Finlandia Trophy Espoo on lajinautiskelijoiden lisäksi taitoluistelun tilastonikkareille erinomainen näköalapaikka. Ohjelman osa-alueiden arviointi on muuttunut, ja se erkanee entistä selvemmin elementtien tuomista pisteistä.

Taitoluistelumaailman ikuisuusaiheita on se, kuinka mitata luistelijoita muillakin arvoilla kuin teknisellä taituruudella ja kuinka estää se, että kovien temppujen suorittaja hyötyy myös sellaisilla arvioinnin osa-alueilla, joiden tulisi keskittyä esimerkiksi luistelijan tulkintataitoon tai ohjelman rakenteeseen.

Kansainvälinen luisteluliitto (ISU) otti 2000-luvun alkuvuosina käyttöön lajin nykyisen arvioinnin. Silloin vanhan 6.0-järjestelmän yksi ainoa piste ”taiteellisesta vaikutelmasta” pilkottiin viideksi arvioitavaksi osa-alueeksi: perusluistelutaidot, siirtymiset, suoritus, sommittelu ja tulkinta (jäätanssissa ajoitus).

Suomalaistuomari, Kansainvälisessa luisteluliitossa yksin- ja pariluistelun teknisessä komiteassa työskentelevä Leena Laaksonen sanoo, että viiden eri pisteen ja niiden takana olevien kymmenien kriteereiden hallinta osoittautui kilpailun kiireessä työskenteleville tuomareille liian työlääksi tehtäväksi. Eri osa-alueista annetut pisteet eivät myöskään eriytyneet riittävästi.

”Uudistus on tehty ennen muuta tuomareiden arviointityötä helpottamaan.”

Osa-alueiden arviointi muuttui tämän kauden alussa. Tuomarit antavat pisteitä enää kolmesta osa-alueesta: ohjelman rakenne, esittäminen ja perusluistelutaidot. Näiden kolmen osa-alueen sisällä on pääosin samat kriteerit kuin aiemminkin, mutta niitä on selkiytetty ja päällekkäisyyksiä poistettu.

– Uudistus on tehty ennen muuta tuomareiden arviointityötä helpottamaan. Tuomareille jää enemmän aikaa oikeaan ja oikeudenmukaiseen arviointiin. Ja se taas on jokaisen luistelijan oikeus: tulla oikein arvioiduksi, Leena painottaa.

Uudistusta on valmisteltu usean vuoden ajan. Yllätyksenä tuli uuteen siirtymisen nopeus. Päätös tehtiin kesäkuussa ISU:n kongressissa ja uudistus otettiin käyttöön heti kauden alkaessa. Leenan mukaan näin meneteltiin, koska uudistus koski tuomarityöskentelyä eikä sillä ollut suurta vaikutusta luistelijoiden valmistautumiseen kauteen.

Luistelussa oltava punainen lanka

Suomen moninkertainen arvokisaedustaja Valtter Virtanen kertoo uutisen tulleen hänelle puskista elokuun alussa, eikä yllätys äkkikuulemalta ollut pelkästään iloinen.

– Minä, samoin kuin iso osa muistakin luistelijoista, aloitan ohjelmieni teon jo hyvin aikaisin kevättalvella. Ja kun ne on saatu valmiiksi, niitä on vaikea lähteä ratkaisevasti muuttamaan. Tälle kaudelle tuli paljon muitakin muutoksia, teknisiä, joten iski epäilys, kuinka myöhässä olen.

Valtterin tavoin ohjelman merkityksen kasvua korostaa myös kansainvälisillä jäillä Suomea edustanut Linnea Ceder.

– Mitä pidempään olen luistellut, sitä tärkeämmäksi ohjelmat ja myös muut komponentit ovat tulleet. Luistelussa pitää olla punainen lanka ja laadukasta tekemistä muuallakin kuin teknisissä elementeissä. Ohjelmat ovat kehittyneet valtavasti. Esimerkiksi Nebelhorn Trophyssa, jossa olimme Valtterin kanssa, oli useita ohjelmia, joita oli iso ilo katsoa.

Linnealle ja hänen koreografilleen tuli kiire hankkia arvioinnin uudistuksesta tietoa kesken harjoitusjakson, jossa oli tarkoitus vain viimeistellä kauteen valmistautumista.

– Onneksi sitten selvisi, että osa-aluepisteiden sisällöt ovat yhä samat, ne on vain yhdistetty viiden kohdan sijaan kolmeen kohtaan.

Valtterin ja Linnean korostaman ohjelman merkitys vain kasvaa arvioinnissa, sillä ohjelman rakenteen pisteet ovat nyt kolmasosa koko osa-alueiden pistesaldosta.

Rohkeutta pisteiden antoon

ISU kannustaa tuomareita rohkeuteen. Tekniset pisteet ja osa-alueiden arviointi on pystyttävä pitämään erillisinä, hyvä hyppääjä ei välttämättä ole taitava esittäjä ja ilmaisija. Samoin eri osa-alueita on arvioitava irti toisistaan: vaikka ohjelma olisi rakennettu loistavaksi kokonaisuudeksi, luistelijalla voi olla vaikeuksia musiikin tulkinnassa.

– Jo alkukaudesta osa tuomareista on lähtenyt rohkeasti arvioimaan asioita erikseen. ISU seuraa tätä ja antaa positiivista palautetta, Leena Laaksonen kertoo.

”Luistelijalle jokainen kilpailu on tärkeä, eikä arviointi niissä saisi heilua.”

Myös Valtter Virtanen ja Linnea Ceder seuraavat muutosta valtaosin positiivisin tunnelmin.

– Ongelma on ollut meille luistelijoille iso. Tekninen suoritus ja komponentit eivät pitäisi olla kytköksissä, mutta luistelijalle, jolla ei ole vaikeimpia hyppyelementtejä, on tullut komponenttipisteissä väkisinkin katto vastaan. Ja vaikka en uskokaan sen ihan tästä näin ratkeavan, seuraan uudistusta mielenkiinnolla. Se hieman mietityttää, että kuinka paljon tässä alussa tulee eri kilpailuista erilaisia osa-aluepisteitä. Luistelijalle jokainen kilpailu on tärkeä, eikä arviointi niissä saisi heilua, Valtter sanoo.

– Mutta siihen kyllä uskon, että tämä uudistus varmasti helpottaa tuomareiden työskentelyä, Linnea lisää.

Linnealle ja Valtterille ensituntuma uudesta arvioinnista on ollut rohkaiseva. Linnea teki Nebelhorn Trophyssä sekä lyhyt- että vapaaohjelmassaan komponenttiennätyksensä, Valtter komisteli komponenttiennätystä lyhytohjelmassa.

Samaan aikaan, kun uudistettuun osa-alueiden arviointiin vasta totutellaan, ISU:ssa on mietinnässä vieläkin suurempi muutos: siirtyminen järjestelmään, jossa tekniikkaa ja osa-alueita varten olisi kaksi eri tuomaripaneelia. Järjestelmää testataan muutaman kilpailun yhteydessä jo tällä kaudella.