Words create worlds – Sanat luovat maailmoja. Jyväskyläläinen valmentaja Eveliina Viljanen näkee lauseen korostavan kohtaamisen ja sanojen merkitystä. Kannustava sanallinen palaute tukee itsetuntoa ja vaikuttaa suoraan motivaatioon.

Eveliina Viljanen on luistellut oman uransa porilaisena yksinluistelijana. Hän on valmistunut liikuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta, jossa hän nyt opiskelee kansainvälisessä liikunta- ja urheilupsykologian maisteriohjelmassa. 

Valmentajana hän työskentelee Jyväskylän Taitoluisteluseurassa yksinluistelijoiden kanssa ja toteuttaa sekä yksinluistelijoiden että muodostelmaluistelijoiden kanssa psyykkistä valmennusta.

Koska taitoluistelu on haastava arvostelulaji, positiivisen kulttuurin luominen ja myönteinen ote ovat Eveliinasta ensiarvoisia valmennuksessa.

”Toivon, että valmentajat muistaisivat ja tiedostaisivat, kuinka paljon heillä on vaikutusvaltaa urheilijoihin.”

Konkreettisen uuden taidon oppiminen lajissa vaatii usein paljon kaatumisia ja hirveän määrän toistoja ennen onnistumista.

– Näen työssäni pienten ja vanhempienkin luistelijoiden kanssa, kuinka he kannustuksen ansiosta jaksavat yrittää ja harjoitella vaikeitakin taitoja sinnikkäästi, hän kuvaa.

– Meillä on lajissa paljon perfektionismiin taipuvaisia urheilijoita, mikä osaltaan vaikuttaa mielen haasteisiin. Myönteinen vuorovaikutus ja valmennus ovat voimavara, joka auttaa luomaan tervettä pohjaa mielen hyvinvoinnille ja tukee kehitystä. 

Valmentajan sanat muistetaan

Sanoilla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia urheilijalle niin hyvässä kuin pahassa, sillä valmentajan sanat saatetaan muistaa vielä vuosienkin päästä.

– Toivon, että valmentajat muistaisivat ja tiedostaisivat, kuinka paljon heillä on vaikutusvaltaa urheilijoihin. Sanat ja palaute voivat muokata lasten käsitystä itsestä ja omista kyvyistä. Sanat tavallaan muokkaavat lapsen maailmaa ja hänen todellisuuttaan.

Meistä jokaisella on perustarve kokea itsemme päteväksi. Jos urheilija saa paljon kritiikkiä, hänestä voi tulla itsensä tiukka kriitikko. 

– Haitallisinta urheilijalle on, jos hän kuulee kritiikkiä jatkuvasti, eikä saa pätevyyden kokemuksia onnistumisista tai menestymisestä kisoissa. Se voi olla todella haitallista motivaation ja itsetunnon kannalta.

Miten valmentaja voi tukea?

Eveliina muistuttaa, että olemme ensin ihmisiä, sitten vasta urheilijoita. Se lähtökohta on tärkeää muistaa sanoittaa nuorelle ja auttaa luistelijaa erottamaan luistelijaidentiteetti erillisenä. Tämä tukee tervettä kehitystä ja kasvua.

– Joskus urheilija saattaa arvottaa itseään urheilun kautta, josta koituu usein haasteita. Kritiikki voi tuntua entistä pahemmalta ja vaikuttaa itsetuntoon sekä mielen hyvinvoinnin haasteisiin. 

Jokainen tietää, miten raskasta on kuulla jatkuvasti pelkkää korjaavaa palautetta. Palautteen antoon on tärkeää kiinnittää valmentajana huomiota.

– Palautteen annossa ei pidä jumittua pelkästään ongelmiin, kehityskohteisiin ja haasteisiin, vaan esiin tulee nostaa myös urheilijan vahvuuksia, hyvin toimivia osa-alueita ja onnistumisia. Se kohottaa urheilijan kyvykkyyden tunnetta, mikä on tutkimustenkin mukaan tärkeää motivaation kannalta. 

Palautetta iän mukaan

Jokainen haluaa kuulla palautetta, ja se onkin olennainen osa oppimista. Palautteen syvyys riippuu luistelijan iästä.

– Mitä pidemmälle edenneestä luistelijasta on kyse, sen hedelmällisempää on vuorovaikutteinen palaute. Kannustan heitä pohtimaan itse suorituksiaan ja antamaan itselleen palautetta. En vain kaada heihin palautetta, vaan osallistan heidät prosessiin.

– Minusta ihan pienillekin voi esittää helppoja kysymyksiä ja laittaa heidät itse pohtimaan suorituksiaan. Vuoropuhelu palautteesta syvenee, mitä vanhemmaksi luistelijat tulevat. 

”Palautteen tulee kehittää urheilijaa ja hänen ajatteluaan niin, että syntyy oivalluksia tukemaan kehitystä.”

Eveliina muistuttaa, että luistelijoilla on paljon tietoa, mitä hänellä ei valmentajana ole.

– Näen objektiivisesti luistelijan toiminnan ja voin korjata tekemistä sen perusteella. Yhtä tärkeää on hyödyntää luistelijan omaa tuntemusta ja yhdistää sitten tiedot. Se tehostaa oppimista ja opettaa luistelijan itsekin korjaamaan tekemistään.

 Oivallusten tekemisen ohessa kehittyy vuorovaikutus ja yhteinen ilmapiiri. 

– Palautteen tulee kehittää urheilijaa ja hänen ajatteluaan niin, että syntyy oivalluksia tukemaan kehitystä.

Kuuntelija epäonnen hetkiin

Epäonnistumisen hetkissä korostuu tuen antaminen ja urheilijan kuunteleminen. Urheilijan pitää päästä kertomaan tuntemuksistaan niin, että niitä sitten voi yhdessä käsitellä. Toivon luominen Eveliinan mukaan korostuu. 

Valmentajana on hyvä pohtia, miten kannustaa niin, ettei vähättele urheilijan kokemaa pettymystä ja negatiivisia fiiliksiä.

– Älä välitä tai älä sure voivat olla vähätteleviä kommentteja urheilijalle, koska häntä selkeästi harmittaa. Vaikka valmentaja tässäkin kohtaa tarkoittaa hyvää ja pyrkii tukemaan, ei ilmaisu ole paras mahdollinen.

”Antaa ensin tunteiden tulla sellaisina kun ne tulevat ja kuunnella vain tarkasti.” 

Tilanne kannattaa Eveliinan mielestä käydä ratkaisukeskeisesti läpi.

– Antaa ensin tunteiden tulla sellaisina kun ne tulevat ja kuunnella vain tarkasti. Valmentaja voi pyrkiä auttamaan urheilijaa sanoittamaan hänen kokemia tunteita. Usein aito nähdyksi ja kuulluksi tuleminen helpottaa kehollista tunnereaktiota laantumaan. Kun tunne on saatu sammutetuksi, voidaan pikku hiljaa edetä keskustelemaan, miten tästä eteenpäin ja suunnitella jatkoa. Toivon luominen on usein todella merkityksellistä urheilijalle haastavissa hetkissä.

Urheilija tekee suorituksen ja hänen tunteensa ovat ensisijaisesti keskiössä. 

– Tietenkin valmentajalla herää myös tunteita, mutta tunteiden säätelyn hallinta on valmentajalle tärkeä taito.

Valmentaja tarvitsee oman tilansa purkaa tunnekuormaa, mikä onnistuu esimerkiksi omassa työyhteisössä. Yhteisissä palavereissa voisi olla turvallista sanoittaa mahdolliset patoutuneet tunteet. Osassa seuroista on työnohjausta valmentajille.

– Valmentajankin tunteille tulee olla aika ja tila.

Sanaton viesti huomataan

Urheilijat aistivat myös sanattoman viestinnän. He tarkkailevat Eveliinan mukaan todella paljon valmentajan energiaa ja olemusta, pieniäkin eleitä. Siksi valmentajasta on hyvä huokua intoa ja paloa urheilijoihin päin. 

– Innostunut ote ja lämmin vuorovaikutus luovat turvallista ilmapiiriä ja vaikuttaa urheilijan motivaatioon ja hyvinvointiin tehostaen oppimista. Kun ilmapiiri on kannustava ja turvallinen uskalletaan kokeilla omien taitojen ja kykyjen rajoja ilman pelkoa valmentajan reaktiosta.

”Sanattoman viestinnän taitojaan voi myös kehittää. Kukaan ei osaa niitä valmiiksi.”

Me ihmiset voimme tulkita sanatonta viestintää myös väärin. 

– Valmentajan kannattaa kiinnittää huomiota olemukseensa. Sanattoman viestinnän taitojaan voi myös kehittää. Kukaan ei osaa niitä valmiiksi.

Myönteinen valmennuskin jämäkkää

Tutkimukset tukevat positiivisten vuorovaikutussuhteiden olevan merkittävää urheilussa hyvinvoinnin ja valmennuksen vaikuttavuuden kannalta. Usein kuitenkin myönteinen valmennus saatetaan mieltää, ettei se sovi kilpaurheiluun. Saatetaan ajatella mustavalkoisesti sen olevan tehotonta ja rajatonta, jossa ei ole tavoitteellisuutta.

Eveliina toteaa mielikuvan vääräksi. Kohtaava valmentaja antaa kyllä kannustavaa palautetta, mutta asettaa myös rajoja tai vaatimuksia jämäkästi tilanteen mukaan.

– Vaatimusten tulee olla realistisia urheilijalle ja lisätä urheilijan ymmärrystä siitä, miksi valmentaja vaatii. Kun valmentaja osaa selittää syyt vaatimuksille, urheilija myös ymmärtää ne. Tapa, jolla toimitaan, on tärkeä.

Myönteisestä valmennuksesta on viime vuosina keskusteltu paljon, ja aihe on tulossa myös koulutuksiin mukaan. Konkretiaa tarvitaan Eveliinan mukaan lisää, kuten työkaluja, joilla valmentajat pystyvät kehittämään näitä taitoja.

– Suunta on oikea, mutta tekemistä vielä riittää. 

Taitoluisteluliitto järjestää valmentajien koulutuksia, joiden sisältöä ajankohtaistetaan jatkuvasti.