Oliko Kaarinan Dream Edges vuoden seniorijoukkue Suomessa? Valmentaja Siiri Eskelisen mielestä joukkue saattoi sitä ollakin, mutta vain yllätysarvoltaan. Ensimmäistä kauttaan luistellut kokoonpano onnistui haastamaan kotimaisen kärjen, nousemaan mitaleille ihka ensimmäisessä kansainvälisessä kisassaan ja huipentamaan kautensa SM-pronssiin.

SM-mitaleihin päättynyt kausi oli Siirin mukaan kuitenkin pitkä ja rankka, sillä koronatilanne toi edelleen omat mutkansa. Kansainvälisiä kisoja peruttiin, ja ne, jotka järjestettiin, vietiin läpi tiukoin varotoimin.

– Se kulutti alkuvuotta, joka kansainvälisine kilpailuineen voisi olla kauden palkinto-osuus ja mielialojen kohottaja.

”Koska uuden joukkueen kanssa luodaan yhteiset tavat olla ja toimia, on ensimmäisessä kaudessa ekstra duunia.”

SM-pronssi oli kaikki palkinnot ylittävä saavutus kauden loppuun.

 – Se korjasi ja korvasi paljon. Se tuntui hyvältä päätökseltä työlle ja toi hyvän loppupisteen koko kaudelle. Ensimmäinen vuosi sekä antaa että ottaa. Koska uuden joukkueen kanssa luodaan yhteiset tavat olla ja toimia, on ensimmäisessä kaudessa ekstra duunia. Toisaalta se tuo myös ekstra viritystä, jota ei saa enää seuraavina vuosina.

Sitkeän työn tulosta

Siiri on päässyt kasvattamaan joukkuettaan vuosia, sillä suurin osa luistelijoista on edennyt minori- ja tulokasvaiheesta senioriksi hänen ohjauksessaan.

– Olen ollut ydinporukan vastuuvalmentajana yhdeksän vuotta. Siinä mielessä he ovat itse kasvattamiani luistelijoita.

Myös muualta valitut luistelijat tulivat valmentajan mukaan innolla joukkueeseen. Jokaisella oli halu olla nimenomaan tässä joukkueessa ja tehdä juuri tämännäköistä luistelua. Yhteisen, voimakkaan tahtotilan ansiosta joukkue löysi helposti yhteisen sävelen ja tekemisen tavan. 

Perusluistelutaidoissa ja -tyyleissä oli suuria eroja joukkueen sisällä, koska luistelijoita tuli eri osoitteista ja koulukunnista. Tilanne pisti myös valmentajan pohtimaan uudella tavalla omia ajatuksia luistelusta ja sen kehittämisestä. Se oli Siiristä myös palvelus.

Koronakevät synnytti seniorijoukkueen

Seniorivaihe ei Kaarinassa ollut päämääränä vuosiin. Vasta koronakeväänä, kun kaikki suunnitelmat menivät uusiksi, ja Tiina Turunen tuli samaan aikaan Helsingistä Kaarinan valmennustiimiin, mahdollisuutta alettiin pohtia. Omat luistelijat olivat sopivan ikäisiä ja taitoisia. Nyt tai ei koskaan oli oikea hetki perustaa seniorijoukkue.   

– Aiemmin kädet olivat täynnä työtä junioreiden kanssa. Mielessä oli vain ajatus, että olisi joskus kiva kokeilla. Ja olihan kausi todella kokeilemisen arvoinen, Siiri painottaa.

”Luistelijoita motivoi, kun heidän työlleen annetaan arvoa eri tavalla.”

Nyt Kaarinassa edetään kausi kerrallaan, sillä maailma ja urheilumaailma elävät niin ennustamatonta aikaa.

– Olen huomannut, että itse jaksaa parhaiten, kun toiminnan ajattelee vuoden projektina. Sen jälkeen taas latautuu ja syntyy tietyllä tavalla uudestaan, hän perustelee.

Siiri korostaa, että pääsarjassa kilpaileminen oli ja on kokemus, joka on tuonut paljon uutta. Lajipiirien kiinnostus seniorijoukkueeseen on paljon suurempaa kuin menestyviinkään junioreihin.

– Ero oli suurempi kuin osasi ajatella. Myös luistelijoita motivoi, kun heidän työlleen annetaan arvoa eri tavalla. Siinä mielessä se on ollut tervetullutta.

Suurin osa jatkaa joukkueessa

Ensimmäisen seniorivuoden joukkueesta jatkaa uudelle kaudelle 16 luistelijaa. Hakijoita Dream Edges -joukkueeseen oli parikymmentä.

– Olimme kiinnostava joukkue, sillä yleensä senioreihin pyrkijöitä on viidestä kymmeneen. Kynnys hakea meille on matalampi, koska olemme uusi joukkue. Oli kiva nähdä, että meille niin laajasti halutaan, Siiri iloitsee.

Joukkueeseen päätyi kaksi luistelijaa ulkopuolelta ja neljä omista junioreista. Uuden kauden joukkueessa on näin 22 luistelijaa. Määrä on Siirin mielestä ehdoton maksimi.

– Pidän enemmän 20 luistelijan kokoonpanosta, mutta nyt oli pyrkimässä niin tasokkaita luistelijoita, että oli oikein ottaa joukkueeseen kaikki nämä luistelijat.

Kolmikko valmennustiimissä

Siiri on joukkueen päätoiminen vastuuvalmentaja, joka on mukana kaikissa harjoituksissa. Radiologina päivätyötään tekevä Sini Lagercrantz on valmentamassa kaksi kertaa viikossa sekä paikalla leireillä ja kisoissa. Hän on joukkueen selkeä kakkosvalmentaja.

Tiina Turunen sai päättyneellä kaudella keskittyä junioreihin. Olihan joukkue ensimmäistä kautta hänen vastuullaan. Hän oli kuitenkin sparraamassa ja auttamassa myös senioreiden jäävalmennuksessa kerran viikossa.

– Samalla tiimillä lähdetään liikkeelle. Uudet ohjelmat ovat vireillä, Siiri kertoo.

Romanssi hurmasi ja herätti tunteita

Päättyneellä kaudella Dream Edgesin vapaaohjelma Romanssi, tarina kahden naisen rakkaudesta, keräsi paljon ihailua ja myönteistä palautetta.

– Sitä on kehuttu joka tavalla. Myös MM-tason tuomarit, jotka olivat tuomaroimassa Hevelius Cupissa Puolassa, kertoivat tunnelman ja tunteen välittyneen heille, vaikka Romanssi on suomalaista musiikkia suomalaisin sanoin.

Edelliskauden onnistumisesta Siiri ei silti ota paineita.  Hän kävi moneen otteeseen jo Dream Edges -junioreiden valmentajana läpi sen, ettei mikään tunnu riittävän hyvältä edellisen kauden ohjelmien jälkeen.

– Olen oppinut, että on mentävä eteenpäin ja uskottava, että hyvää sieltä jälleen tulee aikanaan. Tuleeko välttämättä seuraavalla kaudella, se ei synny pakottamalla. Välillä on vähän mysteeri, mikä ohjelma kolahtaa ja istuu joukkueelle.

Arvostusta naisurheilulle

Joten Kaarinassa mennään tästä eteenpäin vuosi kerrallaan, kuten tähänkin saakka. Huhtikuusta huhtikuuhun joukkueen ja omaa elämää rytmittäen.

 – Sitä päivää tietysti odotellen, että tämän lajin huippu-urheilijat pääsevät näkymään lajipiirien ulkopuolellakin laajemmin. Tunnettuuden lisäämiseksi haluaisi moni meistä toimia, mutta mikä on se väylä, jolla omalla työllään voisi naisten huippu-urheilun asemaa parantaa, Siiri pohtii.

Lajipiireissä on hänen mielestään turha huudella, sillä me kyllä tiedämme, että meidän lajimme huiput ovat huippuja.

Viime aikojen kohut seksuaalisesta häirinnästä ovat herättäneet Siirissä tuskaa.

– Miten on tilaa naisten huippu-urheilun nostamiselle, kun naisten asema ja oikeudet yhä kyseenalaistetaan? Voiko koskaan tyytyväisenä todeta, että nyt naisten tasa-arvoinen asema huippu-urheilussa on saavutettu?

Mutta epätoivo ei vie eteenpäin.

– Jos ei työtä tehdä, ei tilaa ikinä saavuteta, Siiri toteaa.

Tarvitaan useampi umpihullu

Kaarinan Taitoluistelijat on ponnistanut suomalaisen muodostelmaluistelun kärkijoukkoon pieneltä paikkakunnalta pääasiassa itse kasvatetuin luistelijoin. Siirin mielestä vastaava voi onnistua muuallakin. Optimaalisia paikkakuntia, joilla luistelijoita on vielä paljon enemmän, ovat Oulu, Jyväskylä, Tampere…

– Mutta vaatii valtavan työmäärän pistää pystyyn kasvatuksen huipuksi toimiva seniorijoukkue. Eikä sitä tehdä yksin, vaan tarvitaan useampi hullu, joka haluaa antaa henkensä ja elämänsä hankkeelle.  

”Jos tällainen kaari oli toteutettavissa Kaarinassa, niin miksei muuallakin.”

– Ja ehtona on myös seura, jossa ollaan halukkaita rikkomaan rajoja ja taistelemaan oman elintilan puolesta. Kyllä se aika monta tulikivenkatkuista kohtaamista vaatii, että oman elintilansa pystyy raivaamaan, koska esimerkiksi jääaikaa on paljon vähemmän kuin sen käyttäjiksi haluavia, hän taustoittaa.

Seurakulttuuri huippu-urheilun suuntaan edellyttää vuosien työtä, jolla saadaan myös perheet ymmärtämään, että se kannattaa.

– Meilläkin on nyt senioreissa luistelijoita, joiden isosiskot ovat jo olleet tuulettamassa noviisien SM-sarjaan pääsyä seurassa ensimmäistä kertaa ikinä. Jos tällainen kaari oli toteutettavissa Kaarinassa, niin miksei muuallakin, Siiri innostaa.