Ensimmäinen mielikuva taitoluistelusta on yleensä korkealle nousevat hypyt ja vinhasti pyörivät piruetit. Liian kilpailuhenkistä, liian vaikeaa, liian pitkälle hiottua, saattaa moni erityistukea tarvitsevan lapsen vanhempi miettiä. Huoli pärjäämisestä on turha, sillä jäällä taiturointi sopii kaikille, kun ohjauksessa osataan huomioida luistelijan erityistarpeet. Soveltava luistelu avaa kaukalon luukun myös niille, joilla on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen vuoksi vaikea osallistua tavalliseen jääharjoitukseen.

– Soveltava luistelu on ihan samaa perustaitoluistelua, vain toimintatavat eroavat. Se on hitaampitempoista ja huomioi luistelijoiden yksilölliset tarpeet, erityisopettaja ja soveltavan luistelun päävalmentaja Tanja Töyrylä-Kannisto rohkaisee.

Asennetta ja pitkäjänteisyyttä

Vaikka Töyrylä-Kannisto on tehnyt pitkän uran soveltavan luistelun parissa, on se Suomessa vasta tipuaskelien tasolla. Ensimmäinen varsinainen soveltavan luistelun ohjaajakoulutus pidettiin Lahdessa syyskuun lopussa. Suomen Taitoluisteluliiton, Suomen Vammaisurheilun ja -liikunnan, Varala-Tiimin ja Lahden Taitoluistelijoiden järjestämässä työpajassa pureuduttiin ohjaamisen soveltamiseen demoluistelijoiden kanssa.

”Tärkeintä on into ohjata, positiivinen asenne ja rohkeus käytää luovuutta jäällä.”

– Suomalaisten taitoluisteluohjaajien osaaminen riittää hyvin myös soveltavan luistelun ohjaamiseen. Tärkeintä on into ohjata, positiivinen asenne ja rohkeus käyttää luovuutta jäällä. Omiin ohjattaviin tutustuminen ja yhteisen sävelen löytäminen vievät pitkälle, Töyrylä-Kannisto kannustaa.

Tanja Töyrylä-Kanniston valmentama Ville Putila voitti kultaa Special Olympics -kilpailuissa vuonna 2017. Putila toimi demoluistelijana soveltavan luistelun työpajassa.

Hän muistelee hymyssä suin ensimmäistä erityisryhmän ohjauskertaansa, joka oli vähällä jäädä myös viimeiseksi.

– Kaikki luistelijani menivät eri suuntiin, eikä kukaan kuunnellut ohjeita. Mietin tunnin jälkeen, että jos vielä tulen ohjaamaan, minulla täytyy olla ihan eri taktiikka. Oli luotava erilaiset rajat ja säännöt, kertoo Töyrylä-Kannisto, joka palasi ryhmänsä luo, eikä ole katunut sitä.

– Olen kiitollinen, etten luovuttanut ensimmäisen kerran jälkeen, sillä tämä on antanut paljon.

Töyrylä-Kannisto muistuttaa, että soveltavan luistelun ohjaaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja kykyä hahmottaa asioita pitkällä aikajänteellä. Lapsilla on kova halu oppia ja hyvä motivaatio, mutta asiat tapahtuvat hitaasti ja tietyllä rytmillä. Tulevaisuutta rakennetaan luistelemalla.

– Valmentajan pitää muistaa, että jokainen luistelija kehittyy omaan tahtiin. Se ei tee valmentajasta huonoa. Tärkeintä on tunne siitä, että mennään eteenpäin – hitaastikin, Töyrylä-Kannisto jatkaa.

Seurat, rohkeasti mukaan!

Parhaimmillaan soveltava luistelu on luontainen osa seuratoimintaa muiden ryhmien rinnalla. Töyrylä-Kannisto toivoo, että taitoluisteluseurat lähtisivät rohkeasti tarjoamaan harrastusmahdollisuutta myös erityistä tukea tarvitseville.

Tanja Töyrylä-Kannisto valmennettavansa Ville Putilan kanssa soveltavan luistelun työpajassa.

– Ihanteellisin vaihtoehto olisi kaikille avoin luistelukoulu, jossa soveltavan luistelun ryhmä toimisi osana tavallista ryhmää. Näin luistelijat pääsisivät helposti mukaan seuratoimintaan ja esimerkiksi joulunäytöksiin esiintymään. Taitava luistelija voisi myös luontevasti siirtyä tavalliseen ryhmään, kun muut harrastajat ovat tulleet tutuiksi yhteisissä harjoituksissa, Töyrylä-Kannisto pohtii.

Suomen Taitoluisteluliitto on mukana edistämässä yhdenvertaisuutta ja tukee soveltavan luistelun koulutusta. Tällä hetkellä soveltavaa luistelua on kuitenkin tarjolla vain muutamissa seuroissa.

– Kannustan taitoluisteluseuroja tarjoamaan rohkeasti opetusta myös niille lapsille ja nuorille, jotka tarvitsevat erilaista tukea harjoitteluun. Soveltava luistelu on integroitavissa luistelukouluihin ja harrasteryhmiin, jos vain tahtoa ja intoa riittää. Tämä on arvokysymys, Töyrylä-Kannisto sanoo.