Tiina Puhakka aloitti Team Uniquen joukkueenjohtajana kaudella 2019–2020. Neljän kauden mittaisella jojourallaan Tiina saavutti joka vuosi uuden joukkueen luottamuksen ja oli myös valmennuksen ja luistelijoiden vanhempien arvostama arjen tukipilari. Nyt perheen luistelijan lopetettua joukkueessa myös Tiina on siirtymässä syrjään omasta luottamustehtävästään, ja on aika summata kokemuksia kuluneilta kausilta.

Tiinalla on urheilutaustaa yleisurheilun puolelta. Tämä on auttanut häntä huippu-urheilijoiden luottoaikuisena toimimisessa. Tiina korostaa, etteivät urheilumaailmassa päde yritystoiminnan lainalaisuudet ja nopeatempoisessa kulttuurissa pitää olla valmis selviämään tilanteesta kuin tilanteesta.

”Meille on ollut tärkeintä ylläpitää positiivista pöhinää ja opettaa nuorille, että urheilun pitää olla hauskaa, vaikka se olisi kuinka tavoitteellista.”

Kahden viimeisen jojokautensa ajan Tiina toimi tiiviinä parina jo 19. kauttaan muokkajoukkueen taustavoimissa aloittavan Sonja Snyggin kanssa. Nämä naiset tunnetaan tyttäriensä seurassa Helsingfors Skridskoklubbissa yleisesti lämminhenkisinä ”mammoina”, jotka ovat aina siellä, missä heitä tarvitaan ja luovat ympärilleen positiivista energiaa.

– Olemme Sonjan kanssa keskustelleet paljon siitä, millaisen roolin katsoimme itsellemme sopivan. Meille on ollut tärkeintä ylläpitää positiivista pöhinää ja opettaa nuorille, että urheilun pitää olla hauskaa, vaikka se olisi kuinka tavoitteellista, Tiina alleviivaa.

Koska Tiina toimi joukkueenjohtajana SM-seniorisarjassa, on hänelle ollut itsestään selvää, että jojojen roolista ja toimintatavoista on keskusteltu aina kauden alussa myös joukkueen kapteenin kanssa. Näin varmistettiin, että tehtiin sitä, mitä luistelijat toivoivat. Ilman ehdotonta luottamusta jojot eivät pysty joukkueen tukena ja ilmapiirin aistijoina toimimaan, Tiina huomauttaa.

Kotoisa tunnelma luo turvaa urheilijoille

Team Uniquen jojotiimi muistetaan hotellien käytäviltä hulvattomana kaksikkona, joka pyyhältää menemään yöpuvuissa ja villasukissa. Heidän helposti lähestyttävä olemuksensa toimi, ja monet hetket he ovat viettäneet hotellihuoneessa ovet avoinna niille luistelijoille, jotka haluavat jojojen luo tulla, ja makoilleet joukkueen kanssa isolla sängyllä juttelemassa milloin mistäkin.

– Tämän vuoden SM-kisaviikonloppuna unikit halusivat yöpyä kisapäivien välissä hotellissa ja me olimme tietenkin mukana. Kun illalla yritimme Sonjan kanssa uteliaina vilkuilla televisiosta lyhytohjelmakilpailua, jota emme hallilla kokonaan nähneet, tytöt sanoivat suoraan, että nyt katsotaan Euroviisu-karsintaa ja keskitytään vain huomiseen. Näissä tilanteissa joukkueenjohtajien on tärkeää ymmärtää, mikä on urheilijoilla parhaaksi, Tiina pohdiskelee.

Tiina liukui joukkueenjohtajaksi vaivihkaa – hänellä on aina tapana tarttua käytännön asioihin, jotka tarvitsevat hoitajaa. Näitä tehtäviä SM-seniorijoukkueen joukkueenjohtajalla sitten riittikin: kuljetus-, lento- ja hotellivaraukset, ruokailujen tilaamiset, budjetointi, laskujen tarkastaminen, paperiasiat, protokollat, liiton maajoukkueportaalin ylläpito ja vanhemmille tiedottaminen. Ajan joukkueenjohtajana toimimiseen Tiina kertoo löytäneensä siksi, että hän voi siviilityössään suunnitella päiviensä kulun itsenäisesti.

Vaivannäköä arvostetaan

Unikkijojojen tarjoilemat välipalat ovat keränneet mainetta ja kunniaa. Joukkue on saanut nauttia valmiiksi kuorituista hedelmistä, kauniisti tarjoilluista voileivistä ja pienistä herkkuyllätyksistä. Tämä on ollut Sonjan ja Tiinan tapa osoittaa urheilijoille, kuinka tärkeitä he ovat ja myös vähän helliä nuoria, joiden arki on tiukasti aikataulutettua, ja joista monet asuvat jo omillaan.

– Tytöt osaavat arvostaa meidän vaivannäköämme, mutta laskevat he siitä sopivasti leikkiäkin. Kerran yksi luistelija tokaisi minulle, että onhan se hyvä, kun sinä kuorit mandariinin valmiiksi, etteivät minun kisakynteni mene pilalle, Tiina muistelee nauraen.

”Tytöt osaavat arvostaa meidän vaivannäköämme, mutta laskevat he siitä sopivasti leikkiäkin.”

Joukkueenjohtajan pitää Tiinan mielestä olla taitava verkostoituja, eikä hyvästä ihmistuntemuksestakaan ole haittaa. Tärkein suhde luodaan tietysti luistelijoihin. Tiina vakuuttaakin, että kauden aikana ehtii aina oppia tuntemaan jokaisen urheilijan. Hän pitää tärkeänä sitä, että joukkueenjohtaja on hallilla seuraamassa harjoituksia silloin tällöin ja mukana esimerkiksi joukkueen leireillä.

– Luistelijat tuntevat minut ja Sonjan hyvin. Heistä osa hakeutui minun ja osa Sonjan luokse, kun aikuista tarvittiin. Me puolestamme tiesimme sen, kuka kaipaa puhetta ja kenelle pelkkä katse riittää, Tiina kertoo.

Kisapäivinä on erityisen tärkeää se, että joukkueen taustahenkilöt tietävät paikkansa, eivätkä häiritse joukkueen keskittymistä. Tiina kertaa tapahtumia eräästä kilpailusta, jonka jälkeen hänen oma tyttärensä kysyi, että olitko sä siellä. Silloin Tiina tiesi, että hän oli onnistunut tehtävässään. Toisinaan on sitten taas joukkueenjohtajan hetki mennä lähelle. Tämän Tiina teki esimerkiksi 2023 Milanon kilpailuissa, kun jokainen unikki sai onnistuneen vapaaohjelman jälkeen lämpimän halauksen.

Yhteistyötä moneen suuntaan

Yhteistyössä valmennuksen kanssa Tiina pitää tärkeimpänä avointa keskustelua. Hän korostaa, että joukkueenjohtajan on tärkeää ymmärtää, ettei hänen roolinsa nimikkeestä huolimatta ole johtaa joukkuetta, vaan toimia taustatukena. Tiina kiittää Team Uniquen päävalmentajaa Mirjami Penttistä siitä, että hän on opettanut tietämättömänä lajin pariin tulleelle äidille vuosien varrella paljon.

– Minulle on ollut tärkeää oppia edes vähän esimerkiksi elementeistä ja tasoista, jotta voin paremmin ymmärtää luistelijoita ja valmentajia. Näistä on myös ollut hauska jutella muiden aiheeseen vihkiytyneiden vanhempien kanssa, Tiina sanoo.

Joukkueenjohtajana Tiina on aktiivisesti tiedottanut joukkueen asioista vanhemmille. Hän mainitsee, että yksi eniten vanhempien kesken puhutuista aiheista on ollut raha, mikä on luonnollista, kun kyseessä on SM-seniorijoukkue. Oman seuran sidosryhmien ohella Tiina kertoo ottaneensa yhteyttä myös Taitoluisteluliittoon ja esittäytyneensä, jotta joukkueen asioiden hoitaminen on ollut sujuvaa.

Tiina analysoi pärjänneensä joukkueenjohtajana olemalla oma itsensä ja heittäytymällä rohkeasti uusiin tilanteisiin. Hän kehottaa kaikkia vanhempia lähtemään aktiivisesti mukaan seuratyöhön ja toteuttamaan ideoitaan reippaasti.

Tiina myös muistuttaa, että esimerkiksi harkkakyydit ovat hyviä paikkoja oppia tuntemaan luistelijan kavereita. Tiinan kyydissä on aina juteltu, vaikka sitten Helsingin nähtävyyksistä – kiitos Tiinan, moni unikkiluistelija muistaa, että Sibelius-monumentin on suunnitellut Eila Hiltunen.

Tiinan ura joukkueenjohtajana huipentui kahdeksan päivän MM-kisamatkaan Lake Placidiin. Sen sujuminen ongelmitta oli hänelle ja jojopari-Sonjalle hieno osoitus saumattomaksi hioutuneesta yhteistyöstä.

– Olen minä kyllä todella onnellinen siitä, että meillä kotona käy yhä kanssani juttelemassa pari vuotta sitten lopettaneita unikkeja, jotka kutsuvat minua mammaksi tai mummoksi, Tiina lopuksi herkistyy ja kiittää vielä, että työelämää varten hän on joukkueenjohtajana saanut arvokasta kokemusta ryhmässä ja nuorten kanssa toimimisesta.