Terät ovat luistelijalle päivittäinen kumppani, johon tulee harvemmin kiinnitettyä sen erityisempää huomiota. SkatingFinland.fi otti kiivaimman kisakauden lähestyessä selvää terien ja teroituksen saloista. Tapasimme Tommi Piiroisen, jonka päätyötä on valmentaminen, mutta jolla on myös teroittajana takanaan jo rippikouluiän saavuttanut ura.

Tommi paljastaa, että urheillessaan vielä huipulla, hän oli itse turhankin tarkka teristään. Kolminkertaisen Suomen mestarin luottoteroittajaksi valikoitui Erkki Asikainen, jonka kanssa juttu luisti teroituskäyntien lomassa. Kun Tommi vähän yli parikymppisenä päätti urheilu-uransa, pyysi Erkki häntä oppipojakseen. Yhdessä he kiersivät myös arvokisoissa huoltamassa maajoukkueen luistimia, ja Erkin jäätyä eläkkeelle oli luonnollista, että Tommi otti vastuun Myyrmäen jäähallissa sijaitsevasta teroituspisteestä vuonna 2018.

Suunnitelmallisuudella välttyy yllätyksiltä

Taitoluistimen terässä on kolme kriittistä kohtaa: piikit, päkiäalue ja kantapiikki. Kun nämä ovat kunnossa, on terää mahdollista käyttää niin kuin on tarkoitettu. Luistelija tuntee teroituksen vaikutuksen selkeimmin kokonaistuntumassa. Valittu urasyvyys vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten terä toimii liu’uissa, piruettia pyöriessä tai kaarelle ”nojaamisessa”. Yksiselitteistä vastausta siihen, millainen teroitus sopii mihinkin taitoluistelun lajiin tai sarjaan, ei voi antaa, vaikka tätä usein kysytäänkin.

– Hyvin paljon on kiinni siitä, mihin luistelija on tottunut. Teroittajana ja valmentajana pystyn kyllä näkemään urasyvyyden vaihtamisen vaikutuksen urheilijan tekniikkaan ja jääkontaktiin, mutta toisen puolesta ei voi tietää, mitä tämä terältä toivoo. Paras osoitus siitä, että teroituksessa on osuttu oikeaan, on se, kun luistelija kertoo luistimen vain yksinkertaisesti toimivan, Tommi kuvailee.

”Aika monet merkitsevät teroitukset ihan kalenteriin.”

Taitoluistinten teroittaminen on aina siihen erikoistuneen ammattilaisen tehtävä. Heillä on käytössään kahdenlaisia välineitä: niin sanottuun käsin teroitukseen tai automaattiteroitukseen tarkoitettuja laitteita. Ensimmäisessä teroittaja ohjaa terää erikokoisten teroituskivien päällä valitsemillaan säädöillä ja voimalla. Automaattilaitteeseen puolestaan syötetään valmiit tiedot toivotusta lopputuloksesta ja kone toteuttaa ”koodin”.

Teroittajilla on erilaisia kädenjälkiä. Teroittajan kanssa toiveistaan keskustelemalla ja kokeilemalla luistelija voi löytää niistä itselleen sopivimman.

Keskimääräinen teroitusväli lähes päivittäin harjoittelevilla luistelijoilla on 4–6 viikon välein. Eri terämateriaalien välillä ei juurikaan ole eroa teroitusvälissä. Pienimmillekin luistelijoille Tommi suosittelee teroitusta vähintäänkin kauden alussa ja joulun aikaan sekä näytösten jälkeen. Niissä terät tuppaavat teroittajan kokemuksen mukaan kulumaan. Yleinen suositus on, että niin sanottu perusteroitus tehtäisiin pari viikkoa ennen kilpailua, mutta tässäkin luistelijoilla on erilaisia mieltymyksiä.

– Aika monet merkitsevät teroitukset ihan kalenteriin. Onhan se lopulta myös turvallisuusriski, jos terä pääsee siihen kuntoon, että se menee alta, Tommi muistuttaa.

Tylsällä terällä luistellessa tulee myös helposti varovaiseksi, jolloin onnistuminen on vaikeampaa, ellei jopa mahdotonta.

Huolellinen käyttö suojaa terää

Teroittajan työssä näkee monenlaisessa harjoituskäytössä olleita teriä. Tommi kertoo, että pienten luistelijoiden teriin tulee iskemiä esimerkiksi potkuista, yksinluistelijoille hypyistä ja muodostelmaluistelijoille siitä, kun luistimet kolahtavat yhteen kaverin kanssa. Kulumista tapahtuu kaikenikäisten ja -tasoisten luistelijoiden terille, olipa syynä sitten jokin yksittäinen tapahtuma tai ihan vain kova harjoittelu. Yhden vinkin teroittaja luistelijoille antaa: terää ei koskaan saa asettaa lattiaa vasten ilman kovasuojaa ja kuljetuksessa terä pitää aina peittää pehmosuojalla.

– Olisi tärkeää muistaa se, että terä saa koskea vain ja ainoastaan jäähän. Esimerkiksi muokkarit ovat usein tottuneet ottamaan suojat pois jo vaihtoaitiossa, jossa oleva matto, hiekka tai kivet kuluttavat teriä. Tavasta olisi hyvä luopua harjoituksissa, vaikka kilpailuissa koko joukkueen pitääkin olla yhtä aikaa valmiina menemään jäälle, Tommi muistuttaa.

Terän kuluminen riippuu sen käytöstä ja tarvittavista teroitusmääristä. Teroittaja voi mitata, kuinka kulunut terä on, ja arvioida sen käyttöikää. Pienillä luisteljoilla luistimet säilyvät hyväkuntoisina montakin vuotta ja kiertävät luistelijalta toiselle. Kovassa huippu-urheilukäytössä terä saattaa puolestaan hyvälläkin hoidolla kestää maksimissaan yhden kauden. Tommi toteaakin, että käyttötavaraahan terät loppujen lopuksi ovat. Siitä hän muistuttaa, että kilpaluistelijoiden on hyvä hankkia ulkona höntsäilyyn ihan omat luistimet, jotta arvokkaammat kilpaluistimet pysyvät hyvässä kunnossa.

”Tärkeintä on, etteivät välineet häiritse, vaan palvelevat luistelijaa toivotusti.”

Oma tausta luistelijana ja valmentajana auttaa Tommia ymmärtämään luistelijoiden välineidensä kanssa kohtaamia haasteita.

– Yhdessä voimme pohtia sitä, mistä jonkin tietyn asian kanssa kohdattu ongelma voisi johtua. Tärkeintä on, etteivät välineet häiritse, vaan palvelevat luistelijaa toivotusti, Tommi sanoo.

Piiroinen on nähnyt, että aivan perusterinäkin pidetyillä terillä on leiskautettu jopa kolmoishyppyjä. Aina ei siis tarvita kalleimpia huippuvälineitä edes vaativampiin temppuihin, ja valmentajateroittaja pitääkin tärkeimpänä sitä, että keskitytään harjoittelussa olennaiseen ja luotetaan luistelijan henkilökohtaiseen tuntumaan välineiden suhteen. Teroittajan tavoitteena on se, että terä toimii ja urheilija pystyy yhdessä valmentajansa kanssa keskittymään itse asiaan.

– Olisi hienoa saada luistelijoilta enemmänkin palautetta siitä, millainen teroitus tai vaikkapa urasyvyys tuntuu hyvältä, jotta voi teroittajana auttaa heitä kohti huippusuorituksia, Tommi vinkkaa urheilijoille.