Luistelukausi alkaa olla lopuillaan ja monella luistelijalla onkin edessään vaikeiden päätösten aika. Lopettaako luistelu vai jatkaako vielä kilpauraa? Olisiko siirtyminen valmennuspuolelle oikea ratkaisu? Vai pitäisikö keskittyä opintoihin? Urheilu-uran lopettaminen on iso päätös, joka vaikuttaa urheilijaan monella tapaa.

SkatingFinland.fi haastatteli entistä luistelijaa ja nykyistä valmentajaa Eveliina Viljasta kokemuksistaan. Porin Taitoluistelijoiden kasvatti Eveliina Viljanen lopetti oman aktiiviuransa vuonna 2016. Tällä hetkellä Eveliina toimii valmentajana Jyväskylän Taitoluisteluseurassa ja opiskelee liikuntapedagogiikkaa Jyväskylän yliopistossa.

Lopettamisella iso vaikutus arkeen

Urheilijan lopettaessa aktiiviuransa muuttuu hänen elämänsä monella tavalla. Lopettamispäätöksellä on iso vaikutus arkeen. Luistelija on tottunut viettämään suurimman osan vapaa-ajastaan jäähallilla ja harjoituksissa. Yhtäkkiä hänellä onkin iso osa vapaa-ajastaan käytettävissä. Harjoitusten loppuminen voikin jättää elämään ison tyhjiön.

”Tuntui helpottavalta huomata, että muilla oli samankaltaisia tuntemuksia, Eveliina kertoo.”

Myös Eveliina Viljanen pohti lopettamista pitkään. Aluksi hän luopui vain kilpailemisesta ja oli aikeissa pitää vain tauon kisajäiltä. Lopulta tauko johti kuitenkin lopettamispäätökseen. Kisaamisen jätettyään Eveliina harjoitteli vielä yhden kauden, jonka aikana hän pohti tulevaa ja mahdollista uran jatkoa. Eveliina toimi tauon aikana myös valmentajana, josta hän kokee saaneensa paljon apua muun muassa lopettamisen aiheuttamaan tyhjyyden tunteeseen. Valmennuspuolelle siirtyminen tuntuikin hänestä luonnolliselta jatkumolta. Valmentaminen pitää kiinni lajissa, jonka lisäksi valmentajana pääsee itse vielä luistelemaan ja rutiini käydä jäähallilla säilyy.

Tiivistä yhteydenpitoa

Harjoitusten päätyttyä myös treenikavereiden kanssa vietetty aika saattaa vähentyä. Urheilu-uran lopettaminen tuokin elämään myös sosiaalisia muutoksia. Urheilija saattaakin lopettamisensa jälkeen saada apua tiiviistä yhteydenpidosta entisiin treenikavereihinsa. Tiivis yhteydenpito ylläpitää ryhmään kuulumisen tunnetta, jolloin sosiaalinen tyhjiö ei muodostu niin suureksi. Myös Eveliina Viljanen kertoo olevansa edelleen yhteydessä vanhoihin seurakavereihinsa. Vanhoilta luistelukavereilta hän kertoo myös saaneensa vertaistukea.

– Tuntui helpottavalta huomata, että muilla oli samankaltaisia tuntemuksia, Eveliina kertoo.

Urheilu-uran lopettaminen herättää monenlaisia tunteita. Eveliina Viljanen kuvailee lopettamisen yhteydessä esiintyneitä tunteitaan hyvin ristiriitaisiksi.

– Oli pettynyt ja haikea fiilis. Olin luistellut 5-vuotiaasta asti. Panostanut ja antanut kaikkeni. Oman uran päätös kaiverteli alkuun ja jossittelin sekä mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin, Eveliina pohtii.

Toisaalta lopettamispäätös toi mukanaan myös helpotuksen ja kiitollisuuden tunteita. Varsinkin jälkeenpäin kiitollisuuden tunne on ollut Eveliinalla päällimmäisenä. Eveliina sanookin olevansa paitsi kiitollinen kaikesta kokemastaan, myös ylpeä siitä, miten pitkälle pääsi.

Oma minäkuva

Urheilijalle lopettaminen saattaa nostaa esiin myös kysymyksen siitä, kuka oikeastaan on. Oma minäkuva saattaa olla hyvin vahvasti sidoksissa luistelijaminään, ja kun ura tulee päätökseen, on edessä myös pohdinta siitä, mitä on ilman luistelijaminää. Näin kävi myös Eveliinalle. Oman suunnan löytäminen vei paljon aikaa ja vaati paljon pohdintaa siitä, kuka oikeastaan on. Lopettavalle urheilijalle uuden minäkuvan muodostaminen saattaa vaatia runsaasti aikaa ja sen kanssa kannattaakin olla kärsivällinen.

Lue myös: Karibian risteilyaluksella luisteleva raumalainen Lotta Malinen: ”Olen showtyttö ja nautin esiintymisestä”