Urheilulääkäri Pippa Laukka:
”Vastuu urheilevan nuoren ravinnosta kuuluu vanhemmille.”
Kotiruoka ja reilut välipalat treeneihin tuovat tehon harjoitteluun ja kilpailusuorituksiin, mutta ei huippu-urheilijan pidä kieltäytyä herkkuhetkistäkään.
Vastuu nuoren urheilijan säännöllisestä ruokarytmistä ja ravinnon laadusta kuuluu kodeille. Panostaminen arkiruokakulttuuriin ja kotiruokaan on urheilulääkäri Pippa Laukan mielestä paras keino parantaa niin urheilijan kuin koko perheen ruokailutottumuksia. Urheilulääkäri haluaa jokaisen urheilijan ymmärtävän, että syöminen liittyy harjoitukseen ja tuo harjoitusvastetta. Terveellisen ravinnon ansiosta keho pystyy vastaanottamaan ne rakennusaineet, joilla jaksaa treenata ja varmistaa kehityksen.
Kunnolliset välipalat ovat paras valinta, kun mennään suoraan koulusta treeneihin. Välipalojen valmistaminen edellyttää suunnittelua ja ennakointia, mutta vähentää pikaisten pitsalättyjen kulutusta.
Vaikka esimerkiksi liikuntapainotteisissa yläkouluissa ja lukioissa on tarjolla oikein koostettuja välipaloja pientä maksua vastaan, jää eväisiin varautuminen kuitenkin pitkälti kodin varaan.
– Ei tietysti aina ole kivaa kuljettaa niitä eväitä mukana. Mutta jos haluaa tehdä treeneissä kaiken hyvin, on tyhmää antaa kilpakumppanille etumatkaa sillä, että tekee treenin ulkopuolella huonoja valintoja.
Löysiä heittoja varottava
Syömishäiriöt ovat arkea esteettisissä lajeissa. Osa syömishäiriöihin johtavista tilanteista olisi urheilulääkärin kokemuksen mukaan kuitenkin suhteellisen helposti vältettävissä.
– Valmentaja tai vanhempi saattaa sanoa enempiä miettimättä, että hyppysi olisi korkeampi, jos olisit kevyempi. Jos nämä löysät, harkitsemattomat heitot saisi kitkettyä pois, voisimme välttää jo monta tapausta.
Laukka tosin muistuttaa, että kasvuikäiset ovat ylipäätään alttiita syömishäiriöille. Syömishäiriöön voi sairastua, vaikkei kukaan koskaan sanoisi mitään ajattelematonta. Vaaran merkkejä niin tytöillä kuin pojillakin on yliterveellisyys.
”Yltiöpäinen terveellisyys ei kuulu huippu-urheiluun.”
Tyypillisin syömishäiriö vielä 30–40 vuotta sitten oli anoreksia, nyt usein juuri yltiöterveellisyyttä vaativa ortoreksia. Ortorektikko haluaa syödä mahdollisimman terveellisesti ja oikein, joten hänen syömistään määrittävät tiukat säännöt ja rajoitukset.
– Jos ei normaali ruokavalio salli lainkaan herkkuja, olisin hieman huolissani. Yltiöpäinen terveellisyys ei kuulu huippu-urheiluun.
Onneksi kehotrendinä ihaillaan nyt lihaksikkuutta eikä enää viime vuosisadan Twiggy-tyylistä laihuutta.
Pohjustaessaan kirjaa nuoren naisen hyvinvoinnista Pippa Laukka ja hänen tyttärensä Iina-Sofia Karonen tiedustelivat nuorilta urheilevilta naisilta, mistä aiheista nämä haluaisivat lukea. Ykkösaiheeksi nousi, miten saisi mahdollisimman helposti näkyvät lihakset.
Sokeria kohtuudella
Urheilulääkäri toivoo kohtuutta sokeripitoisten juomien ja ruokien kulutukseen. Hän sijoittaisi vahvasti sokeripitoisiin tuotteisiin vastaavia varoituksia kuin tupakkatuotteisiin.
Sokeri on hänen mukaansa tulen tavoin hyvä renki, mutta huono isäntä. Siksi sokerin haitoista tulisi kertoa avoimemmin.
”Kevyttuotteissa on yhtä lailla sokeriaineenvaihduntaan ja insuliinin säätelyyn vaikuttavia aineita.”
Lääkärinä Laukka kaipaa läpinäkyvyyttä tuoteselosteisiin. Kohtuudella sokeri on sallittu nautinto, josta voi olla enemmän hyötyä kuin haittaa. Mutta on hyvä tiedostaa, että sokeri koukuttaa.
– Nykyisin on tarjolla terveellisiäkin tuotteita, mutta meille myydään paljon myös terveysvaikutteisiksi luvattuja tuotteita, jotka eivät lupauksia täytä.
Moni suosii kevyttuotteita. Laukka pitää kuitenkin perinteisiä tuotteita parempana vaihtoehtona. Hänen mielestään on esimerkiksi parempi juoda limu limuna kuin kuvitella tekevänsä itselleen hyvää juomalla makuvesiä, joissa on sokeria tai makeutusaineita.
– Kevyttuotteissa on yhtä lailla sokeriaineenvaihduntaan ja insuliinin säätelyyn vaikuttavia aineita. Ylettömästi käytettyinä niistä voi olla haittaa, kohtuudella nautittuna tietenkään ei.
TEKSTI Marita Kokko KUVAT Amparo Espana ja Pixabay