Hanna Korhonen aloitti tuomariksi kouluttautumisen vuonna 2016 oman luistelu-uransa ohella. Tuomarina toimiminen on hänen mielestään jatkuvaa oppimista, eikä siinä ole koskaan valmis.

Hanna Korhonen aloitti luistelun vuonna 2004 äidin ja isosiskon jalanjäljissä Helsingfors Skridskoklubbissa. Hän eteni yksinluistelijana mineistä kansallisiin senioreihin asti ja päätti uransa keväällä 2020. Hanna mainitsee suurimmaksi tukijakseen luistelu-uran aikana äidin. Parasta oli, että äiti ymmärsi lajista todella paljon, koska myös hän harrasti luistelua ja toimi tuomarina.

Vahva lajitietämys jo ennen koulutuksia innosti tuomariuralle. Hanna aloitti kouluttautumisen jo ennen aktiiviuran päättymistä. Hän koki, että tuomarikurssit voisivat hyödyttää häntä omalla luistelu-uralla. Hanna on tuomaroinnin lisäksi kova penkkiurheilija, sillä hän on teini-ikäisestä asti seurannut aktiivisesti kansainvälisiä kilpailuja.

– Pahimmillaan tietokoneen selaimen eri välilehdillä on ollut käynnissä kolme eri kilpailua, ja olen sukkuloinut niiden välillä, Hanna naurahtaa.

Kilpailuja seuratessa saa hyvää harjoitusta tuomaroinnista. Hänen mielestään tuomarina on tärkeää seurata ja saada kokemusta kansainvälisistä kilpailuista, koska ainoastaan kotimaan kilpailuja seuraamalla on mahdotonta saavuttaa omaa maksimi kapasiteettiaan.

Konkareilta oppia

Hanna aloitti tuomariksi kouluttautumisen seuratuomarikurssilla vuonna 2016. Seuratuomarina hän on toiminut vuodesta 2017. Hän suoritti teknisen spesialistin koulutuksen ja lajituomarikurssin syksyllä 2019, minkä myötä hän sai alkaa arvioida myös ISU-arvioinnin kilpailuja. Korona hidasti kouluttautumista, koska kilpailujen perumisen vuoksi ei ollut mahdollisuutta suorittaa vaadittuja harjoitteluita. Tällä hetkellä Hanna on yksinluistelun kolmannen luokan kansallinen tuomari ja videoeditoija.

”Mietin sitä, miten taitavia tuomareita meillä Suomessa on oikeasti myös kansainvälisellä tasolla.”

Parhaita asioita tuomarikoulutuksien aikana on ollut uuden oppiminen ja kouluttajien laaja tietämys taitoluistelusta. Heiltä on oppinut paljon ja se on tuntunut rikastavalta.

– Mietin sitä, miten taitavia tuomareita meillä Suomessa on oikeasti myös kansainvälisellä tasolla. Mielestäni on ollut hienoa kuulla heidän ajatuksiaan, Hanna kertoo.

Kykyä työskennellä paineen alla

Haastavalta on tuntunut epävarmuuden sietäminen, koska joskus luistelijaa on vaikeaa arvioida. Tällaisia tilanteita tulee, jos luistelussa ei ole jatkuvuutta. Luistelija esimerkiksi tulkitsee jotkut ohjelman kohdat voimakkaasti esittäen ja joissain kohdissa luistelija on ikään kuin omassa kuplassaan ja katse on jäässä. Tuomarina toimiessa täytyy pystyä seisomaan omien päätösten takana ja perustelemaan ne, vaikka valinnat saattavat tuntua epävarmoilta.

Teknisessä paneelissa vaikeinta on ollut monen asian yhtäaikainen seuraaminen suorituksen aikana. Luistelijan tehdessä piruettia spesialisti laskee pyörityt kierrokset ja asentovariaatioiden määrän. Samaan aikaan pitää osata kertoa, mistä elementistä on kyse ja tekeekö luistelija esimerkiksi jalanvaihtoa kesken pyörimisen.

– Pitää olla itselleen armollinen ja hyväksyä se, että me olemme oppimassa tuomaristossa, Hanna sanoo.

Hanna toimi ensimmäistä kertaa tuomarina ISU-arvioinnin kilpailuissa viime syksynä. Aluksi tuntui haastavalta arvioitavien osa-alueiden suurempi määrä verrattuna tähtiarviointiin. Päätöksiä pitää tästä huolimatta pystyä tekemään nopeasti.

Lajin kehittyessä tuomari kehittyy myös

Hannan näkemys luistelusta lajina on muuttunut todella paljon tuomarikoulutusten myötä. Hän seuraa lajia kriittisemmällä silmällä kuin ennen ja hänelle on muodostunut luistelusta monipuolisempi kuva tuomaroinnin kautta. Hannan uran aikana harjoituksissa painotettiin hyvän ryhdin ja kannatuksen merkitystä. Tämä on kantanut myös tuomariuralle asti ja hyvä ryhti on asia, jota hän arvottaa korkealle arvioidessaan.

”Tuomarointi on jatkuvan oppimisen prosessi, ikinä ei ole valmis.”

Tuomarikoulutusten myötä hän on ymmärtänyt, ettei tuomarointi ole niin mustavalkoista kuin hän luistelu-uran aikana ajatteli. Tuomaritkin ovat vain ihmisiä, joille sattuu välillä virheitä. Lopputulos perustuu tuomareiden antamien pisteiden keskiarvoon.

– Tuomarointi on jatkuvan oppimisen prosessi, ikinä ei ole valmis. Lajin kehittyessä tuomari kehittyy siinä samalla, Hanna summaa.

Hanna suosittelee tuomariuraa ihmiselle, joka nauttii luistelun katselusta ja haluaa oppia lajista enemmän. Tuomarille tärkeitä ominaisuuksia ovat yhteistyökyky, avoimuus, paineensietokyky, uskallus kysyä eikä saa pelätä tehdä virheitä.

Hannalla on hyvin selkeät tavoitteet tulevaisuudestaan tuomarina. Hän tähtää kansainväliseksi tuomariksi, mutta tiedostaa sinne asti etenemisen vievän aikaa. Hänestä olisi hienoa päästä esimerkiksi Junior Gran Prix –osakilpailun tuomaripaneeliin. Lähitulevaisuuden tavoitteena on saada mahdollisimman paljon kokemusta kotimaan kilpailuista ja kehittyä jatkuvasti.