Taitoluistelun arvioijat Anne Fagerström, Virpi Kunnas-Helminen ja Leena Laaksonen pääsivät osallistumaan talviolympialaisiin ensi kertaa. Matka Milanoon tarjosi muun muassa kokemuksia yhteishengestä ja toteutuneista unelmista.

Olympialaiset eivät ole vain urheilijoiden juhlaa, vaan myös arvioijien. Niin kuvailevat Anne Fagerström, Virpi Kunnas-Helminen ja Leena Laaksonen, jotka nähtiin Milanon–Cortinan talviolympialaisten paneeleissa. 

Virpi toimi tuomarina jäätanssikilpailussa, Leena teknisenä kontrollerina miesten yksilö- ja joukkuekilpailussa sekä Anne data- ja video-operaattorin tehtävissä kaikissa taitoluistelun kilpailutapahtumissa. Kaikki olivat olympialaispaneelien ensikertalaisia.

Anne sai valinnastaan tiedon viime heinäkuussa.

– Siitä lähtien olen leijunut hieman maanpinnan yläpuolella. Olin niin onnellinen valinnasta, sillä harvalle se osuu kohdalle. Käytännön valmistautuminen alkoi heti syyskuun ensimmäisestä kilpailusta, hän hehkuttaa.

– Onhan se kunnia-asia, että tällainen tehtävä luotetaan itselle ja pääsee kokemaan sen tunnelman, Leena täydentää.

Kansainvälinen luisteluliitto nimeää tekniset paneelit ja ylituomarit kuhunkin kilpailuun. Tuomaristot taas arvottiin syksyllä olympiavalintakilpailun yhteydessä. Paneeliin ei kuitenkaan päästä pelkällä arpaonnella, sillä varsin harvoilla mailla on lähettää matkaan tarpeeksi meritoituneita ja kouluttautuneita tuomareita. Kukin kolmesta suomalaisesta on tehnyt vuosikymmenten mittaisen uran arvioijapöytien äärellä.

”Onhan se kunnia-asia, että tällainen tehtävä luotetaan itselle ja pääsee kokemaan sen tunnelman.”

Vankka kokemus auttoi Virpiä, Annea ja Leenaa valmistautumaan tehtäviin. 

– Kaikki kokemukset vuosien ajalta valmistavat siihen, että kovassa paikassa pystyy tekemään rauhallista työtä ja oikeita päätöksiä. Valmistaudun kaikkiin kilpailuihin huolellisesti samalla lailla, koska on tärkeää, että luistelijat saavat parhaan ja oikeudenmukaisen arvioinnin joka kerralla, Leena kertoo.

Virpi kertoo, että valmistautuminen edellytti muun muassa Kansainvälisen olympiakomitean webinaariin osallistumista.

– Siinä käytiin läpi kaikkea vedonlyönneistä ja ulkoisesta vaikuttamisesta, ja että mihin pitää ilmoittaa, jos joku yrittää vaikuttaa tekemiseeni, mutta itse en sellaista kohdannut ollenkaan, hän avaa.

Tiivis ja työntäyteinen olympiakupla

Paikan päällä Milanossa arvioijat eivät asu urheilijoiden kanssa olympiakylässä, vaan ennalta määrätyissä hotelleissa. Heidän tulee viipyä kilpailumatkalla vain niin kauan kuin omien arviointitapahtumien kannalta on tarpeellista.

Kolmikko kertookin, ettei omien kilpailutapahtumien, kokousten ja virallisten harjoitusten ulkopuolella ollut aikaa turistielämälle. Kilpailun kulisseissa Anne ja Leena osallistuivat muun muassa teknisen paneelin kokouksiin, joissa käydään esimerkkien avulla läpi, miten tietyllä tavalla suoritettu elementti arvioidaan. Rajatapauksia avataan niin, että sääntöjä sovelletaan nopeissa arviointitilanteissa oikein. 

”Kyllä paine on kaikilla kova, kun kilpailu on kerran neljässä vuodessa.”

Leena, Anne ja Virpi ovat kukin olleet arvioimassa lukuisia arvokilpailuja. Vaikka arviointi olympialaisissa ei teknisenä suorituksena eroa muista kilpailuista, kuvailee kolmikko olympialaisten tunnelmaa erityiseksi. Kilpailijoista huokui jo harjoituksissa kiitollisuus täyttyneestä unelmasta.

– Kyllä paine on kaikilla kova, kun kilpailu on kerran neljässä vuodessa. Minulla oli perhosia vatsassa rytmitanssin alkaessa, mutta kyllä se siitä, kun taas pääsi tuomaroinnin flow-tilaan. Teknisesti kaikki sujui tosi hyvin, Virpi kuvailee. 

Leena mainitsee, että nopeatempoinen joukkuekilpailu tarjosi uudenlaista haastetta saada paneeli toimimaan saumattomasti vain muutaman luistelijan aikana. Yksi suurimmista eroista olympialaisten ja arvokilpailujen välillä oli myös se, ettei kohtaamisia muun luisteluväen kanssa ollut yhtä paljoa. 

— Meillä oli oma sisäänkäyntimme emmekä olleet missään tekemisissä luistelijoiden ja valmentajien kanssa. Kulkureitit olivat erilaiset, eristetymmät, kuin muissa kilpailuissa, Anne kertoo.

Omat mausteensa toivat myös yhtenäiset asut, joita arviointipaneelit olympialaisten hengen mukaisesti ISU:a edustaen käyttivät.

Vuosikymmenten työn huipentuma

Milanosta jäi Virpille, Leenalle ja Annelle myönteisiä muistoja. Leena ja Anne kertovat, että päällimmäisenä heille jäi mieleen teknisen paneelin erinomainen yhteistyö ja olympialaisten avajaisten näkeminen paikan päällä. Virpi nostaa matkansa kohokohdaksi jäätanssin vapaatanssin kokemisen tuomarin roolissa. Koska tuomaristo päätetään lyhyt- ja vapaatanssiin erikseen, on varsin harvinaista, että kummankin ohjelman pääsee arvioimaan. 

Olympialaisten paneeliin tähtäävää arvioijan alkua Virpi, Anne ja Leena kannustavat käyttämään aikaa lajin parissa. Aitoa intohimoa tavoitteita kohtaan täytyy olla samalla tavoin kuin urheilijoilla. 

”Eikä kannata ajatella, että olympialaiset olisi ainoa täyttymys arvioijan uralle.”

– Pitää olla itse aktiivinen. Kukaan ei anna käteen papereita ja sano, että lue tästä uudet säännöt, vaan täytyy itse perehtyä ja kehittää itseään, Anne kertoo. 

– Eikä kannata ajatella, että olympialaiset olisi ainoa täyttymys arvioijan uralle. Kaikki kisat ovat arvokkaita ja samoin se matka: kaikki kohtaamiset, koulutukset ja leirit sekä rakkaus lajia kohtaan, Leena jatkaa.

Kausi ei arvioijilla pääty olympialaisiin, vaan työtä tuleviin kilpailuihin ja seuraavaan kauteen liittyen on luvassa rutkasti. 

– Haluan lähettää kiitokset kaikille niille, jotka tekevät tämän mahdolliseksi: että meillä on pareja, jotka kilpailevat ja edustavat, ja liiton työ, joka ei näy suurelle yleisölle, Virpi päättää. 

Artikkelikuvassa Anne Fagerström ja Leena Laaksonen, joiden matkan kohokohtiin kuului talviolympialaisten avajaisten näkeminen paikan päällä.