Maailma on täynnä tarinoita siitä, millaista on perhe-elämä, kun kodissa asuu sekä huippu-urheilija että lajin valmentaja. Lappeenrannan Taitoluistelijoiden valmentaja Marina Shirshova ja hänen tyttärensä Alisa Efimova ovat oppineet Alisan uran monissa mutkissa pitämään huolta siitä, että aikaa on aina myös äidin ja tyttären suhteelle ilman urheilua.

Marina Shirshovan tie valmentajaksi kulki osin klassisin, osin yllätyksellisten käänteiden kautta. Kun pietarilaistytön taitoluistelu-ura alkoi täysi-ikäisyyden kynnyksellä hiipua, hän hakeutui opiskelemaan valmentamista Pietarin kuuluisaan Lesgaft-urheiluakatemiaan. Marina ei ehtinyt valmentaa Venäjällä päivääkään.

– Kouvolan Taitoluistelulta tuli kirje yliopistoomme, että se etsii valmentajaa, olisiko joku kiinnostunut. Päätin kokeilla, Marina kuvaa vuoden 1996 rohkeaa ratkaisuaan.

”Minulla ei edes ole muistoja ajasta, jolloin en olisi luistellut.”

Samanlaisesta rohkeudesta tunnetaan Suomessa perheen esikoiseksi syntynyt Alisa Efimova, joka 14-vuotiaana muutti yksin suurkaupunki-Moskovaan pariluistelun oppiin. Sitä ennen Kouvolassa syntyneen Alisan päivät kuluivat perheen kotikaupungiksi vakiintuneessa Lappeenrannassa – ja tietysti jäällä.

– Minulla ei edes ole muistoja ajasta, jolloin en olisi luistellut. Menin äidin kanssa aina ”töihin” eli hallille ja 2-vuotiaana, olin jo jäällä, Alisa hymyilee.

Kotona äiti, hallilla valmentaja

Pian äidistä tuli pikku-Alisan yksinluisteluvalmentaja.

– Se oli minulle itsestäänselvyys enkä edes miettinyt sitä. Ulkopuolisten mielestä se ehkä oli ihmeellinen kombo. Kun ihmiset saivat tietää, kuka minua valmentaa, tuli kysymyksiä: ”Äiti valmentajana, miten se on mahdollista?”

Alisa korostaa, että äiti-Marinan ja valmentaja-Marinan roolit pysyivät hänelle lapsena erillisinä. Marina sanoo, että niin hän oli sen tarkasti suunnitellutkin.

– Yritin aina olla kotona äiti ja hallilla valmentaja. Hyvin pitkälti se onnistuikin. Vain siinä vaiheessa, kun Alisa luisteli jo SM-sarjassa, ja odotukset niin teknisesti kuin henkisesti olivat korkeat, huomasin joskus, että kotonakin minulla oli valmennus päällä. Oman lapsen valmentamisesta jäi hyvät muistot.

”Olin pienikokoinen ja sirkeä, äiti heitti, että sopiva pariluistelijaksi.”

Marina Shirshovan ja Alisa Efimovan keskinäinen tuplaroolitus purkautui keväällä 2013, kun Alisa jäi Suomen taitoluistelumaajoukkueesta pois ja halusi yhä sinnikkäämmin pariluistelijaksi.

– Ihan alussa idea tuli varmaan äidiltä. Olin pienikokoinen ja sirkeä, äiti heitti, että sopiva pariluistelijaksi. Siitä ajatuksen siemen istui päähäni ja aloin seurata pariluistelua. Se näytti tosi kivalta. Olen luonteeltani rohkea, ja minun piti päästä kokeilemaan.

Junalippu kotiin aina saatavilla

Sanasta ”kokeilu” väännettiin perheessä pitkään kättä.

– Erityisesti Alisan isä vastusti tytön päästämistä maailmalle. Minuakin pelotti. Mutta Suomessa ei ollut lajille valmennusta. Jouduin myöntämään, että olen itsekin ollut nuorena rohkea kokeilija. Lopulta sovimme, että saa kokeilla, mutta heti jos tyttö ei pärjää tai viihdy, ostamme paluulipun Suomen-junaan, Marina kuvaa.

Yhtä aikaa tytön lähdön kanssa Marina puntaroi omaa rooliaan.

– Jo silloin, kun Alisa jäi maajoukkueesta pois, halusin jäädä ainoastaan äidin rooliin. Ja kun hän siirtyi pariluisteluun, en seurannut hänen työskentelyään valmentajan silmin, en myöskään mielestäni koskaan kommentoinut Alisalle hänen luisteluaan. Hänellä oli omat valmentajat ja omat jutut luistelussa, minä olin äiti.

Alisa Efimova asettui Moskovassa asuntolaan, jossa tarjottiin majoituksen lisäksi ruokailut. Sieltä käsin hän hoiti koulutöitään Suomeen ja käveli turvallisesti lähellä olevaan valmennuspaikkaansa.

– Oloni ei koskaan ollut turvaton, koska perheeni on aina ollut tukenani. Moskovassa oli sukulaisia, ja mummo Pietarista kävi usein. Mutta välillä oli kova koti-ikävä.

Alisa huomasi potevansa myös kaipuuta entiseen.

– Tosi usein oli koti-ikävä jo siksikin, että olin niin tottunut siihen, että äiti on valmentajani ja että äiti on aina leireillä ja kilpailumatkoilla mukana.

Ikävään tuli pikkuhelpotus vuonna 2017, kun Alisa muutti silloisen parinsa Alexander Korovinin kanssa valmentautumaan Pietariin, lähemmäs Lappeenrantaa. Äidin ja tyttären tapaamiset pysyivät kuitenkin talvisin kortilla.

– Aina vertaamme kalentereitamme, mutta taitoluistelukauden aikana lähes aina menomme menevät päällekkäin. Jos toinen on vapaana, toinen on kilpailuissa. Tapaamisia on aivan liian harvoin, kaksikko kertoo.

Osin päällekkäisyyksistä johtuen Marina on harvinainen taitoluisteluäiti.

– Näin Alisan pariluistelijana ensi kerran livenä vuoden 2019 Finlandia Trophyssa. En voi jättää valmennettaviani heitteille, ja kun Alisa edusti Venäjää, maan sisäiset kilpailut olivat usein pitkien matkojen päässä, eli matkaan olisi kulunut päiviä.

Monikulttuurisuus iso lahja

Nykyisin Alisa harjoittelee belgialaissyntyisen Ruben Blommaertin kanssa Obertsdorfissa ja edustaa Saksaa. Keski-Euroopassa välimatkat ovat lyhyitä, ja äiti ja tytär yrittävät tavata edes pikaisesti, kun Marina vie suomalaisluistelijoita Euroopan kilpailuihin.

Viimeistään Saksassa Alisa sanoo tajunneensa, millainen lahja monikulttuurisuus on.

– Olen syntynyt Suomessa, vanhempani ovat Venäjältä. Minulla on molempien maiden passit ja olen asunut molemmissa. Nyt yritän integroitua Saksaan. Puhun useita eri kieliä ja olen tutustunut isoon joukkoon eri maista olevia ihmisiä. Kun on nähnyt niin paljon maailmaa ja ihmisiä, tietää, millainen ihminen itse haluaa olla.

”Jos keksin jäälle uusia, mielestäni mielenkiintoisia harjoitteita, kysyn niistä Alisalta palautetta.”

Obertsdorfin myötä Alisa ja Marina ovat löytäneet suhteeseensa uuden säikeen: kollegiaalisuuden. Alisa on ryhtynyt osa-aikaiseksi avuksi Obertsdorfin pienien luistelijoiden valmennuksessa. Työssään hän hyödyntää mielellään äidin neuvoja.

– Ja minä taas, jos keksin jäälle uusia, mielestäni mielenkiintoisia harjoitteita, kysyn niistä Alisalta palautetta, Marina vastaa.

Tänä syksynä äidillä ja tyttärellä on tavanomaista enemmän mahdollisuuksia tapaamisiin, sillä Alisa Efimova osallistui parinsa kanssa Finlandia Trophyyn ja on mukana myös Espoossa 25.–27. marraskuuta luisteltavassa Grand Prix -kilpailussa.

– Ja jouluksi tulen kotiin Lappeenrantaan. Ehdottomasti!