Taitoluistelija Jenni Saarinen ilmoitti uransa päättymisestä marraskuisissa GP-kisoissa Espoossa heti vapaaohjelman jälkeen. Lähes vuotta myöhemmin Jenni toteaa ratkaisun olleen oikea. Kansainvälinen ura on vaihtunut tulevien tähtien valmennukseen. 

– Mikään ei ole jäänyt kaivelemaan. Vuoden mittaan ei ole ollut ikävä kilpailukentille tai omille harjoitusjäille. Oikeastaan vain kerran on iskenyt ikävä entiseen. Mutta sekin meni ohitse, kun on käynyt jäällä pyörähtämässä itsekseen, hän kertoo.

Jenni valmensi jo oman uransa ohella kotiseuransa Kooveen taitoluistelijoita.

 – Oli aika selkeä päätös, että jatkan valmennusta. Se tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta tässä kohtaa elämässä, sillä viihdyn jäähallilla. Tykkään lapsista ja tunnen, että minulla on heille annettavaa tämän lajin parissa.

Jenni valmentaa täysipäiväisesti vastuullaan B-silmut, Minit ja Timantit eli seuran tintit.  

– Pidän siitä, että minulla ovat juuri nuo kolme ryhmää. Yhdistelmä tarjoaa hyvän jatkumon edistää lasten luistelu-uraa ja seurata heidän kehitystään.

Jenni luonnehtii näiden ikäluokkien luistelijoita ihaniksi valmennettaviksi.

 – He tulevat aina innoissaan ja hyvällä mielellä treeneihin. He haluavat koko ajan oppia ja tehdä uutta. Heille ei vielä millään tavalla ole tullut sellaista väsymystä ja pakotusta lajiin, joka myöhemmällä iällä saattaa nousta esiin.

Urasta iso etu valmennuksessa

Jenni kuului olympia-, MM- ja EM-edustajanamme taitoluistelun eliittiin. Viimeiset luisteluvuotensa hän asui ja harjoitteli Oberstdorfissa Michael Huthin valmennuksessa. Kotimaassa valmennuksesta vastasi Minna Järvinen. Hänen taidoissaan näkyy myös Susanna Haaralan ja Maaret Siromaan työ.

Ex-huippuluistelijasta on iso etu, että hän on urallaan kokenut paljon ja työskennellyt eri valmentajien kanssa. Myös maajoukkueleireillä ja kansainvälisessä leirityksessä Jenni on saanut tutustua erilaisiin valmentajiin ja kokeilla heidän oppejaan.

– Minulle on kertynyt laaja skaala erilaisia harjoitteita ja valmennusmenetelmiä. On ollut kiva valmentaa välillä myös meidän ykkösryhmää ja hyödyntää niitä harjoitteita, joita itsekin olen tehnyt.

”Työ jatkuu tuntien jälkeen ajatuksissa ja välillä tulee uniinkin.”

Hyvä valmentaja on Jennin mukaan helposti lähestyttävä, kannustava mutta samalla vaativa. Intohimo työhön on tärkeää.

– On otettava huomioon perusasiat, joita jatkuvasti vaaditaan ja halutaan nähdä, että taso pysyy yllä, hän painottaa.

Valmentaminen vaatii tekijältään kärsivällisyyttä. Jenni myöntää, ettei se ole hänen parhaita luonteenpiirteitään, mutta pikku hiljaa siihenkin oppii, tottuu ja sopeutuu.

Valmentajan työssä Jennin on yllättänyt, kuinka paljon se vaatii aikaa.

– Työ jatkuu tuntien jälkeen ajatuksissa ja välillä tulee uniinkin, hän naurahtaa.

Vierumäellä triplasti useammin

Päätoimisen valmennuksen ohella Jenni jatkaa opiskelua. Tänä syksynä lähti käyntiin viimeinen vuosi Vierumäellä suoritettavaa liikunnanohjaajan perustutkintoa. Samaan aikaan hän käy myös taitoluisteluvalmentajan kakkostason koulutusta, joka päättyy vuoden vaihteessa.

– Kyllä tässä hommia riittää ja Vierumäellä aikaa vierähtää. Kun päätin luistelu-uran, kuvittelin, ettei tarvitse enää niin usein Vierumäelle matkustaa. Nyt tuntuu, että olen siellä tuplasti, jopa triplasti enemmän kuin kilpailuvuosina.

Valmentajien keskinäinen verkostoituminen on Jennin mielestä hyvällä mallilla Suomessa, sillä tarjolla on paljon erilaisia tapahtumia, joissa pääsee vaihtamaan mielipiteitä.

 – Esimerkiksi tuossa kakkostason valmentajakoulutuksessa näkee paljon muiden seurojen valmentajia ja pääsee juttelemaan. Näin on mahdollista vaihtaa tietoa toiminnasta eri seuroissa.

Toistaiseksi Jenni haluaa pysyä valmennuksen parissa. Eteenpäin mennään vuosi kerrallaan ja katsotaan, mihin yksityiselämässäkin päädytään. Pikku hiljaa eteenpäin, on mottona juuri nyt.

– Haluan joka tapauksessa pysyä liikunnan parissa.

Lopettamispäätös rauhassa

Jennin oli jo pidempään miettinyt uran lopettamista, ennen kuin päätös syntyi.

– Ajatus oli pyörinyt mielessä jo kesällä, mutta olin painanut ajatuksen sivuun ja miettinyt, että ehkä tämä vuosi vielä vedetään. Viikko ennen marraskuista GP-kilpailua syntyi kuitenkin lopullinen päätös. Tämä oli tässä ja nyt riittää.

Jenni keskusteli ratkaisusta valmentajiensa ja läheistensä kanssa. Kaikki olivat päätöksen takana. Vanhemmat olivat koko uran ajan tukeneet, mitä ikinä päätöksiä Jenni halusi tehdä.

– Kyllä siinä kyyneleitä vuodatettiin jonkun verran viimeisen viikon aikana. Omalla tapaa oli haikea fiilis ja tyhjä olo, kun päätöksen teki.

”Minulla alkoi painaa halu siirtyä uuteen elämänvaiheeseen.”

Jenni neuvookin lopettamista harkitsevan pohtivan päätöstä kaikessa rauhassa ja monelta kantilta.

– On hyvä pohtia rohkeasti kaikkia vaihtoehtoja. Mietin itse, mitä plussia ja miinuksia minulla sillä hetkellä taitoluistelussa oli, ja kummat vaakakupissa enemmän painoivat. En enää nauttinut arjen tekemisistä niin kuin ennen. Minulla alkoi painaa halu siirtyä uuteen elämänvaiheeseen.