Henkilöt

Elämäntapana taitoluistelun arviointi

Leena Laaksonen on maailmalla kuin kotonaan

11 huhtikuun, 2023 Kaisa Viitanen Sari Niskanen

Kotona vain häthätää välillä nukkumassa, ei pienintäkään ongelmaa vapaa-ajan vietossa? Suomen huipputuomareihin kuuluvalle Leena Laaksoselle taitoluistelu ja sen oikea arviointi on elämäntapa, sen keskus.

Moni huippuluistelija tekee kilpailu-uran jälkeen näyttävää työtä taitoluistelumaailmassa. Aina kansainvälisiin pesteihin ei kuitenkaan tarvita arvokilpailumitaleja. Leena Laaksonen on edennyt kansainväliseksi huipputuomariksi ja kouluttajaksi repussaan valtava halu oppia aina uutta lajista sekä kunnon ripaus nöyryyttä.

Parolassa Hämeenlinnan kupeessa asuva Leena Laaksonen on oikea asuntosäästäjä. Hän työskentelee kansainvälisissä arviointitehtävissä niin yksin- ja pariluistelussa kuin muodostelmaluistelussa, toimii kouluttajana ympäri maailman, on tiiviisti mukana Kansainvälisen luisteluliiton työskentelyssä ja kaiken muun päälle on tuttu näky myös ympäri Suomen niin kilpailujen paneeleissa kuin vierailijana seuroissa.

– Erityisesti syksy, elokuusta lokakuun loppuun, on niin kiireistä, että käyn kotona lähinnä vain välillä nukkumassa. Kesällä saattaa olla muutama viikko lomaa, Leena nauraa itsekin.

– Mutta minulle tämä on elämäntapa.

Halua kehittyä paremmaksi

Leena Laaksosen tie taitoluistelun pariin oli klassinen: luistelukouluohjaajana toiminut Tuula-äiti nappasi tytön mukaan hallille. Lajin kilpailijana hän viihtyi 15-vuotiaaksi asti.

– Oikeastaan pidin enemmän arkisesta harjoittelusta kuin kilpailemisesta. Toki taitoluistelu antoi myös tiiviin ystäväpiirin, jonka kanssa kilpailumatkat ja leirit olivat iso elämys.

Vielä paljon suurempi elämys nuorelle Leenalle oli päästä taitoluistelutuomariksi kouluttautuneen äiti-Tuulan kanssa kilpailuihin katsojan ja oppijan roolissa.

– Seurasin äitini työskentelyä tuomarina, ja aloin omatoimisesti harjoitella arviointia. Jo 15-vuotiaana kävin ensimmäisen tuomarikurssin. Tuomariksi kouluttautuminen ei ollut minulle vain ajanviete, vaan tärkeä osa itseäni ja myös ajatuksiani tulevaisuudestani, ammatista.

Nuoren tytön piti arjessaan priorisoida monia asioita.

– Kun lukiossa oli vanhojen tanssit, muut jatkoivat juhlimaan, minä matkustin yöjunalla Joensuuhun tuomariksi. Ja kun oli aika valmistautua ylioppilaskokeisiin, lukemisen sijaan menin Ouluun harjoittelemaan muodostelmaluistelun arviointia.

Oppimisinnolla ei ollut rajoja. Leena haki koko ajan tuomariopintoja täydentävää koulutusta ja matkusti ulkomaille kansainvälisiin seurakilpailuihin saadakseen kokemusta. Kääntäjän opinnot veivät hänet – ei lainkaan sattumalta – Kanadaan, jossa hän imi itseensä tietoutta Pohjois-Amerikan taitoluistelukulttuurista. Myös gradun aihe löytyi sieltä.

– Alusta alkaen minulla oli valtava halu kehittyä aina vain paremmaksi tuomariksi. Samoin kansainvälinen ura oli tavoitteenani jo nuorena.

Arviointi on yhteistyötä

Leena Laaksonen kohosi muodostelmaluistelun kansainväliseksi tuomariksi vuonna 2001 ja yksin- ja pariluistelun vastaavaksi heti vuotta myöhemmin. Tuomaritehtäviin tuli uusi haaste, kun taitoluistelussa vaihdettiin vanha 6.0-arviointi nykyiseen ISU-arviointiin.

– 6.0-arviointi oli erityisesti kansainvälisellä tasolla tosi vaativaa. Tuomari antoi vain kaksi pistettä ja niillä piti sijoittaa luistelija. Tuomarilla piti olla tarkat perustelut sijoittamisistaan, tuomarikokoukset olivat joskus tosi tiukkoja. ISU-arviointi muutti arvioinnin tarkemmaksi ja korosti palautetta. Siihen siirtyminen oli minulle henkilökohtaisesti luontevaa.

Leenalle muutos oli helppo jo siksi, että hän oli aktiivisesti mukana Suomen Taitoluisteluliiton asiantuntijaryhmissä. Siinä roolissa hän oli luomassa Suomeen 2000-luvun alussa harrastajasarjojen tähtiarviointia, jossa on paljon ISU-arvioinnin rakennetta.

”Me yhdessä – luistelijat, valmentajat, tuomarit – luomme taitoluistelukulttuuria.”

Samalla ISU-arviointi tarjosi Leena Laaksoselle taas uuden opintien. Hän kouluttautui tekniseksi arvioijaksi ja toimii nykyisin kansainvälisenä mestaruustason kontrollerina.

– Olen aina tykännyt detaljeista ja analyyttisyydestä. Pidän teknisen arvioinnin monipuolisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Tekniset arvioijat myös miettivät asioita yhdessä enemmän, tuomarina työskentelee enemmän yksinään. Olen aina ajatellut, että arviointi on yhteistyötä.

Sanat ”yhteistyö”, ”vuorovaikutus” ja ”palaute” toistuvat Leenan puheissa usein. Ne ovat hänen keskeisiä tavoitteitaan niin tuomarina kuin häntä yhä enenevässä määrin työllistävässä kouluttajan roolissa.

– Nuorena tuomariharjoittelijana kävin paljon katsomassa kotiseurani harjoituksia, ja sain opin lisäksi paljon kannustusta. Yritän itse aina muistaa palautteen annon tärkeyden niin kilpailuissa kuin seuravierailuilla tai kouluttajana. Me tuomarit tahdomme joskus eristäytyä liikaa. Me yhdessä – luistelijat, valmentajat, tuomarit – luomme taitoluistelukulttuuria.

Leena Laaksonen on edennyt kansainväliseksi huipputuomariksi ja kouluttajaksi repussaan valtava halu oppia aina uutta lajista sekä kunnon ripaus nöyryyttä.
Leena Laaksonen (toinen rivi keskellä) Finlandia Trophy Espoo -kilpailussa viime lokakuussa 2022.

Tuomariopinnoissa on monta tasoa

Vuodesta 2018 alkaen Leena Laaksonen on työskennellyt kansainvälisen lajiliiton yhdessä keskeisistä työryhmistä, yksin- ja pariluistelun teknisessä komiteassa.

– Vuorovaikuttaminen koulutuksissa ja myös ihan seuravierailuilla auttavat minua valtavasti myös tässä roolissa. Pystyn viemään komiteaan sekä omia havaintojani että saamaani palautetta.

Samalla tekninen komitea on avannut Leenalle jälleen uuden oppimisväylän.

– Vaikka olen suomalainen, edustan ISU-perheessä koko maailmaa, ajan kaikkien maiden luistelijoiden asioita. Kehitystyö on haastavaa aina, on iso vastuu pyrkiä viemään lajia oikeaan suuntaan.

”Nyt hypyt ovat liian hallitsevia, ja ohjelman vaikeus painaa liikaa suhteessa laatuun.”

Tälle kaudelle tekninen komitea toi taitoluisteluun uudistuneen komponenttien pistearvioinnin. Samaan aikaan mietinnässä ja kokeilussa on vielä isompi uudistus, jossa osa tuomareista keskittyisi vain teknisten elementtien laadun arviointiin, osa taas komponentteihin.

– Moni tuomari on jo ehtinyt sanoa, että kun on kokeilussa tehnyt vain komponentteja, oikeudenmukaisuus luistelijoita kohtaan paranee. Joka tapauksessa tuomareita pitää enemmän kouluttaa komponenttien arviointiin ja samalla kannustaa vielä suurempaan rohkeuteen, Leena kertoo.

Tekninen komitea työskentelee painokkaasti myös elementtiarvioinnin parissa.

– Mietinnässä ovat muun muassa elementtien perusarvojen tarkistukset, ja laatupisteiden merkitys pitäisi saada näkymään paremmin. Nyt hypyt ovat liian hallitsevia, ja ohjelman vaikeus painaa liikaa suhteessa laatuun. Samoin nuorempien sarjojen arviointiin on tarkoitus paneutua aiempaa tarkemmin.

Itse nuorena tuomariuralle lähtenyt Leena Laaksonen heittää kilpauransa päätöstä miettiville nykynuorille haasteen.

– Olisi sääli menettää kilpailu-uran päättymisen myötä ihmisiä, jotka ovat olleet lajissa pitkään. Tuomariopinnoissa on monta polkua ja tasoa. Valitsee mitä tahansa, kaksi asiaa on tärkeää: halu kehittää itseään ja samaan aikaan iso nöyryys. Ja sitten mainoslauseena: ei ole miinusta, että tuomarina saa nähdä maailmaa ja saa myös valtavasti uusia ystävyyssuhteita.