Joka kausi jäätanssikatsomossa sekä hurrataan että voihkitaan. Lajifaneilla on vankkoja suosikkeja ja myös inhokkeja lajin pakollisissa tansseissa. Mutta myös lajin asiantuntijoiden – luistelijoiden, valmentajien ja tuomareiden – parissa vanhoihin kunnon pakollisiin on monta kantaa.

– Ei kiitos rumbaa meille, voihkivat amerikkalaiset jäätanssijat Madison Chock ja Evan Bates yhteen ääneen, kun SkatingFinland kysyy heiltä epämieluisinta pakollista tanssia.

– Rumba on niin lyhyt ja se on askeleissaan ja kaikkinensa niin tiukka, että saan pelkästä ajattelusta päänsäryn, Evan lisää.

Evan Bates tunnustautuu saman tien pitkien kaarien midnight blues -mieheksi. Madison Chock taas pitää mielellään jäällä hauskaa jenkkipolkan kanssa.

Kansainvälisellä luisteluliitolla on pakollisia tansseja varastossaan kaikkiaan parisenkymmentä.

Chockin ja Batesin ei tarvitse kärsiä rumbapäänsärystä joka vuosi. Kansainvälisellä luisteluliitolla on pakollisia tansseja varastossaan kaikkiaan parisenkymmentä. Niistä valitaan kausittain kaksi – yksi senioripareille ja toinen junioreille – tanssittavaksi osana nykyistä rytmitanssia.

27-vuotiaalla Madison Chockilla ja häntä kolme vuotta vanhemmalla Evan Batesilla on niin pitkä ura, että he ovat ehtineet käydä läpi valtaosan tansseista. Silti joka kesä riittää opeteltavaa.

– Kesäisin teemme paljon harjoituksia, joissa keskitymme vain ja ainoastaan pakolliseen tanssiin. Vaikka me emme aina jaksaisikaan, valmentajamme ovat hyvin tarkkoja yksityiskohdista. Helpolla emme siis pääse, huokailee Madison Chock hymysuin.

– Vaikka olisi jonkun tanssinut tehnyt jo monta kertaa ja luulisi luottavansa kehomuistiin, jonkun tanssin kanssa voi tulla täydellinen black out. Esimerkiksi tämän kauden finnstepissä, jonka olemme tanssineet ennenkin, meillä meni viime kesänä monta viikkoa, kun haimme sen oikeaa rytmiä, Evan Bates lisää.

Tuhansia toistoja

Entä miten selviävät, mitä miettivät pakollisista tansseista Madion Chockia ja Evan Batesia nuoremmat ja kokemattomammat jäätanssijat?

– Minä ainakin pidän niiden harjoittelemisesta ja luistelemisista valtavasti, Juho Pirinen sanoa pamauttaa vakuuttavasti.

Vaikka Juholla ja hänen nykyisellä parillaan Yuka Oriharalla on kokemusta vasta muutamasta pakollisista tansseista, pari puhuu kuin yhdestä suusta:

”Kaikki tanssit eivät ole perustekniikaltaan hirvittävän vaikeita. Mutta on tavattoman vaikea oppia tanssimaan ne todella hyvin.”

– Pakolliset tanssit ovat osa jäätanssin historiaa, mutta samalla sen perusta ja ydin. Ne ovat vaikeita harjoiteltavia, tarvitaan satoja jos ei jopa tuhansia toistoja, mutta samalla ne ovat mielenkiintoisia, positiivisesti haastavia.

Suomen pari on jo oppinut, missä pakollisten tanssien suurin haaste lymyää.

– Kaikki tanssit eivät itse asiassa ole perustekniikaltaan hirvittävän vaikeita. Mutta on tavattoman vaikea oppia tanssimaan ne todella hyvin.

Yhtenä vaikeimmista nykyisistä pakollisista tansseista pidetään tango romanticaa. Se on Juho Pirisen ykkössuosikki.

– Mistä pitää ja mistä ei, on kai persoonallisuuskysymys. Minä taas pidän lattareista, esimerkiksi cha-cha-cha ja rumba ovat minun tanssejani, Yuka Orihara sanoo.

Jyvät irti akanoista

Kaksi jäätanssin kansainvälisesti tunnettua maestroa, valmentaja Romain Haguenauer ja tuomari Mika Saarelainen komppaavat Madisonin, Evanin, Yukan ja Juhon mielipiteitä ja tuovat samalla keskusteluun myös keskenään eriäviä ajatuksia.

– Minun sukupolveni kasvoi pakollisten tanssien kanssa, ne ovat minulle yhä lajin perusta. Mutta nuoren luistelijapolven on joskus vaikeaa ymmärtää, miksi me yhä vain harjoittelemme näitä vanhoja ballroom-tansseja. Monet nuoret haluaisivat oppia jotain uutta – tai ainakin vanhaa uudella tavalla, Romain Hagenauer sanoo.

”Ihmiset haluavat nykyisin luovuutta, vauhtia, näyttäviä piruetteja… Eivät vanhan ajan tanssiotteita.”

Kanadassa valmentava Hagenauer uskoo pakollisten häviävän.

– En lähde arvailemaan, kuinka nopeasti. Mutta ne häviävät. Ihmiset haluavat nykyisin luovuutta, vauhtia, näyttäviä piruetteja… Eivät vanhan ajan tanssiotteita.

Jäätanssin tuomarina ja tuomarikouluttajana työskentelevä Mika Saarelainen painottaa sitä, että jo nykyinen kuviotanssi on uudistus, ja uskoo pakollisten tanssien opettelun tärkeyteen tulevaisuudessakin.

– Pakolliset tanssit ovat hirvittävän hyviä harjoitusvälineitä nuorille, koska niissä on kaikki kinkkisimmät käännökset, joita taas vaaditaan askelsarjoissa vaikeustasoihin.

Saarelainen vertaa pakollisia tansseja yksinluistelun pakollisiin kuvioihin.

– Eiväthän nekään oikeasti hävinneet, koska samoja käännöksiä luistelijat tekevät edelleen, niitä vain harjoitellaan eri lailla.

Hagenauerin ja Saarelaisen mielipiteet eroavat myös pakollisten tanssien määrästä. Hagenauerin mielestä ISU:lla on jo riittämiin, jos ei liikaakin tansseja. Saarelaisen mukaan uusien pakollisten tanssien kehittelyyn on vahva peruste.

– Vaikka vanhatkin ovat olleet vaikeita, ne eivät kokonaisuutena ole niin vaikeita kuin viime aikoina kehitellyt, esimerkkinä vaikkapa uusi teatime foxtrot.

Sillä pakollinen tanssi erottaa armotta jyvät akanoista, sitä korostavat molemmat lajiasiantuntijat.

– Eikä kyse ole silloin siitä, osaako askeleet. Vaan siitä, osaako olla täydellinen, Romain Hagenauer huomauttaa.

– Jäätanssijat voivat aika paljon suorituksessaan yrittää piilottaa sitä puolta, mitä eivät osaa, mutta pakollisessa ei voi piilottaa yhtään mitään. Se paljastaa parin tason, kyvyn liukua, paljon muitakin asioita. Pakollisessa tanssissa on aika mahdotonta onnistua täydellisesti, Mika Saarelainen täydentää.