Mielipide

Uuden olympiadin edessä

huhtikuu 26, 2018

Taitoluistelussa uusi olympiadi alkaa käytännössä jo olympialaisten jälkeen, niitä seuraavissa MM-kisoissa. Usealla uudella tulokkaalla on tilaisuus esittäytyä aikuisten arvokisayleisölle ja aktiiviuransa näihin kisoihin päättäville kisa on vielä ”yksi mahdollisuus”.

Olympiavuosi on todella rankka Grand Prix-sarjoineen sekä Euroopan mestaruus- ja Four Continents-kisoineen. Moni olympiamitalisti jättää MM-kisan väliin jo senkin takia, että olympiamitali velvoittaa useampaan kisan jälkeiseen edustustehtävään, mitalin juhlintaan sekä sponsorien tilaisuuksiin. Olympialaisten ja MM-kisojen ollessa ajallisesti lähekkäin harjoittelu ja levon sekä harjoittelun tasapaino häiriintyy helposti.

Uransa todennäköisesti päättävistä luistelijoista on ehdottomasti nostettava esille pitkän ja menestyksekkään uran tehnyt Carolina Kostner. Hän on ollut armottoman tinkimätön harjoittelussaan ja työstänyt teknistä luistelutaitoaan tasolle joka mahdollistaa musiikin tulkinnan, kehon käyttämisen ylimääräisenä instrumenttina tulkinnassa. Tällainen taidokas tulkinta ja esittäminen eivät synny ilman teknistä taitavuutta. Liian usein Kostnerin komponentit ovat jääneet turhan alas, koska ne kytketään hyppyjen onnistumisiin.

Uransa jo olympialaisiin päättänyt kanadalainen Patrick Chan on hänelle ominaisella luistelun vaivattomuudella jättänyt mielikuvan siitä millaista monipuolinen ja äänetön eteneminen parhaimmillaan on.

Musiikin valintaan ja koreografiaan liittyen on tältä kaudelta nostettava esille muutamia hyviä ja harkittuja koreografioita, kuten Javier Fernandezin ja Keegan Messingin omaperäiset ohjelmat. Vokaalimusiikin käytöstä ollaan montaakin mieltä. Tämäkin kausi osoitti, ettei valitun musiikin tulkinnan tarve vähene vaikka se olisi laulettua. Päinvastoin, se voi olla entistäkin haasteellisempaa, laulajan jo tulkittua sen omalla tavallaan. Joillekin vokaalimusiikki on ollut nappivalinta.

Tasapainoisen ohjelman rakentaminen on nykysääntöjen valossa monimutkainen tehtävä. Laittaako kaikki vaikeat hypyt ohjelman puolenvälin jälkeen, joka on säännönmukaista, vai rakentaako sääntöjen edellyttämä tasapainoinen ohjelma. Onko tämä valinta näkyvä komponenttipisteissä?

Esimerkiksi entinen maailmanmestari Kurt Browning kommentoi olympialaisten alla, ettei tasapainoisen ohjelman tekeminen hyvine siirtymineen (transissions) ole mahdollista, jos kaikki hypyt ovat ohjelman lopussa. Dick Button, kaksinkertainen olympiavoittaja, taas on todennut, että sehän on sääntöjen mukaista.

Uuden olympiadin alkaessa on aina kiinnostavaa seurata, miten kansainvälinen luisteluliitto ISU työstää lajin tulevaisuutta päätöksissään.

Tuleeko sääntöuudistuksia tämän olympiakauden jälkeen? Onko aikuisten ikäraja jatkossa sama vai tulisiko ikärajaa nostaa? Venäläiset nuoret tytöt ja varmasti pian myös pojat hätyyttelevät vanhempia luistelijoita neloishypyillään. Ovatko nämä luistelijat hetken tähtiä vai kilpailevatko vuosia menestyksellisesti tällä tasolla? Onko lajin suunta yhä nuorempiin ”lajiakrobaatteihin” ja mahdollisesti pienempään määrään osallistuvia maita? Onko suuret toistomäärät kasvuiässä usean nuoren kilpaluistelijan lopettamisen syynä? Onko sponsoreille mielekästä sponsoroida lasten/nuorten lajia?

Näihin en osaa vastata, mutta mitä parempaa tekniikkaa lapsille/nuorille opetetaan, sitä turvallisempaa laji on ja sitä nautittavampaa katseltavaa. Levelien metsästys on toisarvoista, jos laatu kärsii. Näistä arjen asioista vastaavat valmentajat.

Tiedetään, että ISU on siirtymässä arvioinnissaan 0 – 5 skaalaan jo ensi kaudella. Se on ehkä hyvä, mutta komponentteja arvioidessa tulisi käyttää rohkeammin olemassa oleva ”työkalupakkia”.

Tämä kausi on opettanut paljon ja lajin parissa vietetty aika on myös tuonut elämään uutta tietoa, taitoa ja mausteita, joista voi nauttia myös muilla kuin luistelun saralla.


Berit Kaijomaa on pitkänlinjan taitoluisteluvalmentaja, joka on tehnyt Taitoluisteluliitolle muun muassa valmentajakoulutuksia 20 vuoden ajan ja toiminut Nuorten Olympiavalmentajana vuosina 2008-2015.