Kanadalais-tanskalaiset jäätanssijat Laurence Fournier Beaudry ja Nikolaj Sørensen ovat pari niin jäällä kuin yksityiselämässä. Kotona puhutaan sujuvasti sekaisin ranskaa, englantia ja tanskaa, mutta jäällä kommikoidaan ranskaksi. Hurmaava, Suomesta pitävä kaksikko kertoi elämästään ja tavoitteistaan avoimesti SkatingFinlandille Finlandia Trophy Espoon kulisseissa.

Nykyisin Kanadaa edustava jäätanssipari Laurence Fournier Beaudry ja Nikolaj Sørensen nähtiin viiden vuoden tauon jälkeen jälleen Suomessa, Finlandia Trophyssa Espoon jäällä. Aiemmin Tanskaa edustanut pari oli takavuosina tuttu näky suomalaisjäillä ja Finlandia Trophyn podiumilla kahdella pronssillaan. Tänä vuonna Laurence ja Nikolaj avasivat kautensa Espoossa ja luistelivat ennätyspisteillään jäätanssin voittoon.

– Halusimme kilpailla Suomessa ja valitsimme tarkoituksella tämän kisan. Emme ole olleet Suomessa sitten vuoden 2017 Finlandia Trophyn. Yleisön kannustus on aina upeaa, ja on mahtava olla maassa, jossa taitoluistelua todella arvostetaan, Nikolaj Sørensen, 33, kertoo. 

Samana vuonna pari osallistui Helsingin MM-kilpailuihin ja hankki Tanskalle jäätanssin olympiapaikan. Kanadalaissyntyiselle Laurencelle ei kuitenkaan myönnetty Tanskan kansallisuutta, vaikka Tanskan luisteluliitto kuinka aneli sitä. Kulttuuri- ja urheiluministeriöstä vastattiin, ettei kukaan saa erikoiskohtelua.

Tanskalaisista kanadalaisiksi

Jäätanssipari oli pettynyt, kun Laurence ei saanut kansalaisuutta.

– Yritimme ajatella, etteivät olympialaiset ole niin tärkeä asia kuin luistelusta nauttiminen ja siinä kehittyminen. Mutta kun monet harjoituskaverimme valmistautuivat olympialaisiin, alkoi ottaa aivoon, Nikolaj Sørensen muistelee.

Laurence ja Nikolaj alkoivat miettiä, mitä he voisivat tehdä päästäkseen olympialaisiin.

– Päätimme hakea Nikolajlle Kanadan kansalaisuutta, Laurence Fournier Beaudry, 30, kertoo.

Kanadalaiset olivat superonnellisia saadessaan parin joukkueeseensa ja ottivat luistelijat avosylin vastaan. 

– Tanskan liitto vapautti meidät edustamaan Kanadaa. He olivat kiitollisia kaikesta siitä, mitä olimme tehneet Tanskan taitoluistelun hyväksi. Se oli todella liikuttavaa, Laurence jatkaa.

Kaudella 2018–19 pari ei voinut osallistua kansainvälisiin kilpailuihin, mutta Kanadassa riitti kansallisia ja alueellisia kisoja, jotka pitivät kisavireen yllä.

 – Oli mahtavaa olla maassa, jossa emme olleetkaan ainoa jäätanssipari! Nikolaj iloitsee.

Muutoksella oli myös kääntöpuolensa. Tanskassa pari oli aina ollut ykköspari.

– Ensimmäisellä Kanadan-kaudella vähän stressasi, kun emme tienneet, miten meidät rankataan, Laurence sanoo. 

Kanadan mestaruuskilpailuissa vuonna 2019 parin tavoite oli saavuttaa paikka Neljän maanosan- ja MM-kilpailuihin. Se onnistui, ja pari sijoittui MM-kilpailuissa sijalle 10.

– Seuraavalla kaudella olimme mitaleilla molemmissa GP-kisoissamme. Odotimme innolla Montrealin MM-kilpailuja 2020, vaikka tiesimme olevamme niin sanotusti Kanadan kolmospari Kaitlyn Weaverin ja Andrew Pojen sekä Piper Gillesin ja Paul Poirierin jälkeen, Nikolaj toteaa.

Kärsivällisyys koetuksella

Sitten alkoivat terveyshuolet. Laurence meni polven takia lääkäriin kesällä 2019. Nikolaj lähti mukaan, koska hänenkin polvessaan oli tuntemuksia. Kävi ilmi, että Laurencen tilanne ei vaatinut leikkausta, mutta Nikolajn asiat olivat huonommin. Polven nivelkierukka, joka oli jo leikattu kertaalleen vuonna 2009, oli revennyt.

Ennen Grand Prix -sarjan Skate America -kilpailua polvea hoidettiin kortisonilla. Kun pari palasi kotiin, Laurence ja Nikolaj yrittivät harjoitella.

– Huomasin, että polveeni sattui niin etten voinut luistella. En käynyt jäällä kuuteen päivään.

– Päätimme kuitenkin osallistua Pekingin Grand Prix -kilpailuun. Söin erittäin vahvoja lihaskipulääkkeitä. Kun nivelkierukka on revennyt, ei pitäisi luistella, se on väärää kehon rääkkäämisen kulttuuria, Nikolaj jatkaa. 

– Se oli erittäin stressaava vuosi. Meidän piti vain luottaa kokemukseemme, Laurence kertoo.

Lisäksi kävi ilmi, että Nikolajlla oli jalassaan vakava luu-niveltulehdus. Joulukuun 16. mies pääsi leikkaukseen, jossa ilmeni, että nivelkierukkakin oli paljon pahemmassa kunnossa kuin oli kuviteltu. Sen revennyt osa poistettiin.

– Toipuminen kesti todella kauan. Halusimme kilpailla MM-kisoissa 2020 kotijäillä Montrealissa. Teimme kaikkemme, mutta lopulta piti tehdä raskas päätös: kisat jäävät väliin. Riskit olivat liian suuret, Nikolaj toteaa surumielisesti.

Sitten tuli korona, ja kilpailut peruttiin. Kanadan jäähallit sulkeutuivat kolmeksi kuukaudeksi. 

– Tuntui kuin koko elämä olisi ollut tauolla, Laurence huokaa.

Nikolaj ei päässyt Tanskaan tapaamaan vanhempiaan. Valmentajat käyttivät luovuuttaan ja pitivät yhteyttä Zoomin avulla. Pidettiin tanssitunteja, urheilupsykologiaa ja ravitsemustiedettä. Se sai urheilijat pysymään järjissään. Jäätanssiparin onni oli se, että he ovat pari myös yksityiselämässä ja asuvat yhdessä. 

– Se auttoi todella paljon! Olemmehan joka tapauksessa toistemme kanssa 24 tuntia vuorokaudessa, Laurence nauraa.

Kesäkuun alussa osa yksityisistä jäähalleista aukesi kansainvälisen tason luistelijoille. Onneksi Montrealin IAM-tiimillä oli hyvät kontaktit hallien edustajiin. Korona-aikana Laurence ja Nikolaj päätyivät filmitähdiksikin.

– Teimme pienen taide-elokuvan, The World of Ice, joka kertoo, miten jää syntyy ja mitä se edustaa eri kulttuureille, Nikolaj kertoo.

Tukholman MM-kilpailuihin pääseminen 2021 tuntui parista mahtavalta, vaikkei yleisö ollutkaan kannustamassa. 

Viimein olympialaisiin

Vuonna 2022 suuri unelma täyttyi: Laurence ja Nikolaj edustivat Kanadaa Pekingin olympialaisissa. Mutta kokemus ei ollut sellainen kohokohta kuin he olivat etukäteen kuvitelleet.

– Harjoittelimme huippuparien kanssa, ja valmentajat olivat stressaantuneita, koska he tiesivät, että tiimin pareilla on mahdollisuus voittoon ja muihin mitaleihin. Viime kausi oli todella painostava, Nikolaj tunnustaa. 

– Emme voineet vaikuttaa siihen, kuinka iso merkitys olympialaisille annettiin. Niiden aikana sain viestejä ihmisiltä, joiden kanssa en ollut puhunut 15 vuoteen. Tiesimme, että koko maailma seurasi meitä. Enää ei ollut hauskaa harjoitella, ja kauden lopulla mietin, haluanko enää jatkaa jäätanssia. Puhuimme siitä avoimesti, Nikolaj jatkaa.

”Kotona puhutaan sekaisin kolmea kieltä, jäällä kommunikoidaan ranskaksi.”

– Oli tietysti hienoa päästä viimein olympialaisiin, täydentää Laurence, jolla oli myös epäilyksiä uran jatkamisen mielekkyydestä. Hän koki silti, että parilla oli vielä annettavaa luistelulle. 

Nyt pari ottaa kauden tai jopa joka kisan kerrallaan, eikä pidä mitään itsestäänselvytenä. Heidän tavoitteenaan on jatkaa uraansa Montrealissa vuonna 2024 pidettäviin taitoluistelun MM-kilpailuihin ja päättää ura kotiyleisön edessä.

Avoimessa ajatustenvaihdossa on tärkeää yhteinen kieli. Uran alussa pari käytti englantia. Kun he alkoivat seurustella, Laurence ryhtyi opiskelemaan tanskaa, koska hän halusi ymmärtää mahdollisia lapsiaan. Nykyään Nikolaj puhuu sujuvaa ranskaa. Kotona puhutaan sekaisin kolmea kieltä, jäällä kommunikoidaan ranskaksi.

Vapaatanssissa kolmas osapuoli

Kanadalais-tanskalaisten tämän kauden rytmitanssi sujuu Gloria Estefanin musiikin tahtiin. Laurencen isäpuoli on laulajan suuri fani, joten musiikki on naiselle tuttua. Laurence on ammattimuusikoiden lapsi, joka leikkaa parin musiikin kokonaisuudeksi. Nikolaj ei aluksi uskonut pystyvänsä tanssimaan congaa, mutta erityisesti koreografisen askelsarjan tekeminen olikin hauskaa.

Parin vapaatanssin musiikki paljastui yleisölle vasta kisapäivänä. Se koostuu viidestä eri kappaleesta, muun muassa bolero-rytmistä ja flamencosta. Mukana on myös pieni Beethoven-lainaus.

– Olemme haaveilleet tämän musiikin käytöstä jo viisi vuotta. Rakastamme Ennio Morriconen sävellyksiä, mutta emme halunneet kertoa samoja tarinoita kuin elokuvat, joissa sitä kuullaan. Loimme oman modernimman version, jossa Morricone kohtaa Tarantinon.

”Ensinnäkin haluamme nauttia harjoittelemista ja kilpailemisesta, pitää hauskaa.”

Vapaatanssissa Laurencella on yllään pitkä, musta halkiohame, johon oli aluksi totuttelemista.

 – Vain todella hyvä luistelija pystyy luistelemaan noin painavan hameen kanssa, Nikolaj ihailee.

 – Hame hidastaa liikettä muun muassa käännöksissä. Kun luistelen se päälläni, se on kuin tanssin kolmas osapuoli. Se korostaa liikkeitä, mutta sen kanssa on myös todella hauskaa tanssia, Laurence säteilee.

Kovat tavoitteet

Laurencella ja Nikolajlla on kovat tavoitteet alkaneelle kaudelle.

– Ensinnäkin haluamme nauttia harjoittelemista ja kilpailemisesta, pitää hauskaa. Meille on myös tärkeää yhteyden luominen ei vain toisiimme, myös valmentajiin, kilpakumppaneihin, kaikkiin ihmisiin, joita luistelun kautta tapaamme, Laurence kertoo.  

– Nyt uskallamme sanoa, että haluamme voittaa kaikki ne kilpailut, joihin osallistumme. Espoon jälkeen ovat vuorossa Grand Prix -kisat Ranskassa ja Japanissa. Niihin osallistuu pareja, jotka olivat meidän edellämme MM-kisoissa. Aiomme voittaa heidät ja nousta palkintokorokkeelle MM-kilpailuissa Saitamassa, Nikolaj tunnustaa. 

– Tanskaa edustaneena skandinaavina en uskaltanut tunnustaa tätä, mutta aika rapakon toisella puolella on opettanut lausumaan tavoitteet ääneen. Olemme nähneet parhaiden parien sekä pitävän hauskaa harjoituksissa että voittavan arvokisoja. Tahdomme pystyä samaan, Nikolaj kiteyttää.

Laurence ja Nikolaj haluavat jatkossakin palata kilpailemaan Suomeen, sillä he saavat energiaa suomalaisyleisön kannustuksesta.

– Olisimme tahtoneet tulla Espoon Grand Prix’hin. Ehkä näemme ensi vuonna Finlandia Trophyssa ja mahdollisessa GP-kisassa Suomessa. Aiomme olla ensi kaudella rankingissa niin korkealla, että saamme itse päättää, mihin GP-kisoihin osallistumme. Silloin valitsemme Suomen, suloinen pari toteaa yhteen ääneen.