Miia Hyttinen siirtyi keväällä Joensuun Katajan päävalmentajan ja toiminnanjohtajan tehtävistä Taitoluisteluliiton urheilukoordinaattoriksi. Uudessa työssään hän haluaa olla rakentamassa urheilijoille mahdollisimman pitkäkestoisia luistelu-uria ja kehityspolkua, joka auttaa välttämään rankimmat loukkaantumiset.

– Kannustan luistelijoita jatkamaan lajissa niin pitkään kuin vain pystyvät ja haluavat. On tärkeää, ettei ura katkea ulkoisiin tekijöihin, Hyttinen korostaa.

Hän haluaa varmistaa, että urheilijan polku on selkeä, sujuva ja avoin.

– Tätä suuntaa on jo rakennettu, ja jatkan samalla linjalla eteenpäin.

Työssään hän painottaa urheilijalähtöisyyttä. Avoimuus, viestintä ja uusien ratkaisujen etsiminen ovat tärkeitä, samalla kun hyväksi havaittuja käytäntöjä pidetään mukana. Tavoitteena on hyödyntää jokaisen omia vahvuuksia ja tuoda uusia näkökulmia.

– Näillä periaatteilla olen toiminut seuratyössä ja vien niitä eteenpäin myös tässä tehtävässä.

Ensimmäiseksi Miia keskittyy pääsemään sisään uuden työnkuvan arkeen.

– Toivon, että pystyn samalla luomaan luottamusta kentälle. Minuun saa ja voi aina olla yhteydessä.

Uusi tiimirakenne huippuluisteluun

Urheilukoordinaattorin tehtävä on uusi, ja se kuuluu liiton huippu-urheilun tiimiin. Elokuun toisella viikolla tiimin vetovastuuseen astui Ulla Papp, jonka vastuulla ovat yksinluistelun lisäksi jäätanssi ja muodostelmaluistelu.

Miia työskentelee yksinluistelun maajoukkueen, nuorten maajoukkueen sekä projektiryhmän kanssa. Muodostelmaluistelun OTO-lajivalmentajana* aloittaa Eeva Sunnari.

– Tiimissä on useampia toimijoita, joiden kesken tehtävät jaetaan. Olemme vielä siirtymävaiheessa, mutta Ullan nyt aloitettua pääsemme selkeyttämään tehtäväjakoa, Miia kertoo.

Tiimiin kuuluvat myös nuorten olympiavalmentaja Sirkka Kaipio, jäätanssin olympiavalmentaja Maurizio Margaglio ja valmennusosaamisen kehityspäällikkö Sanna Vuorinen.

Joensuu säilyy kotikaupunkina

Joensuun Katajasta irtautuminen ei ollut Miialle helppoa. Seura on ollut hänen oma kilpaurheilun lähtöpisteensä, ja siellä hän myös valmensi ja johti toimintaa.

Kilpaurallaan Miia edusti Suomea nuorten olympialaisissa sekä kolmesti Universiadeissa. Valmennus vei hänet hetkeksi muualle, kunnes hän palasi vuonna 2014 takaisin Katajan päävalmentajaksi.

– Kun aloitin valmentajana, tavoitteeni oli päästä kehittämään jotakin taitoluisteluseuraa päävalmentajan roolissa. Oli hienoa päästä viemään omaa kotiseuraa eteenpäin. Nyt tuntui oikealta ajankohdalta ottaa seuraava askel.

”Haluaisin, ettei kukaan putoa järjestelmän ulkopuolelle liian tiukkojen kriteerien takia.”

Työ Taitoluisteluliitossa on ollut hänen tavoitelistallaan pitkään, ja nyt se toteutui.

Miia voi jatkaa asumista Joensuussa perheensä kanssa, kiitos etätyömahdollisuuden. Matkat Helsinkiin eivät häntä pelota.

– Käyn viikoittain Helsingissä sekä tietysti leireillä ja kisoissa. Jokaisella tiimin jäsenellä on omat erityisalueensa, joten työn tekeminen on hyvin paikasta riippumatonta. On toki tärkeää kohdata toimistolla kasvokkainkin säännöllisesti.

Pitkät välimatkat eivät Miiaa haittaa – päinvastoin.

– Matkat antavat aikaa ajatella ja tehdä töitä rauhassa.

Tuki urheilijalle ja valmentajalle

Miia korostaa olevansa tuki sekä urheilijoille että heidän valmentajilleen. Urheilukoordinaattori varmistaa, että taustajärjestelmät ja tukitoimet ovat kunnossa uran alusta lähtien. Leirit ja valmennusryhmät suunnitellaan luistelijan tarpeiden mukaan.

Liitossa kehitetty valtakunnallinen leiritysjärjestelmä on Miian vastuulla. Hän pitää sitä tärkeänä työkaluna seuroille ja näkee siinä edelleen kehityspotentiaalia.

– Haluaisin, ettei kukaan putoa järjestelmän ulkopuolelle liian tiukkojen kriteerien takia. Valmennusryhmien toimintaan tarvitaan pidempi jatkumo, jos luistelijalla vain riittää motivaatiota ja kykyä. Näin tuki voidaan tarjota jo varhaisessa vaiheessa.

”Voisi olla järkevää järjestää alueellisia valmennusryhmiä. Se vähentäisi matkustustarvetta.”

Hän toivoo myös keinoja saada henkilökohtaiset valmentajat mukaan leireille, esimerkiksi järjestämällä heille koulutusta ja keskustelutilaisuuksia.

– Voisi olla järkevää järjestää alueellisia valmennusryhmiä. Se vähentäisi matkustustarvetta ja lisäisi osallistumismahdollisuuksia.

Miia myöntää, että kyse on osin voimavaroista, mutta muistuttaa, että ratkaisuja voi etsiä ja mallintaa myös muiden lajien toimintatavoista.

– Työhön kuuluu toki myös käytännön asioita, kuten tilavarauksia ja taulukoita. Nautin myös siitä puolesta, tykkään näprätä excel-taulukoiden parissa.

Viestintä rakentaa luottamusta

Seuratyössä Miia on nähnyt, kuinka tärkeää on avoin ja riittävä viestintä.

– Vaikka tuntuu, että asioita toistaa yhä uudelleen, on parempi viestiä liikaa kuin liian vähän. Näin voidaan välttää väärinkäsityksiä ja lisätä luottamusta.

”Vaikka harrastajamäärät ovat suurimmat pääkaupunkiseudulla, myös muualla Suomessa on aktiivista ja tärkeää toimintaa.”

Miian mielestä on tärkeää, että pienemmätkin seurat kokevat tulevansa huomioiduksi.

– Vaikka harrastajamäärät ovat suurimmat pääkaupunkiseudulla, myös muualla Suomessa on aktiivista ja tärkeää toimintaa. Esimerkiksi matkustuskulut ja kisamatkojen pituus ovat aivan eri luokkaa Joensuussa kuin Helsingissä ja se vaikuttaa myös harjoitteluun.

Oma polku, oma tyyli

Miia muistuttaa, että urheilun ei tarvitse olla vakavaa, vaikka sen parissa tehdäänkin tosissaan töitä. Hän kehottaa urheilijoita luottamaan itseensä, omaan valmennustiimiinsä ja seuraansa.

– Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, eikä huipulle tarvitse päästä tietyn ikäisenä. Jokaisella ikätasolla menestyminen on arvokasta, mutta vasta seniorivaiheessa mitataan, missä oikeasti mennään.

Miia uskoo, että vahva ja itselle mielekäs polku vie pitkälle.

– Saavutukset ovat hienoja, mutta kaikkein merkityksellisintä on se matka.

Kotimaassa on osaamista

Vaikka Suomi on pieni maa, Miia näkee meillä olevan vahvaa osaamista.

– Meillä on tietotaitoa ja tinkimätön asenne. Olen kuullut, että kentällä halutaan tehdä enemmän yhteistyötä. Uskon, että suomalaisella osaamisella ja yhteistyöllä pääsemme pitkälle.

”Parasta olisi, ettei tavoitella väkisin kaikkein vaikeimpia hyppyjä, vaan taataan terveet urat ilman vammautumisia.”

Hän muistuttaa, että vaikka ulkomailla kannattaa seurata kehitystä, ei se yksin riitä eikä ole ainoa tie.

Miian mukaan on hyvä, että taitoluistelun sarjojen ikärajat ovat nousseet. Hän toivoo kuitenkin, että vapaaohjelmiin saataisiin lisää luistelua hyppyjen rinnalle.

– Parasta olisi, ettei tavoitella väkisin kaikkein vaikeimpia hyppyjä, vaan taataan terveet urat ilman vammautumisia.

Toiveissa on, että jo suunnitellut muutokset, jotka painottavat enemmän luistelua, saadaan voimaan heti ensi vuoden olympialaisten jälkeen.

*oman toimensa ohella