Helsinki Rockettes on viisi viimeistä kautta peräkkäin saavuttanut MM-mitalin muodostelmaluistelussa, mutta vasta se viides kisa toi joukkueelle kultaa ja vielä kotikisoissa. Valmentaja Kaisa Arrateig toteaa voiton olleen joukkueelle erityisen merkityksellinen, koska se viimein palkitsi luistelijat vuosien pitkäjänteisestä työstä.

Uuteen kauteen joukkue lähtee kuitenkin puhtaalta pöydältä mukanaan menestyksen tuomat opit sekä innostus uusista koreografioista.

MM-kultaa kotikisoissa

Kultaa kotiyleisön edessä – enemmän kuin voitto?

Kotikisat toivat voittomme hyvin ihmisten tietoisuuteen. Se on onnistunut lisäämään lajin arvostusta ja profiilia, mikä on itse lajille enemmän kuin voitto.

Millainen mestaruuden hetki on mielessäsi?

Tunne nostaa kyyneleet silmiin, kun ajatteleekin sitä hetkeä. Se oli puhdas onnen tunne. Samanaikaisesti mielen valtasivat riemu ja helpotus, oikea tunteiden sekamelska. Tunnetta nosti myös hallissa vallinnut fiilis. Oli niin paljon ihmisiä, joiden kanssa onnen tunteen jakoi.

Mikä teki siitä erityisen juuri tässä vaiheessa joukkuetta ja uraasi?

Joukkue todella ansaitsi voiton. Mukana oli paljon luistelijoita, jotka olivat pitkään olleet kullan kulmassa kiinni. Kisat peruneista koronavuosista lähtien voitto tuntui mahdolliselta, mutta kariutui omiin virheisiin tai epäonneen hetkiin kolme kertaa peräkkäin. Kun joukkue nyt saavutti MM-kullan, se kyllä kuului heille. Se oli palkinto pitkäjänteisestä työstä joukkueelle, joka pystyi koko ajan kehittymään ja viemään eteenpäin osaamistaan periksi antamatta.

Mestaruuden jälkeinen arki

Miten pidät yllä motivaatiota kultakauden jälkeen?

Motivaatioon ei tarvita erikseen ylläpitoa. Jokaiseen kauteen lähdetään aina uuteen projektiin nollista. Innostuksen tuovat aina koreografiat. Meillä on joukkueessa uusia luistelijoita, ja olemme jotenkin saaneet sellaisen ihan uuden draivin. Menestys tuo tietysti lisäintoa ja uskoa. Kun teemme töitä, se voidaan palkita. Se voi vain innostaa enemmän.

Onko onnistumisen jälkeen vaikeampaa löytää uusia tavoitteita?

Onnistuminen on syntynyt hyvästä työmoraalista, ja se taas on kasvattanut tapaa tehdä. Ollaan yhtä askelta pidemmällä ja opittu, mitä vielä pitää tehdä paremmin ja miten hyödyntää opittuja tapoja toimia.

Meidän joukkueen DNA

Miten sinä valmentajana näet teidän joukkueenne identiteetin? Millä kolmella sanalla kuvaisit joukkuettanne?

Työteliäs, inhimillinen ja taidokas.

Onko teillä jokin arvo tai ajatus, josta ette koskaan tingi?

Teemme huippu-urheilua hyvällä fiiliksellä. Se on perusajatuksemme.

Miten tämä näkyy käytännön harjoittelussa tai kilpailuissa?

Vaikka hommaa ja tekemistä on paljon, pidämme huolen siitä, että treeneissä säilyy hauskuus sekä hyvä ilmapiiri ja henki.

Urheilijat kertovat, että kisat ovat ihan parhaita päiviä, koska silloin saa viettää aikaa yhdessä ja tehdä niitä asioita, joita varten on treenattu ja tavoitteita asetettu.

Johtajuus luistimilla

Valmentaja on joukkueen sydän, mutta myös kapellimestari. Millaista johtajuutta sinä pyrit tarjoamaan joukkueellesi?
Näen voimakkaasti, että olen auttamassa urheilijoita ja joukkuetta kohti heidän asettamiaan tavoitteita. Olen fasilitoija ja mahdollistaja niin, että asiat viedään eteenpäin tietyllä laadulla sekä tehdään fiksuja valintoja tavoissa treenata. Olen siellä urheilijoita varten. Halun tehdä ja kehittyä pitää lähteä heistä.

Onko jokin hetki, jolloin oma valmennustapasi on muuttunut – tai joutunut koetukselle?

Pitkän uran aikana on muuttunut tapa valmentaa. Kun kävin nuorena valmentajakoulutuksia, oikeastaan opetettiin autoritaariseen valmentajamalliin. Siinä valmentaja oli se kapellimestari, joka kertoi, mitä tehdään ja miten.

Olen kuitenkin urheilijalähtöisen valmennuksen vetäjä ja toimin sen arvomaailman pohjalta. Kolmessakymmenessä vuodessa maailma on muutenkin muuttunut, ja nuoret ajattelevat eri tavalla.

Miten luottamus rakentuu urheilijan ja valmentajan välillä?

Luottamus syntyy arjen toiminnassa inhimillisen kohtaamisen ja keskustelun kautta. Siinä ehkä tärkeintä on, että tie on kaksisuuntainen. Luottamus ansaitaan toinen toistaan kunnioittamalla. Se on perusinhimillisiin arvoihin perustuvaa luottamusta.

Valmentajan rooli on tässä olla ihminen, johon voi tukeutua ja ihminen, joka tekee sellaisia valintoja, jotka auttavat tavoitteeseen. Valmennettavan taas tulee olla nimenomaan valmennettava, joka uskaltaa antaa itsensa ohjattavaksi. Se asetelma pitää ottaa vastaan.

Jään ja tunteiden koreografiaa

Kilpailuohjelma on taiteellinen ja tekninen matka – mitä sen taakse kätkeytyy? Minkälaisin teemoin lähdette ja ohjelmin lähdette tähän kauteen?

Meillä on tällä kaudella kaksi hyvin erityyppistä teemaa, mikä tekee harjoittelusta todella monipuolisia ja kivaa. Se on yksi rikkaus.

Meidän lyhytohjelma on O Fortuna, ja musiikkina vahva Carmina Burana. Siinä on jotakin kiehtovaa, kun kohtalon pyörä pyörii.  Siinä on myös jotain tarunomaista ja mytologiankin sävyjä. Vapaaohjelmassa musiikki lauletaan espanjaksi. Siinä on erilaista rytmiikkaa ja energiaa ja sen karaktäärin pinnassa on vahvuutta.

Miten ohjelmaan rakennetaan tunnetta ja miten sitä harjoitellaan?

Tunne linkittyy paljon musiikkiin ja sen herättämään ajatusmaailmaan. Ohjelman rakentaminen lähtee tarinasta, joka on hyvin tärkeä osa esitystä. Sen ansiosta yleisö sitten pääsee mukaan ohjelmaan.

Koreografiassa välitämme sitä tunnetta. Se ei ole vain teknistä urheilua, vaan siinä ovat myös  taide ja tanssi mukana.

Luistelijat ovat jo todella taitavia tulkitsemaan musiikkia ja hakemaan siitä nyansseja. Mutta lähdemme tietysti keskustelemaan yhdessä tarinasta ja siitä, minkälaisia tunteita se herättää.

Voidaan jopa kokeilla, miltä tuntuu tulkita surullisia tunteita. Tai mitä jos ottaisimmekin tähän kohtaan vienon hymyn. Näin nähdään, mikä tilanteeseen istuu ja mistä tulee vahva fiilis.

Tunnetta ja ajatusta haetaan myös salissa ja peilin edessä. Esittäminen on nimenomaan sitä, että tunteita tuodaan esille niin kuin urheilija itse ne kokee, eikä valmentajan käskyllä vaadita hymyä huuleen. Kehittely lähtee esimerkiksi ilon hetkestä, joka yhdistyy musiikin kepeyteen. Luistelijaa ohjataan kuvittelemaan vaikkapa tanssiaisia, ja ilo lähtee kuplimaan luistelijasta itsestään.

Onko jokin ohjelma jäänyt erityisesti mieleen, ja miksi?
Minulle on jäänyt mieleen paljonkin ohjelmia ja nimenomaan hyviä juttuja niistä. Evita on yksi niistä. Tuo ohjelma sijoittuu pisteeseen, jossa vaihdettiin uuteen arviointijärjestelmään. Se on monimuotoinen ja siinä on vahva tunnelataus sekä superkaunis musiikki. Muita ovat esimerkiksi Heaven or Hell, Ave Maria, Breath… 

Minulle nousee monestakin ohjelmasta hyviä tuntemuksia. Jos joku ohjelma on sellainen, ettei se ollut ihan napakymppi, en sitä edes muista.

Pelin henki – mitä huippumuodostelma vaatii tänä päivänä?

Muodostelmaluistelu on jatkuvasti kehittyvä laji – mutta mihin suuntaan? Mitkä ovat suurimmat muutokset lajissa viime vuosina?

Yksi iso muutos kohdistuu siirtymiin. Ne on rakennettu elementteihin sisäänmenoina ja ulostuloina. Näin elementin ympärille on rakennettu lihaa, miten siihen mennään ja siitä tullaan ulos. Elementti koostuu nyt tästä kokonaisuudesta. Tietyllä tavalla elementit vaikeutuvat.

Ohjelman suorittaminen virheettömästi alusta loppuun ei ole mikään helppo homma. Sen näkee kisoissa maailmallakin.  Joukkueille tulee paljon epäonnistuneita vetoja. Ei ole itsestään selvää, että kaikki asiat onnistuvat, koska haasteita on niin paljon.

Millaisia ominaisuuksia huippuluistelijalta vaaditaan nyt verrattuna aiempaan?

Luistelijan pitää olla monipuolinen ja perusasioiden on oltava kunnossa. Huippuluistelija pystyy tekemään taiturimaisesti luistelun perusasioita. Hän on työmoraaliltaan vahva ja pystyy työskentelemään asioiden parissa sinnikkäästi mennäkseen koko ajan eteenpäin.

Aiempaan verrattuna luistelijan on oltava vieläkin taitavampi tekemään ja ajoittamaan asioita, koska sisältöä on niin paljon. Ohjelmat ovat yhtä tykitystä alusta loppuun, mikä vaatii luistelijalta sekä fyysisesti että psyykkisesti paljon.

Mikä on Suomen vahvuus kansainvälisessä kentässä?

Suomi on vahva laajalla rintamalla, mikä on meidän ehdoton etumme. Suomalaiset joukkueet pystyvät tarjoamaan ohjelmia, joissa on teknistä taituruutta, tunnetta ja koreografiaa.  Ohjelmat ovat monipuolisesti kiinnostavia ja aina vähän erilaisia. Siksi näen Suomen monin tavoin ykkösenä.

Tulevaisuuden luistelevat tähdet

Juniorivalmennus ja tulevaisuuden rakentaminen ovat jokaisen huippujoukkueen taustalla. Miten oma joukkueesi tukee nuoria nousemaan huipulle?

Meillä on selkeä HTK-huippuluistelun polku, jolla tehdään yhteistyötä. Meillä on kummiluistelijoita ja -joukkeita sekä yhteisiä karvenaalipäiviä. Meidän urheilijat valmentavat nuorempien sarjoissa ja käyvät avustamassa.

Yksi tärkeä vahvuutemme on valmentajien yhteistyö. Sparraamme puolin ja toisin, säännöllisesti.

Mitä ominaisuuksia tulevaisuuden luistelijassa arvostat eniten?

Luistelijan pitää olla innostunut sekä tuntea paloa ja uteliaisuutta oppimiseen ja kehittymiseen, Tässä ei voi koskaan olla valmis, vaan aina voidaan olla parempia. Kaiken pohjana on perusurheilullisuus. Sporttia pitää olla, että voi rakentaa itsestään huippuluistelijan.

Missä muodossa uskot muodostelmaluistelun olevan 5–10 vuoden kuluttua?

Toivon, että teemme edelleen 16 luistelijan joukkueita  ja teemme tätä joukkuelajina. Ettei tästä tule mitään rinnakkaisparien ja erityylisten miniatyyriohjelmien lajia.

Tällä hetkellä on meneillään vahva halu kehittää ja muuttaa lajia. Siksi tästä voi tulla mitä vain.

Joka tapauksessa laji tarjoaa taidokasta luistelua kovalla vauhdilla, mukana on temppuja ja wau-elementtejä. Sitä yleisö rakastaa.