Tönimistä, suunsoittoa, vastustajan häiritsemistä, tuomareiden mollaamista, katsomosotaa, vihapuheita netissä… Nyt puhutaan ihan muusta kuin suomalaisesta taitoluistelusta? Vai puhutaanko?

Taitoluistelulla on vankka maine hyvän käytöksen lajina. Me taitoluistelijat luemme helposti muiden lajien ongelmista – urheilijoiden väkivaltaisuudesta ja fanien huligoinnista – kertovia uutisia ymmyrkäisin silmin: onneksi ei meillä. Erittäin arvostettu kansainvälinen taitoluistelutuomarimme ja Suomen Taitoluisteluliiton varapuheenjohtaja Mika Saarelainen haastaa meidät jokaisen. Hänen mielestään hälytyskellojen pitää soida.

– Me kaikki tiedämme, millaisia ongelmia monissa lajeissa on niin urheilijoiden kuin katsomon käyttäytymisessä. Meillä taitoluistelussa asia ei ole suuri ongelma, mutta merkkejä on mielestäni jo näkyvissä. Asioihin pitää puuttua ajoissa, pienistä enteistä on aina todella lyhyt matka hallitsemattomuuteen.

Mika Saarelainen tuntee erinomaisesti lajin kansainväliset kilpajäät, mutta juuri nyt hän on suomalaisena huolestunut koti-Suomemme taitoluistelukulttuurista.

– Puhun ehkä eniten muodostelmaluistelusta, mutta samoja huolestuttavia piirteitä on mielestäni joka lajissa. Muodostelmassa ne näkyvät eniten yksinkertaisesti siksi, että meillä Suomessa lajissa on massaa – niin urheilijoita kuin katsojia – enemmän kuin muissa.

Minä, minä, minä

Ensimmäistä huolestumisen aihettaan Mika Saarelainen nimittää osuvasti minäminäminä-asenteeksi eli kunnioituksen puutteeksi kanssakilpailijoita kohtaan.

– Jos nyt ei suoranaisesti vihata muita kilpailijoita, niin annetaan ymmärtää, että epäonnistuminen olisi suotavaa.
– Viime kaudella hätkähdin pari kertaa yksinluistelun kilpailuissamme, kun näin kilpailun verryttelyryhmässä jonkun kilpailijan luistelevan toisen eteen. On täysin mahdollista, että ne olivat puhtaita sattumia, mutta silti jäin miettimään. Aremman eteen ajamista ei ole ollut Suomessa, toki joskus kansainvälisillä jäillä olen nähnyt.

Samanlaista minäminäminä-asennetta Saarelaisen mukaan edustaa muodostelmaluistelukilpailuissamme se, etteivät omaa kilpailuvuoroaan odottavat, vielä hallin käytävillä verkkaavat joukkueet malta pitää omaa tai musiikkinsa äänitasoa niin matalalla, ettei se kuuluisi areenan puolelle.

– Asiasta on puhuttu monta kertaa, viimeksi huomautin siitä ylituomarina joukkueille kevään SM-kilpailuissa.
Mika Saarelainen muistuttaa, että rehdin urheilun ja urheilijamaisen käytöksen velvollisuudet ovat niin kotimaisten kuin kansainvälisten sääntöjen ydinasioita.

– Muodostelmaluistelu hakee parasta aikaa olympiastatusta. Kun Kansainvälinen Olympiakomitea vieraili toissa kaudella lajin kilpailussa Rouenissa, osa sitä kummastuttaneita asioita liittyi juuri näihin asioihin. Esimerkkinä detalji: muodostelma on värikäs laji, mutta muissa lajeissa varamiehet istuvat siivosti penkillä, eivät he kilju ja hypi.

Me, me, me

Vielä enemmän Mika Saarelainen on huolissaan epäterveistä piirteistä seura-, laji- tai joukkueuskollisuudessa.

– Meillä Suomessa muodostelmaluistelu on kasvanut todella merkittäväksi lajiksi. Suomalaisessa taitoluistelussa oli aika, jolloin oli vastakkain asettelu taitoluistelu-muodostelmaluistelu oli repivä. Se railo hävisi jo aikaa sitten, mutta nyt yhtäkkiä, parin viime kauden aikana, olen ollut aistivinani sitä uudestaan seura-aktiivien, vanhempien ja jopa valmentajien suunnalta.

– Jäätanssissa meillä on vähän harrastajia, mutta kun pari vuotta sitten lajin harrastus Helsingissä hajaantui kahteen eri seuraan, luistelijoiden vanhemmissa näkyi ”me vai ne” –henkeä.

Muodostelmaluistelussa vallitsevaa joukkue- ja seurahenkeä on vaikea kenenkään kilpailuihin saapuvan olla huomaamatta.

Muissa lajeissa varamiehet istuvat siivosti penkillä, eivät he kilju ja hypi.

– Fanittaminen on ehdottomasti hyvä juttu, ja meillä on muodostemassa kertakaikkisen hieno fanikulttuuri, Mika Saarelainen painottaa.

– Mutta onko fanittaminen enää tervettä, jos kilpailuissamme joku joukkueista tekee aivan upean ohjelman ja kaksi kolmasosaa katsomosta istuu hipihiljaa? Suomalaisjoukkueet ja niiden fanit kyllä kannustavat reilusti toisiaan kansainvälisissä kilpailuissa, mutta kotimaisissa kilpailuissa hallilla törmää painostavaan, jopa vihamieliseen henkeen.

Ne, ne, ne

Mememe-henki aikaansaa helposti myös nenene-hengen eli tunteisiin perustuvan epäilyn ja syyllisten etsinnän.
– Totta kai objektiivisuus on aina vaikeaa fanikulttuurissa, mutta kun tietoa on vähän, sorrutaan ylilyönteihin, rakennellaan jopa jos jonkinlaisia salaliittoteorioita, Mika Saarelainen hymyilee.

Syyllisiä etsitään useimmiten tuomaristosta.

Arviointi ei ole huutoäänestys.

– Fanit, vanhemmat, eivät muista, että arviointi ei ole huutoäänestys. Aina ei muisteta sitäkään, että tuomari keskustelee tarvittaessa urheilijan ja tämän valmentajan kanssa, ei suinkaan huolestuneen/pettyneen vanhemman.
Perussääntöä siitä, että kilpailija tai hänen edustajansa ei saa koskaan arvostella tuomareita, on vaikea tunnekuohussa muistaa.

– Muodostelmaluistelussa me olemme Suomessa jo siinä tilanteessa, että lajin kilpailuihin on välillä vaikea saada tuomaristoa. Myös nuoremmat arvioijiksi kouluttaneet kaikkoavat. Ymmärrän kollegoita. Pitää olla tosi kova luu kestääkseen etenkin teknisessä paneelissa, Saarelainen painottaa.

Suomen Taitoluisteluliitto järjestää tänä syksynä, vielä ennen muodostelman kilpailukauden alkua pääkaupunkiseudun vanhemmille tilaisuuden, jossa kerrotaan lajin ja sen arvioinnin perusasioita ja jossa vanhemmat voivat myös vapaasti kysellä.

– Aloitamme muodostelmaluistelusta ja pääkaupunkiseudusta, koska tätä massaa on eniten. Mutta olemme valmiit jatkamaan vastaavia tilaisuuksia muuallakin ja muissa lajeissa, Taitoluisteluliiton liittohallituksessa työskentelevä Saarelainen kertoo.

[divider]Varo somen kuoppia![/divider]

Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen, ja monen elämässä se on tärkeällä sijalla. Tunteet voivat kuitenkin viedä harkinnan somessakin.

– Kannattaa aina muistaa vanha sääntö siitä, että sitä mitä et voi sanoa kasvotusten, ei myöskään kannata julkaista somessa, muistuttaa Mika Saarelainen.

Suomen Taitoluisteluliitolla on omat sosiaalisen median pelisäännöt, jotka niin urheilijoiden, valmentajien ja ohjaajien, seura-aktiivien kuin myös fanien on syytä tietää. Some-säännöt sopivat erinomaisesti luisteluryhmän, joukkueen tapahtumiin tutkittaviksi, ne on hyvä käydä läpi myös vanhempainilloissa.
Jos sinulla ei jo ole some-sääntöjä, ole yhteydessä liittoon office@stll.fi.

Mika Saarelainen, yksi kaikkein arvostetuimmista suomalaisista lajiasiantuntijoistamme, haastaa meidät kaikki miettimään.

teksti Kaisa Viitanen
kuvat Sari Niskanen
Taitoluistelu-lehti 4/2017