Tapahtumat

Samaan aikaan kulisseissa

kesäkuu 7, 2017

Vuoden 1999 taitoluistelun MM-kilpailut olivat Suomelle monellakin tapaa uusi haaste.

Kisa-areena Hartwall oli valmistunut vasta kaksi vuotta aiemmin, ja harjoitushalli ehti valmiiksi juuri kisoihin.

Varokaa kattolamppuja

Hartwallin harjoitushalliin ei ollut alun perin suunniteltu minkäänlaista katsomoa, mutta sellainen rakennettiin toisen päädyn ylätasanteelle, koska muun muassa tuomareiden oli päästävä seuraamaan harjoituksia.

– Halli toimi, vaikka reunimmaiset valaisinrivit olivatkin juuri 5 metrissä jäästä, mikä on pariluistelussa nostojen vuoksi minimikorkeus, kertoo apulaiskilpailunjohtajana toiminut Tarja Ristanen.

– Viimeiset kilpailuharjoitukset pidettiin harkkahallissa perjantaina. Lauantaina jää alkoi hissukseen sulaa. Jäähdytysjärjestelmässä oli jokin häiriö, mutta MM-urheilijoihin se ei onneksi vaikuttanut.

Viikko autossa

Monet vuoden 1999 MM-kisojemme toimihenkilöistä ja vapaaehtoisista muistavat edelleen tarkasti, miltä Hartwallilla näytti ja mitä tapahtui. Pirjo Uimonen on poikkeus.

– En muista Hartwallin sisältä yhtään mitään: en käytäviltä enkä katsomosta. Istuin koko MM-viikon Ylen lähetysautossa areenan pihamaalla.

Pirjo Uimonen toimi Ylen tv-lähetystiimin apuna lajispesialistina. Samassa tehtävässä hän on tälläkin kertaa.
Kirkkaimmin Piitu muistaa asian, joka ei ehkä ole lajillemme mairitteleva mutta joka kuvaa hyvin sen ajan suorituksia ja niiden puhtautta.

Lauantaina jää alkoi hissukseen sulaa.

– Katsoin uudestaan ja uudestaan venäläisen Julia Soldatovan lutzeja ja flippejä. Ne eivät taatusti olleet kumpaakaan, eivät myöskään niiden väliltä. Totesin, että niiden pitää olla molempien rittejä.

Tarkastajatätinä

Avajaisohjelmasta haluttiin näyttävä, aivan uudenlainen ISU-kilpailujen historiassa. Avajaisten suunnittelu annettiin nuoren valmentajan Anu Jääskeläisen (nyk. Oksanen) tehtäväksi.

– Ohjelmaan valittiin nuoria yksinluistelijoita useasta seurasta, ja minä kiersin heitä katsastamassa. Oli kamalaakin nähdä niitä innokkaita pyrkijöitä ja sitten päättää, kuka pääsee ja kuka ei.

Anu suunnitteli avajaiset, joissa luistelijoiden lisäksi esiintyi voimistelijoita. Isot nauhakimput kehystivät esitystä.

– Yhteisharjoituksia ei pidetty kuin aivan viime hetkellä. Pelkäsin, että avajaiset menevät yhdeksi sotkuiseksi nauhahässäkäksi, mutta hyvin siitä selvittiin. Niin ainakin muistan!

Miesten jäynä

Kilpailunjohtajana toimi Sinikka Kuusniemi. Hän painottaa sitä, kuinka monta uutuutta Suomessa voitiin Kansainvälisen Luisteluliiton ISU:n suostumuksella kokeilla. Yksi oli jumbotronin eli näyttökuution käyttö sekä elävöittäjänä että tulosten julkistamisessa.

Sinikalla on myös tarinoita siitä, millaisia kepposia luistelijat osaavat toisilleen järjestää.

– Sunnuntaiaamuna kilpailuviikon päätteeksi harjoittelimme loppunäytöstä. Kaikki muut olivat paikalla, mutta miesten kilpailun voittajaa Aleksei Jagudinia ei näkynyt. Muita miehiä tietysti harmitti. He keksivät harjoitella loppunäytökseen muodostelmaa mutta kertoivat Jagudinille ihan muuta. Jagudin oli näytöksessä aivan ihmeissään. Se oli kunnon jäynä.

teksti Kaisa Viitanen | kuva Lehtikuva
Taitoluistelu-lehti 2/2017