Unelmat, tavoitteet ja päämäärät ohjaavat toimintaa, kehittävät tekijää, antavat voimaa. Huippu-urheilua tehtäessä tämä korostuu entisestään; luistelijat tavoittelevat haaveitaan piiskaten itseään venymään vielä vähän pidemmälle. Valmentajat tekevät työtä tunteja laskematta saattaakseen valmennettavansa omaan huippuunsa ja sen ylikin. 

Päättyneellä kaudella olemme saaneet nauttia monista menestyksen hetkistä. Urheilijan polku parrasvaloihin ei kuitenkaan ole sileä ja mutkaton, valintoja oikeasta suunnasta on joskus vaikea tehdä. 

Roolimme Suomen Taitoluisteluliiton huippu-urheilutiimissä on tasoittaa tietä, antaa työntöapua, kun sitä tarvitaan ja kääntää katse oikeaan suuntaan silloin, kun reitti on epäselvä. Tehtävämme on varmistaa, että niin valmentajille kuin luistelijoille on tarjolla ensiluokkaista koulutus- ja valmentautumistoimintaa, jonka perustana on lajimme vaatimustason ymmärrys ja tuntemus. Nämä asiat näkyvät uudistuneessa valmentajan koulutuspolussa ja valmennusryhmien päivitetyissä toimintamalleissa jo valintavaiheesta alkaen. 

Osaavampia valmentajia

Kaikkien taitoluistelulajiemme kehitys on ollut voimakasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Urheilijat tekevät nyt asioita, joihin ei edes uskottu pystyttävän. 

Tämä ei tee valmentajien työtä ainakaan helpommaksi. Opetettavien asioiden kohdennukset ja painopisteet myös valmentajan koulutuspolulla on näin ollen pitänyt miettiä uudestaan. Muutoksien myötä uskomme saavan entistä osaavampia valmentajia jo aivan luistelijan polun alkupäähän. Ilman taitavia, kunnianhimoisia ja motivoituneita valmentajia ei meille myöskään synny vastaavilla ominaisuuksilla varustettuja luistelijoita. 

Yksinluistelussa olemme tänä keväänä unohtaneet Talentit, nyt tehdään Nuorten Projektia. Pelkkä talentti ei riitä mihinkään, matka uran huippuhetkiin vaatii kokonaisvaltaisesti hyvin tehtyä pitkäjänteistä työtä. Olemme pohtineet tätä kokonaisvaltaisuutta suunnitellessamme liiton valmennusryhmien toimintaa. Yhtä lailla urheilijoiden ja valmentajien on itse tiedettävä, mitä itselle asetetun riman ylittäminen vaatii – ja onko ylittämiseen vaadittavaan työmäärän valmis. 

”Kehitys loppuu tyytyväisyyteen on vanha viisaus. Ollaan kuitenkin tyytyväisiä – edes pieni hetki – silloin kun aihetta on.”

Harjoittelu- ja valmentautumisolosuhteet ovat ikuisuusongelma, mihin törmäämme lähes aina jossain vaiheessa urheilijan uraa. Jääaikaa on liian vähän, tukitoimet riittämättömät tai itse valmennusta vaikea saada. Näiden kohtien kehittäminen vaatii jo suuria satsauksia, mutta siihenkin meillä on olemassa suunnitelmia! 

Kehitys loppuu tyytyväisyyteen on vanha viisaus. Ollaan kuitenkin tyytyväisiä – edes pieni hetki – silloin kun aihetta on. Sen jälkeen taas mietitään, mitä seuraavaksi… Näin pääsemme yhdessä aina eteenpäin, kohti tulevaisuutta. 

Kirjoittaja Satu Niittynen seuraa ja kehittää suomalaista valmennusosaamista Suomen Taitoluisteluliitossa. Aiemmin vankan seuravalmentajauran tehnyt Satu on työskennellyt Taitoluisteluliiton valmennuspäällikkönä kesästä 2014 alkaen.