että olen saanut tutustua niin moniin kivoihin ihmisiin. Meidän iso Rockettes-perhe kaikkine vanhoine luistelijoineen on jotain aika erityistä. Luistelun ja joukkueen merkitys kasvaa koko ajan mitä enemmän siihen satsaa, joten luulen, että lopettaminen täältä tulee aikanaan olemaan kaikista vaikeinta.