Hanni Nevas on esimerkillinen vapaaehtoistoimija, joka päätyi lajin pariin tyttärensä harrastuksen kautta. Nykyisin vapaaehtoistyö on Hannin oma harrastus ja hän onkin monille tuttu kasvo muun muassa kisatapahtumissa, seurojen hallitustyössä sekä Lumineers -joukkueen joukkueenjohtajana.

Hanni Nevas ihastui taitoluisteluun jo pikkutyttönä seuratessaan luistelua harrastavaa ystäväänsä. Häntä kuitenkin hirvitti ajatus jäällä yksin olemisesta, eikä tuolloin ollut juurikaan muodostelmajoukkueita, joten harrastus loppui luistelukouluun. Vuosia myöhemmin hän päätyi tyttärensä luisteluinnon myötä eri roolissa takaisin jäähallille ja nykyisin vapaaehtoistyö lajin parissa on Hannin oma harrastus.

Hanni on vuosien aikana toiminut useissa eri muodostelmaluistelujoukkueissa niin huoltajan, rahastonhoitajan kuin joukkueenjohtajankin roolissa. Lisäksi hän toimii muun muassa Espoon Jäätaitureiden hallituksessa ja oli mukana perustamassa Espoo Synchronized Skaters ry:tä sekä seuran SM-seniorijoukkuetta Lumineersia. Tällä hetkellä Hanni toimii Lumineersin joukkueenjohtajana ja hallituksen jäsenenä.

Työ antaa enemmän kuin ottaa

Hanni päätyi vapaaehtoistoimintaan mukaan ryhtyessään tyttärensä tulokasjoukkueen huoltajaksi. Pikkuhiljaa vastuu kasvoi ja myös hallitustyöstä tuli osa arkea.

– Tyttären viimeisellä minorikaudella Espoon Jäätaitureiden nykyinen puheenjohtaja, Anna Kuusniemi-Laine, pyysi minua mukaan seuran hallitukseen ja siitä se sitten lähti, Hanni kertoo.

Hyvin pian Hanni huomasi, että seuran hallituksessa toimiessa pääsee todella vaikuttamaan nuorten harrastusmahdollisuuksiin ja siihen, että jokaiselle harrastajalle löytyy sopivan tasoinen ryhmä, jossa harjoitella. Seuran joukkueiden pieni lukumäärä ja se, etteivät kaikki halukkaat pystyneet jatkamaan seurassa tasoisessaan ryhmässä harmitti. Vuodesta 2015 lähtien seuraan onkin aktiivisen seuratyön ansiosta tullut lähes joka kaudelle uusi joukkue tai jopa kaksi. Tämä on mahdollistanut harrastuksen jatkumisen seurassa monelle luistelijalle.

– Sellainen pysyvyys ja pito on tullut seuraan, Hanni iloitsee.

Hannin tytär lopetti oman luisteluharrastuksensa pari vuotta sitten, ja vapaaehtoisena toimiminen onkin nykyisin täysin Hannin oma harrastus. Hanni aikoo olla vapaaehtoisena mukana lajin parissa niin kauan, kun työ tuntuu merkitykselliseltä ja tuo iloa.

– Väkisin ja pakolla ei tietenkään saa tehdä mitään, sillä se näkyy myös urheilijoille, Hanni kertoo.

– Säännöllisesti kysyn itseltäni, voinko edelleen olla se, mitä haluan tässä roolissa. Niin kauan voin olla mukana, kun työt antavat enemmän kuin ottavat. Sen jälkeen on aika antaa kapula eteenpäin, hän lisää.

Tunteiden vuoristorataa

Pääsääntöisesti vapaaehtoisena toimiminen on motivoivaa ja antaa paljon, mutta mukaan on mahtunut myös haastavampia hetkiä. Viime kauden kaikkine rajoituksineen ja poikkeusolosuhteineen Hanni nostaa esiin erityisen raskaana. Kauden aikana oli paljon muutoksia ja vanhemmilla sekä luistelijoilla oli tunteet pinnassa.

– Tulevaan kauteen on suuret odotukset ja kova luotto siihen, että päästään takaisin normaalimpaan suuntaan, Hanni toivoo.

Vuosien aikana eteen on tullut myös monia yllättäviä asioita ja vaikeita päätöksiä, erityisesti työnantajan roolissa. On ollut pakko tehdä ratkaisuja ja optimoida mahdollisimman hyvän lopputuloksen saavuttaminen. Lisäksi on täytynyt hyväksyä se, ettei kaikkia ole aina mahdollista miellyttää.

– Näistä tilanteista saatu oppi on kuitenkin ollut se, että päätökset pitää punnita tarkkaan ja sen jälkeen on vain toimittava parhaaksi katsomallaan tavalla, Hanni toteaa.

Pääosin Hannilla on vuosien varrelta pelkästään ihania muistoja. Erityisesti Hanni iloitsee siitä, että luistelijat, joiden polkua hän on seurannut kehitysryhmistä saakka, nousee pikkuhiljaa seuran SM-senioreihin.

– On liikuttavaa ja palkitsevaa, että luistelijat ovat pysyneet seurassa, Hanni iloitsee ja kertoo, että myös kansallisen puolen joukkueiden vetovoimaa ja kasvua on ollut ilo seurata.

Taidetta ja huippu-urheilua

Taitoluistelulajeissa ja erityisesti muodostelmassa Hannia viehättää lajin moniulotteisuus: luistelu on samaan aikaan huippu-urheilua, taidetta ja mielen hallintaa. Mielenkiintoisinta on seurata sitä, kun jäällä oleva joukkue on vahvasti oman teemansa ja ohjelmansa sisällä ja esitys tempaa katsojat mukaansa.

– Ohjelma jää tyhjäksi, jos se on pelkkä urheilusuoritus. Siinä on oltava lisäksi jokin tarina ja joukkueella kyky esittää se uskottavasti, Hanni pohtii.

”Vahvat tunnelmat, tunteet ja elämänmakuisuus motivoivat vuodesta toiseen.”

Rakkain rooli Hannille on luistelijoiden ja joukkueen kanssa oleminen. On hienoa, jos voi omalta osaltaan auttaa urheilijoita. Hannia kiehtoo tunnelmasta toiseen meneminen, käänteet ja yllättävät hetket. Esimerkkinä hän nostaa kilpailuviikonlopun, joka voi koostua monista tunteista. Lyhytohjelmapäivän jälkeen tunnelma voi epäonnistumisen johdosta olla lattea. Kuitenkin jo seuraavana päivänä voidaan onnistumisen johdosta tanssia, laulaa ja juhlia. On hämmästyttävää seurata, kuinka joukkue kasaa itsensä ja nollaa tilanteen.

– Vahvat tunnelmat, tunteet ja elämänmakuisuus motivoivat vuodesta toiseen, Hanni kertoo.

Vapaaehtoisena toimiessa Hanni pitää antoisana lisäksi yli seurarajojen tehtävää yhteistyötä. On tärkeää, että voidaan ottaa oppia toisilta ja kehittää lajikulttuuria yhteisölliseen suuntaan. Esimerkiksi hän nostaa Espoon seurojen ja Kaarinan joukkueiden luistelijat.

– Joukkueet kisaavat keskenään, mutta silti tehdään monella tasolla yhteistyötä ja opitaan toisilta.

Kohtaamisia kisoissa

Seuratyön lisäksi Hanni on monille tuttu näky kisatoimistosta ja muista vapaaehtoistehtävistä niin seuratason kilpailuissa kuin Suomen Taitoluisteluliiton järjestämissä arvokilpailuissakin. Hannille on jäänyt erityisen hyvin mieleen vuoden 2011 muodostelmaluistelun MM-kilpailut Helsingissä, joissa hän istui itse vielä katsomon puolella ihastelemassa joukkueiden suorituksia.

– Iso syy sille, miksi olen halunnut olla mukana kisoissa vapaaehtoisena, on se, että tiedän mahdollistavani elämyksiä isolle joukolle ihmisiä, Hanni iloitsee.

”Koskaan ei voi tietää, mille matkalle pääsee, jos tarttuu tilaisuuteen.”

Kilpailuista Hannilla tulee vuosien varrelta mieleen monia hauskoja muistoja ja kohtaamisia. Hanni on päässyt auttamaan mm. venäläisiä huippuvalmentajia Eteri Tutberidzeä ja Alexei Mishiniä sekä kanadalaista jäätanssitähti Scott Moiria.

– Ja kerran Yuzuru Hanyun ihana japanilainen tiimi tuli kisatoimistoon asioimaan. He kehuivat kovasti, että Suomessa kisajärjestelyt ovat pehmolelujen kierrätysjärjestelyitä myöten aina viimeisen päälle, Hanni muistelee.

Arvokisojen lisäksi Hanni on ollut vapaaehtoisena monissa seuratason kilpailuissa ja päässyt mukaan erilaisiin tiimeihin. Aina on ollut tosi kiva porukka tekemässä ja monista joukkueenjohtaja-, hallitus- ja kisatiimikavereista on tullut hyviä ystäviä jäähallin ulkopuolellekin.

Lajin parissa on paljon erilaisia tehtäviä vapaaehtoisuudesta kiinnostuneille.

– Jokaiselle halukkaalle varmasti löytyy sopiva tehtävä. Ja koskaan ei voi tietää, mille matkalle pääsee, jos tarttuu tilaisuuteen, Hanni rohkaisee nauraen.

Suomen Taitoluisteluliiton liittohallitus myönsi Hanni Nevakselle toukokuussa pronssisen ansiomerkin järjestöllisistä ansioista. Tunnustusta haki Espoon Jäätaiturit.