Suomen Taitoluisteluliitto teetti viime keväänä Taloustutkimuksella laajan lajikulttuuritutkimuksen, joka tarkasteli lajia useasta eri näkökulmasta. Kyselyyn vastasivat yli 12-vuotiaat urheilijat, heidän vanhempansa, valmentajat, arvioitsijat ja seuratoimijat. Liitto hyödyntää jatkossa tutkimuksessa esiin tulleita parannusehdotuksia ja epäkohtia lajikulttuurin kehittämisessä.

Tutkimuksen mukaan 97 prosenttia lajin harrastajista oli valmis suosittelemaan taitoluistelua harrastuksena muillekin.

– On hienoa, että jopa 90 prosenttia lajiväestämme on valmis suosittelemaan lajia muillekin. Tutkimuksen mukaan moni aihepiiri sai kiitosta vastaajilta. Emme silti voi tuudittautua hyvänolon tunteeseen. Usealla osa-alueella tarvitaan kehitystoimia ja saimme lukuisia ehdotuksia kulttuurin kehittämiseksi, Suomen Taitoluisteluliiton toiminnanjohtaja Outi Wuorenheimo kertoo.

Suurin osa urheilijoista nauttii harjoittelusta

Urheilijoiden kohdalla haluttiin selvittää, mikä luistelussa innostaa ja motivoi. Tutkimuksessa tiedusteltiin myös, millainen ilmapiiri harjoituksissa on ja mitä valmentajan toiminnasta ajateltiin. Lisäksi kysyttiin mahdolliseen epäasialliseen käyttäytymiseen liittyvistä kokemuksista. Vanhemmilta kysyttiin lähes identtisesti samat kysymykset kuin luistelijoilta. Pääosin kokemukset olivat positiivisia, mutta epäkohdista ei epäröity kertoa ja niiden osalta toivottiin asioihin puuttumista.

Lajin harrastajat olivat äärimmäisen innostuneita ja motivoituneita, mikä saa heidät myös puhumaan lajin puolesta. Luistelijoita kiehtoi lajin tavoitteellisuus, mahdollisuus kehittyä ja oppia uutta, mutta myös harrastuksen parissa olevat samanhenkiset kaverit koettiin tärkeiksi. Harjoituksissa tunnettiin runsaasti positiivisia tuntemuksia, jotka kannustivat jatkamaan ja pitivät innostusta yllä. 75 prosenttia urheilijoista nautti harjoittelemisesta ja koki harjoittelumotivaation olevan aina kohdillaan. 

Valmentajalla koettiin olevan suuri vaikutus siihen, miltä harjoituksissa tuntuu. 96 prosenttia luistelijoista arvioi valmentajien olevan ystävällisiä. Heitä kuvattiin sanoilla positiivinen, kannustava ja helposti ymmärrettävä. Valmentajaan liitettiin ominaisuutena myös vaativuus, pääasiassa positiivisessa mielessä.

96 prosenttia luistelijoista arvioi valmentajien olevan ystävällisiä. Heitä kuvattiin sanoilla positiivinen, kannustava ja helposti ymmärrettävä.

Sen sijaan valmennustavoissa, etenkin valmentajien kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidoissa, koettiin kuitenkin olevan kehitettävää. 28 prosenttia luistelijoista koki, ettei valmentaja ollut onnistunut luomaan henkilökohtaista suhdetta urheilijaan. Lähes joka neljäs vastaaja koki, ettei valmentajan kanssa pysty keskustelemaan vaikeista asioista. Viidennes urheilijoista koki, että palautteen antaminen valmentajalle asioista, joista on itse eri mieltä, oli vaikeaa. Vastaajan ollessa luistelijan vanhempi, lähes joka kolmas koki, ettei lapsi voi kertoa valmentajalle eriävää mielipidettään.

Vuorovaikutustaitoja tärkeämmäksi kehityskohteeksi nousi kuitenkin luistelijoiden yhdenmukainen kohtelu. Lähes puolet urheilijoista koki, että valmentaja suosii jotain luistelijaa. Riippumatta siitä, koettiinko valmentajan suosivan muita tai syrjivän itseä, aiheutti se yhtä lailla mielipahaa. Sen lisäksi, että syrjiminen ja suosiminen oli kohtuullisen yleistä, se myös harvemmin jäi yhteen kertaan. Suosiminen oli tyypillisesti voinut jatkua pidemmän aikaa.  

Urheilijoista lähes puolet koki epäonnistumisen pelon olevan usein läsnä harjoituksissa: 32 prosenttia koki pelkoa harjoiteltaessa uutta liikettä tai temppua. Valmentajilla tulisikin olla valmiuksia huomioida myös harjoituksiin liittyvät, pelottaviksi koetut tilanteet. Myös ulkonäköpaineet nousivat esille luistelijoiden vastauksissa: yli puolet myöntää kokeneensa paineita ulkonäöstään luisteluun liittyen. On kuitenkin tärkeää, että vastaajista 83 prosenttia koki valmentajan onnistuneen tavassa puhua kehoon liittyvistä asioista oikealla ja rakentavalla tavalla.

Valmentajien laaja-alainen koulutuksen tarve nousi tutkimuksessa varsin selkeästi esille. Koulutusta toivotaan niin valmennustekniikoihin, vuorovaikutukseen, pedagogisiin taitoihin kuin myös terveys- ja ravitsemusasioissa.

Tavoitteena turvallinen ja kannustava harrastusympäristö

Luistelijoiden epäasialliset kokemukset lajin parissa liittyvät tutkimuksen mukaan yleensä valmentajan tai toisen luistelijan toimintaan tai käytökseen. Tällaisia kokemuksia on voinut ilmetä esimerkiksi tilanteissa, joissa luistelijoiden kesken on puhuttu toisista pahaa tai vähätelty toisen suoritusta. Tämän oli kokenut joka neljäs luistelijoista. Joka viides vastaaja kertoi valmentajan huutaneen valmennustilanteessa. Lisäksi valmentajien taholta koettu epäasiallinen käyttäytyminen ilmeni vähättelynä ja sivuuttamisena, sovittujen ehtojen yksipuolisena muuttamisena ja valta-aseman väärinkäyttönä.

Vajaa kolme prosenttia vastaajista mainitsi kokeneensa jonkin asteista seksuaalista häirintää. Häirinnäksi kuvattiin esimerkiksi huutelu jäähallilla, sukupuolisesti vihjailevat ilmeet, härskit puheet tai viestit sosiaalisessa mediassa.

”Teemme kaikkemme, jotta taitoluistelu koetaan hyväksi ja turvalliseksi harrastukseksi kaikille.”

Suomen Taitoluisteluliiton puheenjohtaja Laura Raitio haluaa erityisesti korostaa harrastajan ja huippu-urheilijan turvallista polkua taitoluistelussa, jossa tavoitteellisuuden ohella myös ilon ja kannustamisen tulisi olla vahvasti läsnä. Yksi tukipilari tämän tavoitteen saavuttamisessa on valmentajien, arvioijien, liiton työntekijöiden sekä seuratoimijoiden ammattitaidon ylläpitäminen ja monipuolinen kehittäminen. Toinen tukipilari on sitoutuminen liiton eettiseen säännöstöön.

– Aiomme pitää eettisyyteen liittyvän keskustelun vahvasti esillä lajin sisällä. Teemme kaikkemme, jotta taitoluistelu koetaan hyväksi ja turvalliseksi harrastukseksi kaikille. Turvallisen ympäristön luomisessa meitä ohjaavat luonnollisesti säännöt, mutta tehtävämme on kehittää jatkuvasti avointa lajikulttuuria jossa epäkohdista rohjetaan kertoa, jotta voimme niihin puuttua. Mitä tulee häirintään, siinä meillä on ehdoton nollatoleranssi, Raitio summaa.

Valmentajat toivovat tukea työhönsä

Valmentajilta kysyttiin tutkimuksessa, mikä heitä innostaa ja motivoi työssään. Lisäksi he avasivat näkemyksiään hyvästä valmennuksesta ja haasteista valmentajan työssä. Suurin osa valmentajista mainitsi spontaanisti, että heitä kannustaa luistelijoiden kehittyminen ja uuden oppiminen. Päätoimisille valmentajille myös kollegat ja hyvä työilmapiiri olivat tärkeä motivaation lähde.

Valmentajat nimesivät tärkeimmiksi ominaisuuksikseen taidon antaa rakentavasti palautetta, kyvyn kehittää valmennettavan taitoja, hyvän harjoitusilmapiirin luomisen, kannustamisen ja valmennettavien tasapuolisen kohtelemisen. 

Suurin osa valmentajista mainitsi spontaanisti, että heitä kannustaa luistelijoiden kehittyminen ja uuden oppiminen.

Valmentajien kokemuksen mukaan 43 prosenttia oli sitä mieltä, että suuri osa valmennustyössä olevista haasteista liittyy luistelijoiden vanhempiin ja heidän epärealistisiin odotuksiin, liialliseen puuttumiseen valmennukseen tai valmentajan päätösten ja osaamisen kyseenalaistamiseen. Valmentajat toivat esiin myös tasoerot luistelijoiden välillä ja tasapuolisen kohtelun haasteet.

Valmentajat toivoivat omalta seuraltaan tukea osaamisen kehittämisessä, koulutustaidon ylläpitämisessä, työssäjaksamisessa, työnkuvan selkeyttämisessä sekä kohtaamisissa vanhempien kanssa.

– Laaja tutkimusaineisto antaa hyvän mahdollisuuden analysoida tuloksia ja antaa meille työkaluja toiminnan kehittämiseen. Luistelijoilla ja valmentajilla on hyvin yhtenäinen käsitys siitä, mitä on hyvä valmentaminen ja valmennuksen ilmapiiri. Tärkeinä pidetyt ominaisuudet eivät kuitenkaan aina näytä realisoituvan käytännössä, kuten luistelijoiden palautteesta voidaan todeta. Parannustoimenpiteinä valmentajakoulutuksen ohella on syytä tarkastella myös esimerkiksi keinoja valmentajien työkuorman ja jaksamisen parantamiseksi. Keskeiseksi muodostuu seuratasolla myös erinomainen keskusteluyhteys vanhempien kanssa sekä seurajohdon aktiivinen tuki ja esimiestyö valmennustiimeille, Wuorenheimo sanoo.

Arvioijat nauttivat työstään 

Taitoluistelun arvioijiin kuuluvat tuomarit ja teknisen paneelin jäsenet. Heidän kyselyssään selvitettiin niin ikään työn innostuksen ja motivaation lähteitä, arviointitilaisuuksien ilmapiiriä ja työn tuomia haasteita. 

Suurinta osaa arvioijista motivoi laji itsessään. Lajin koettiin myös tarjoavan mahdollisuuden kehittyä ja oppia uutta, haasteellisuus kiehtoi monia. Arvioijat olivat vakuuttuneita oman arviointinsa tasapuolisuudesta ja kokivat, että heille arvioinnin tavoitteet ovat selkeät. He selvästi nauttivat työstään. Ilmapiiri arviointitilanteissa koettiin myönteiseksi, mutta toisaalta omalle työlle toivottiin arvostusta.

Varsinaiset haasteet arviointityössä liittyvät sääntöihin, niiden tulkintaan ja sääntöjen muutoksiin. Monet toivat esiin myös arviointityön kuormittavuuden, joka ilmeni pitkinä työpäivinä. Arvioijien ajatukset oman työnsä tukemisesta tiivistyvät hyvin selkeästi koulutuksiin. Nykyisiin koulutuksiin oltiin varsin tyytyväisiä, mutta niitä toivottaisiin olevan nykyistä enemmän. Osa toivoi myös enemmän arviointimahdollisuuksia oman seuransa toimesta. Tilaisuudet nähtiin tärkeinä oppimisen, kehittymisen ja etenemisen näkökulmasta.

Varsinaisia negatiivisia kokemuksia arvioijat kokivat harvoin. Toisen arvioijan kommentit, valmentajien ja yleisön palaute olivat saattaneet loukata. Arvioijat painottavat lajin ja arviointityön tunnettuuden parantamista.

Seuratoimijat motivoituvat työn merkityksellisyydestä

Suurinta osaa seuratoimijoista motivoi oman lapsen luisteluharrastus, mutta myös mahdollisuus tarjota yleisesti lapsille ja nuorille edellytykset liikuntaan ja harrastamiseen koettiin tärkeäksi. Kaksi kolmesta oli ehdottomasti valmis suosittelemaan seurassa työskentelyä myös muille. Haasteet seurassa työskentelyyn liittyivät rajallisiin taloudellisiin resursseihin, liialliseen työmäärän ja vapaaehtoisen talkootyöväen vähyyteen. Myös vaativat ja haastavat vanhemmat nousevat esiin monissa kommenteissa.

Kaksi kolmesta seuratoimijasta oli kokonaisuutena tyytyväinen Suomen Taitoluisteluliiton neuvontaan ja tukeen. Taloudellisen tuen lisäksi, vastaajat nostavat spontaanisti esiin tuen seurojen kehittämisessä. Edellä mainittujen ohella käytännön seuratoiminnan pyörittämiseen kaivataan tukea muun muassa taloudenhallintaan ja työsuhdeasioihin liittyen. Myös tuki markkinoinnissa on seuroille tärkeää.

Kulttuuri ei ole koskaan valmis

Suomen Taitoluisteluliitto on linjannut, että lajikulttuurin tutkimus toistetaan 3–4 vuoden välein. Näin voidaan tarkastella keskeisten parannustoimenpiteiden vaikutuksia kulttuuriin.

”Lajikulttuuria täytyy kehittää jatkuvan parantamisen hengessä. Kulttuuri ei ole koskaan valmis, vaan alati elävä ja muuttuva.”

– Lajikulttuuria täytyy kehittää jatkuvan parantamisen hengessä. Kulttuuri ei ole koskaan valmis, vaan alati elävä ja muuttuva. Liittona meillä on monessa asiassa suunnannäyttäjän sekä mahdollistajan rooli, emmekä saa jäädä liian etäiseksi. Me tiivistämme yhteistyötämme jäsenseurojemme kanssa ja aiomme lisätä resursseja muun muassa aluetoimintamme vahvistamiseksi , Laura Raitio linjaa. 

Kuvissa esiintyvät henkilöt eivät liity artikkeliin.